Keväimel valoa yltöisest riittää sopivi muistojen jatkumoin liittää, vanhakin tätä saa kokea tarvimat hoppuisest hokea. Vedet kun vapautuu talvisist jäistä silmuja työntyilee oksienpäistä, aika on pehmeitten arvojen eikä vaan onnisten, harvojen. Sydänkin pompottaa kiitosta tuosta että voi varpaisest vapaana juosta, onni et ranta niin lähellä päilyvän välkkyinen nähellä. Nurmesta kohoaa vihreää nukkaa tuhannensorttisen mallista kukkaa, hyrisee huvitus mielessä vähemmän tällailla pielessä. Lintuset rakentaa omaansa kotii mikä nyt sellaises vastahan sotii, silmiään paljoin saa käännellä ihastusluontoisest äännellä. Ulkona näytöstä rajoitta piisaa suven kun ytimeen nuoli se viisaa, havaitaan millien määrissä ei ole painotteet väärissä.Pentti Pohjola 20011126 (20011126) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu