20011130 Marrasloppuja


20011203 VAIKKA EI OLTAIS TÄS...

Kohta taas joulu se vartoilee ovel
harrasta henkeä haetaan
toivoisi löytyvän täytettä povel
junttisenjäänteitä paetaan.
Antajaykkönen ylhäällä tuolla
ohjaksetkädessä oottelee
pimeänkeskelle säihkyä tuolla
ihanan hempeetä tuottelee.

Vaikka ei olla täs parhaita lapsii
huonoilkin saatetaan apua
tärkeetä puhtuuden vainioil kapsii
ärheisen kummuil ei rapua.
Onni on hiljaisil tärkeä juuri
ravaa ei runsasten housuissa
pelastussanoma lempeä, suuri
aattelut nöyryyden nousuissa.

Taivallustavoissa montaa on laatuu
harmaasta, innokkaan iloiseen
kaikki tääl pelkästi lahjaksisaatuu
osattais mieltyä siloiseen.
Ensmäinen adventti tuleval pyhäl
kynttilöi jalkoihins laitetaan
hoos-anna hymniä reimasti nyhäl
synkeänvalta nyt taitetaan.


20011203 LAISKUUDEN ANNEIKSI...

Nuottienparis men pitkiä aikoi
vuosientaa ne jo jätetty
arkiset riimit nään pappara taikoi
isohon kasaan vaan mätetty.
Tuollailla arjesta haitat saa hiiteen
ei tyrski itkien öitänsä
sattumanvaraista pujottain niiteen
ukko tää tekevi töitänsä.

Laiskuuden anneiksi luullusti moittiit
kun ei nuo hauikset heilussa
surkuudensaanneiksi talloo kait koittiit
itte vaik mielestäin reilussa.
Joitten ehk kannalta, tyhmyys näin näkyy
etteipä ahkeruus ensinkään
rohkeest silt heittelen kuvitteentäkyy
minne nyt suhloollain lensinkään.

Useinkin nurisest tarinain heitän
kun en noit selaile sihdillä
itsekäst mössöä orpuudes keitän
sielus kun nipistyst pihdillä.
Aitoja tunteita leikkisenvarjol
niitä on loppuisis soinnuissa
enempää ei ole mitenkään tarjol
viihdyn kyl kaikissa toinnuissa.


20011203 UUTTA KEN YRITTÄÄ...

Monikin juttu se vikahan kulkee
yhteiselt tiedolt jos mielensä sulkee
vaikkapa luulis et perillä
ajatteet erheisil kerillä.
Itsepäämielellä joudutaan tähän
että on tallessa aitoa vähän
nöyrtymän oven jos avaisi
parhaimmat etunsa tavaisi.

Uutta ken yrittää harrasteist löytää
kolakantuntuiseen tiellänsä töytää
sinäk muk osaisit edetä
noinhan ei saaliita vedetä.
Koulutuspohjan se ainakin vaatii
mistä nuo edelteet oikeiksi laatii
ei pääse houkutus niskalle
töllerönkonttoriin viskalle.

Oppisenpohjatta itseäin raahaan
siksi juur vaistoisenvarassa kaahaan
ennen tein tuhosti nuotteja
riimeil nyt etsiksin tuotteja.
Palkintoi hae en ikinä mielel
saapi vaan kääntää näin selkänsä pielel
Homeisen arkiset housuista
nauttiikseen ulottein nousuista.

Pentti Pohjola 20011203 (20011203) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu