Väärin jos toimii niin siitähän kärsii ei kyllä tahtoisi myönnellä sielua epäinen jatkuvast järsii huoliaan kärryissään työnnellä. Kauempaakatsoen sitä ei huomaa pokkana yrittäin pysyä läheltä huomaavat, harmientuomaa estelee enempää sysyä. Tahaton juttukin laittelee puihin järjenkinlaadust voi johtua vertailee kokemaa, toisien muihin niukast saa sellaisest lohtua. Omansa koneen tuos käynnistyy pitäis lähtisi oksaiset sielusta vihreetä versoa huominen itäis kastella tarvis ei pielusta. Yhtä ja toista on tiimoilta tehty käännetty innolla sivuja pakost vaan eväisten vauhti tuo ehty maistettu nyrseän hivuja. Pökkelöks jos sitä väkiste vääntyy eipä tuo ihmeemmin naurata toivoisi onnenkin, tänpäisest kääntyy nietoksii ei jaksa aurata.
Tuuli kun kaateli metsässä puita laudoiksi, parruiksi sahattiin huolia tuossa ol monia muita sinistysvärejä, vahattiin. Aitta ol täynnänsä tavaraa aluks kivasti hiveli sielua uudis vaan rakenteil vääntyili haluks eikäpä estää sen nielua. Paljon ei kerralla otettu ole usein vaan kärry sen ovella mielintää varpaille kukaan ei pole taltiomäärät siks lovella. Saattaapi käydä, et tyhjenee aitta jonoina virtaavat parrut pois köyhyydensuuntaisist vaikka heil haitta meillekin hitusen jättää vois. Rempallaan kotimme, lähespä juuri vedon on tuntua nurkissa sahaisen tavaran menekki suuri jos vaan ois hänttärään kurkissa. Onkohan vuosienpäästä en mitää uhkeitten pystyttein perähän huteruus meillä viel enemmäks itää varpaittenpalelu terähän.
Mistä se tulisi enempi tieto vähälle liivien helmoihin riittäis et kavereil jemptisti sieto innostuin yksisiin pelmoihin. Uusia syttyjä täytyisi löytää räiskettä puhaltaa huomisiin koristain reippaalla näkemyspöytää mieltyen saatuihin tuomisiin. Kovin on konstista helmienhaku yleens jo pyteris vesissä saattaapi keitoksest unohtuu maku ankeanoloinen esissä. Ystävät osaavat jelppaustaidon vanhat jos merkit ne voimassa puristaat pyytäjäst esille aidon ilojenriemut et soimassa. Arkisenrummussa pomppeillen pitkään luutuu jo järkikin kopassa saattaapi niinkin, ei tehoa mitkään kulkpeli täydesti topassa. Reposenrankana pitkälläänollen voimia mieleilee kerätä jospa viel jaloil saa, henkensäpollen tuloksii olennast kerätä.
Henkisenkuljenta aina ei helppoo reppu jos vaikuttaa tyhjältä yhteisist jutuista kertyisi jelppoo välttyisi enemmält nyhjältä. Sielu on ihmisen keskeinen lamppu oikeita täytyisi vaalia jopahan ryhdistyis rämpeinen tamppu äly kun hoivaisi kaalia. Usein on juntattu estoilla päähän ukko sä äläpä ryppyile tyhjien äärille hommasi jäähän vähiäs pelkästi nyppyile. Toki ei sana täs riitosti tehoo oppineet tukkimaan korvansa eikä sit hakeinkaan löytäisi ehoo ylen nää vänkyrää, sorvansa. Nytkin kyl melua pärstästä purkee punaist jos silmissä vilistää keinona toki se, aatteelta surkee napinakelloi kun kilistää. Ottakaa huomioon, alust jo heikko ei jaksa tarttua töihinsä inhost on nollattu ärseä veikko sotkeentuu omiin noih vöihinsä.
Nykyiseen tekniikkaan kun sitä tottuu vanhaan ei lähtisi pakotta sähköt nyt mustina, kirotun pottuu hapuilun ei säästä sakolta. Kynttilänpätkissä hieman on valoo ettei tääl törmäile kaluihin silti ei riittele ympäri taloo uupuu näis nafteihin haluihin. Hermo on pinnassa päivittäin täällä maalla, ja vieläpä syrjässä orvonkintuntua useinkin näällä kuvitteet lähespä nyrjässä. Ikä kun lisääntyy, keinot käy vähiin ankeesta ei pääse erohon olispa loistokas, löytäisi lähiin turhat met pistetään verohon. Huumori joskus on täydesti hukas suupielet alaspäin rämmitään joskus ehk millisenhetkissä kukas perästä haaleina kämmitään Arvoja etsies aamusta iltaan väsymys vajoittaa kuntoa haettais palkkeja yhteistensiltaan lieveis niin herseäst tuntoa. -:- Ihmiset saattavat olla kovia toisilleen -ja juuri, kun se oma lehmä ojassa -:- Ajatuksenlukijoiksi meistä ei ole -kunhan vaan kuvittelemme -:- Näyttäisi siltä että vanhana väsyy vähistä -tai oikeastaan melkein elää siitä -:- Tarpeetonta taivallusta ei olekaan -ja kun katsotaan, mistä lahjat tulevat -:- On ollut hienoja keskusteluyhteyksiä -ja noin niikuin, lääkemielessä -:- Luomalla yhteyksiä -on jo sosiaalinen -:- Arkamielinen ei uhoa -paitsi, nurkkaan ahdistettuna -:- Miten sen todistaisikaan -ettei ole poiminut mansikoita yhdenkään, nenänedestä -:- Hiljainen ihminenkin ajattelee -vaikka näyttäisi olevan muualla -:- Mahtavalta tuntuisi -jos joutomieskin porukoitaisiin -:- Väsymys rupeaa kyllä määrääjäksi -ja ilman liikkumisen lääkintäistä -:- Yksinäisen tunne-elämä -kuin ei mitään, mitallista -:- Ihminen on osaamiensa summa -kääntyipä sinne tai tänne -:- Tekemättäjääneet työt -muistutuksena, mitättömyydestä -:- Samoja asioita tuhannesti -keino, tuhlata aikaa -:- Elämän tulisi olla iloa siitä -kun ansiotontakin autetaan Pentti Pohjola 20011203 (20011203) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu
Pentti Pohjola 20011206 (20011206) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu