20011203 Muutamat muistumat


20011203 Hymyä huuleen...

Elomme aika on tuskaa ja vaivaa
jos aina kiusoja vanhoja kavaa
aatelles noita silmät ne kastuu
tiedä sit kenen on vastuu.

Huumorinkukka on komee kuin mikä
kevyttä vaalia ihmisen ikä
pontta se antaa ja ranteeseen ruista
ihminen tämä sä muista.

Tytön jos tapaat se polvelleis nosta
korea huivi täl kaulalle osta
hivele herkästi kultaista tukkaa
kedon kuin kaunista kukkaa.

Itseesi usko ja omihis toimiin
silloin jo pystyt sä hedelmät poimiin
jotka ne muuten hukkahan pyörii
yritä äärellä hyörii.

Jospa sä laiskana sängyssä korsaat
ootpa kuin pahnassa uinuvat porsaat
karista vetelyys housuista miehen
etkä jää puolitiehen.

Vietit ne vetävät esille meitä
jokainen kulkevi määrättyi teitä
onnesi muruja harkiten kerää
rikkaana uutehen herää.

Äksyilyt pitänet paitasi alla
muuten käy nurkillas jollainen halla
huomaat et ystävät kaikonneet luota
etpähän ällistä tuota.

Hymyä huuleen ja poskehen mälli
nähdä sä anna et tällainen sälli
hihkaiset ilosta tuntosi mukaan
ei sua kieltele kukaan.

Ohjeet on laadittu viimeisenpäälle
näillä ei joudukaan liukkaalle jäälle
pitoa varpaaseen tästä näin saahaan
hittojak harmejain raahaan.


20011203 SYKSYSTÄ KEVÄÄSEEN...

Linnut lähtee täältä kesään
syksyntullen mekin pesään
jokaisella sois sen olla
ettei kylmäin kartanolla.

Tuulet hyiset maata pyyhkii
ihmispolo hämys nyyhkii
loska peittää polut raitit
viimeisetkin vie ne maitit.

Sataa vettä, joskus räntää
katonalle kaikki säntää
paksut kuteet komeroista
eihän viluu muuten poista.

Kumisaapas kuivan takaa
villapaita hellet jakaa
pipo sitten tiiviist korvil
ennekuin täst mennään sorvil.

Toiset puurtaa tuolleen työtä
on myös meit ketk löysää vyötä
tehopuuhat muille jättää
itse uuniin puita mättää.

Sitten ottaa pienet torkut
ei oo kuka sanois morkut
on tuot missä pitkin poikin
taikka mäel minne loikin.

Syksynsynkät ohi kulkee
talvenlumet syliins sulkee
pakkasherra alkaa paukkuu
halli ehkä jossain haukkuu.

Elettävä kylmäin yli
vaik ei oota kenkään syli
meit on tyhjän antajia
puiden uuniin kantajia.

Talvenjälkeen saapuu kevät
välkkyy vapaast kalanevät
tyynnä lepää rauhas meri
kiertää yksinäisen veri.


20011203 SAUNA ON POIKAA...

Sauna on suomessa numero yksi
etkä sä siellä tuu nyt hylätyksi
ahteris iske vaan lauteitten lankkuun
huomaat et lämpöä valuvi kankkuun.

Kiukaalle vettä sit sopivat määrät
eiköhän tipu jo pienemmät jäärät
mestarit ylväinä sitten vain jyllää
lisäten löytyä, tuntoaan vyllää.

Punoittaa pinta kuin rapua paistais
palaneenkäryä aivan kuin haistais
täähän on totista tekijäin laatuu
harjoituskerroilla tuhansil saatuu.

Jos heitä useempi ylhääl viel laval
ainoa ratkaisu perinteentaval
ämpärintäyden kun kiukaalle paiskaa
polttakaa nahka, tai muualla haiskaa.

Tällä jo ratkaisun pitäisi tulla
pinnoissa väri kuin paistettu pulla
kiroten uroot nyt lauteilta lähteet
yllänsä vielä nuo ihonsa tähteet.

Tohtorismiehillä riittää sit töitä
kylpijät kiroilee useita öitä
uni ei silmähän aikoihin kerkee
ennekuin pakotus hiukkasen herkee.

Sisuhan syynä on tuollaiseen leikkiin
pannaan nyt kaverit kimpuranveikkiin
kipeetä pintaa saa hölväillä pitkään
eikä tuos auta, ei rohdot ne mitkään.

Laitetaan uusiksi, sauna kun kuuma
puuhassa tuossa on mieletön huuma
jospa täs voittaisi mestarin arvon
asian puolesta kaikkeni tarvon.

Tätähän suomessa tehty on ajat
korkeellä täällä nuo sietämisrajat
lauantai-iltana saunat ne höyryy
ovilta ulos käy miestä niin köyryy.


20011203 LÄSKIÄ POTISTA...

Tukkienkaato se ennen ol työtä
siinä sai kiristää yhtenään vyötä
ruuankin tarvi ain rasvaiseen malliin
muuten ei iskenyt nalliin.

Lapiol puhtaaksi ensin nuo juuret
sitten jo kirskuivat justeerit suuret
molemmis päissään ol rukiiset jätkät
leussa kärysi sätkät.

Vaatteet ain jäässä ja housut kuin peltii
kämpässä kankeus niistä vast heltii
kaminan lämmössä kuivua ehtii
kalsareis luettiin lehtii.

Änkesi kuteista tunkkainen haju
kellään ei tietääksein mennyt viel taju
ilma ol paksua, veitsel vaik leikkais
mitenpä muuten keikkais.

Jutut ol puhteella sellaista sorttii
rasvaista sanoisko, pelattiin korttii
sitten jo kämpässä kuorsaus jyrräs
unessa jätkät hyrräs.

Paukkuja jyskäili pitkin tuot yötä
olihan puuropyssyilkin työtä
herätes herkesi suurin tuo voima
portsuista lataus roima.

Läskiä potista heitettiin naamaan
hongat ne kutkun taas tulisi saamaan
ennekuin ilta, on pötköllään noita
äkkipoika sä koita.

Näinpähän perheelle heltisi leipä
sosiaalihuollosta tiedetty eipä
esteitä tullut jos oisi noit eteen
korppuja kastettu veteen.

Vanhoja naisia kerjuulla kulki
sairaus miehelt jos tienestit sulki
aatella sopii, et oisiko mieleen
sanat tuos juuttuvi kieleen.

Sitkeä ahkeruus jätkien valtti
harkinta kylmä ja kaikessa maltti
tätä ol metsureil pokien aikaan
mitä he toimeksi saikaan.


20011203 TUNTUU KAKKU...

Aattelen täs ihan tyhjii
ikämiehen näitä nyhjii
olo on kuin suora viiva
tuosta puuttuu nousu, hiiva.

Välttämätönt tääkö oisi
eikö kulmantakan soisi
jos ois miestä mihin lähteen
vaiko aina tuntu, tähteen.

Elämäänhän mutkin luotu
kaikki aistit siksi suotu
onk nuo pakko käärii piiloon
käyttämättömien siiloon.

Tuntuu kakku ylen suurelt
katsellessa alhaalt, juurelt
kokee alamittaa olla
säteile ei tarpeeks polla.

Ihmisillä suunta töissään
avaimet kun olleet vöissään
minä rassaan yhä lukkoo
kussa olennalle tukkoo.

Tiedän aukisaannin esteet
sulattaan ei riitä nesteet
mielen kovettunut kuori
on kuin takis jäinen vuori.

Viel jos kuka sais eloon
henkee, tällaiseen näin keloon
iki kiitollinen oisin
parhaimpani itsest soisin.

Hyvä jäänyt syväl rintaan
jotain haileet noussut pintaan
parastaan ei saanut antaa
elon alttarille kantaa.

Syytän itsee kaikest tuosta
eipä ollut taitoo juosta
asioitten tärkein perään
liianmyöhään tähän herään.


20011203 JOKA SUUNNAL...

Junat kulkee, laivat seilaa
mannekiinit itseens peilaa
tehtaanpamput lounaan syövät
hommiin rostat näppinslyövät.

Omaa valtaans rosvot käyttää
jalokivil pussins täyttää
kassalippaat lähteet mukaan
toimistaan ei tiedä kukaan.

Tuo on kyllä turha luulo
radiosthan saadaan kuulla
ihmisil on valpast tajuu
kohdalsattuin toimet rajuu.

Arjenkansa painaa töitä
kiristellen nälkävöitä
maksain korot lainoist suurist
noit ei kellä, kiinni tuurist.

Pitkärivat kiinni yhä
vappu, rostakansan pyhä
miten juhlii ilman viinaa
onhan tuonkinsortin piinaa.

Ravintelit montaa kutsuu
syrjäkujil käyksii hutsuu
heiltä eivät eväät lopus
riittää iäks omas ropus.

Taksimiehet kuskaa kansaa
pimut pojil mielii ansaa
perhe-eloo kevät riskaa
isä tietystikin tiskaa.

Jokasuunnal aina sattuu
ystäville nostaa hattuu
tosin tuo on poissa muodist
kypärä vaan turvaa luodist.

Meillä rauhaa, jossain sotaa
ihmismieli monest lotaa
hyvää miettii, toisin toimii
kukin taitonsmukaan poimii.


20011203 NUORUUS SIELLÄ...

Mäkin niinkuin veteraani
pienest tehnyt eteen maani
sotaa hiukan seurant sivust
jopa vetänt tosis vivust.

Sen on verran hommaan pohjaa
ettei ketään moiseen ohjaa
ihmisii ei pedoiks luotu
lajilleen vaan turvaks suotu.

Viha kun saa suuren vallan
aina tekee pahan hallan
raakuus nostaa äkkii päätä
tuntein tilal rinnas jäätä.

Rivimiehilt eihän kysyt
käsky, siinä olet, pysyt
vaikka menis sitten henki
isänmaanhan olet renki.

Vihollisen julmaks koki
päihin sitä, itsel hoki
ylivoimaa pelkäs, tietty
naapur eihän ollut pietty.

Talvisota antoi makuu
mit on toisen tontilthakuu
lentokoneet pommei puotti
ei tuu kodal, siihen luotti.

Kärsimystä, kipuu, tuskaa
sodanmyllyt muas kuskaa
leskisk jäivät vanhat, nuoret
miehist palates vain kuoret.

Nuoruus siellä mennyt hukkaan
harmaanalkuu moisest tukkaan
ihmeest irti vuottenmyötä
jälleenrakennukses työtä.

Koheni taas kansankunto
riitti paljoon itsetunto
onnessansa perheet kasvoi
ilman liikoi lihoi, rasvoi.

Nythän kelpaa suomes olla
jos ei hyvää, vias polla
veteraanei syytä muistaa
yhteispelil vainhan luistaa.

Pentti Pohjola 20011203 (20011203) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu