Kohta taas joulu se vartoilee ovel harrasta henkeä haetaan toivoisi löytyvän täytettä povel junttisenjäänteitä paetaan. Antajaykkönen ylhäällä tuolla ohjaksetkädessä oottelee pimeänkeskelle säihkyä tuolla ihanan hempeetä tuottelee. Vaikka ei olla täs parhaita lapsii huonoilkin saatetaan apua tärkeetä puhtuuden vainioil kapsii ärheisen kummuil ei rapua. Onni on hiljaisil tärkeä juuri ravaa ei runsasten housuissa pelastussanoma lempeä, suuri aattelut nöyryyden nousuissa. Taivallustavoissa montaa on laatuu harmaasta, innokkaan iloiseen kaikki tääl pelkästi lahjaksisaatuu osattais mieltyä siloiseen. Ensmäinen adventti tuleval pyhäl kynttilöi jalkoihins laitetaan hoos-anna hymniä reimasti nyhäl synkeänvalta nyt taitetaan.
Nuottienparis men pitkiä aikoi vuosientaa ne jo jätetty arkiset riimit nään pappara taikoi isohon kasaan vaan mätetty. Tuollailla arjesta haitat saa hiiteen ei tyrski itkien öitänsä sattumanvaraista pujottain niiteen ukko tää tekevi töitänsä. Laiskuuden anneiksi luullusti moittiit kun ei nuo hauikset heilussa surkuudensaanneiksi talloo kait koittiit itte vaik mielestäin reilussa. Joitten ehk kannalta, tyhmyys näin näkyy etteipä ahkeruus ensinkään rohkeest silt heittelen kuvitteentäkyy minne nyt suhloollain lensinkään. Useinkin nurisest tarinain heitän kun en noit selaile sihdillä itsekäst mössöä orpuudes keitän sielus kun nipistyst pihdillä. Aitoja tunteita leikkisenvarjol niitä on loppuisis soinnuissa enempää ei ole mitenkään tarjol viihdyn kyl kaikissa toinnuissa.
Monikin juttu se vikahan kulkee yhteiselt tiedolt jos mielensä sulkee vaikkapa luulis et perillä ajatteet erheisil kerillä. Itsepäämielellä joudutaan tähän että on tallessa aitoa vähän nöyrtymän oven jos avaisi parhaimmat etunsa tavaisi. Uutta ken yrittää harrasteist löytää kolakantuntuiseen tiellänsä töytää sinäk muk osaisit edetä noinhan ei saaliita vedetä. Koulutuspohjan se ainakin vaatii mistä nuo edelteet oikeiksi laatii ei pääse houkutus niskalle töllerönkonttoriin viskalle. Oppisenpohjatta itseäin raahaan siksi juur vaistoisenvarassa kaahaan ennen tein tuhosti nuotteja riimeil nyt etsiksin tuotteja. Palkintoi hae en ikinä mielel saapi vaan kääntää näin selkänsä pielel Homeisen arkiset housuista nauttiikseen ulottein nousuista.
Pentti Pohjola 20011203 (20011203) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu