Satelliittikanavilta tulee metkoi juttui eikä ole himpunvertaa näkymät ne suttui. Helikopteristkin kuvii yläilmoist tuolta monenmoista mielenhuvii laittaa päivänpuolta. Tietokone omalt kantilt sekin nurkas varttuu päästäin ukon eroon hantilt kunhan toimeen tarttuu. Ankeeta, jos noit ei oisi tsiikais pelkkää ilmaa aivanvarmast huolta toisi nyt viel joten filmaa. Pikkuseikoist löytyy jetit nostain innon maasta unohduttaa lojopetit olonvalon, haasta. Vanhempana kolotuksii eipä saata estää tärkee penkoo sielun uksii huomenensa kestää.
Miksi yhä paha perii sodat seittejänsä kerii ettei voida löytää sopuu kaivaellaan uutta kopuu. Ihmisluonnost toki johtuu ei vaan anna yhtään lohtuu syntisyyden se on tuomaa jollonhaltuin, lähelsuomaa. Kaikkinainen kahinointi siinhän vähii hyvinvointi pommit, nälkä, ruokaa puuttuu helvetiksi olo muuttuu. Syyttömiihän ovat kansat johtoporras virii ansat uhoellaan sinnetänne viulunkieleks muuttuu jänne. Räjähteethän silpoo kehot moisil kaameutten tehot siviilei saa kantaa hautaan nimee ain ei, muistolautaan. Yhä hullummaksi kääntyy miljoonia riutuin nääntyy sormii ristiin asetellaan huomisiin kun lasetellaan.
Afgaanien kansa kärsii nälänvallas kynsii järsii pommein satais pitkin maata toivoo nois ei unhoo saata. Järjestelmäs nurjanväärää raakalaisuus, kun se häärää naiset lukkoo sisätiloin ihmekö, et puuhat piloin. Talvi, nälkä, julmast tappaa sinnetänne kansaa lappaa kauempaakin aistii tuhon usalaisten, kostonuhon. Voisko löytyy pelastusta ettei huomen täysin musta järkevyyttä, avunantoo ihmisyyden edunkantoo. Muuallakin sotaa julmaa riittääpä tuost tosipulmaa hilkkui keräyksiin löytää omavähään tietyst töytää. Etäällä nuo kauheet hädät suojakeinot ihan mädät johan kärsimykset riittäis yhdesoloon, sopu liittäis.
Rajojahakien selviää jutut onnistuspuolisist myöskin nuo kutut kunhan vaan uskaltaa yrittää itseään maalihin pyrittää. Elämänjuoni on konstinen löytää useesti näivettää tappio pöytää kukaan ei valmiiksi voideltu laiskuus kun päivittäin hoideltu. Tarvitsee yrittää täysillä paineil eikäpä konsana humpuukiaineil menestys todella tiukassa ajatus, olennas piukassa. Ojakaan ei saisi lähtöjä estää kuumimmat tuiskeiset täytyisi kestää sitten vois rohkeesti levätä hosuenpyydetyt, evätä. Uhreja tietysti aina ei väistä eikä sit ehdointa, todella päistä nöyryys silt taatusti valttia kasvata ihminen malttia. Älä myös kylmästi katsele sivust tempaise avuksi reippaasti vivust nähdäkseis onnistepuolia vähennät yleisii huolia.
Leikinkinvarjolla huoliaan kantaa ei tässä hätää, noit selvitteit antaa mieli vaik sykkyräs kerällä olemain pussisen perällä. Aurinko estänee suurimman haitan paluuttaa joltisest, kuljennanmaitan laitettais äkkiä töpinäks ettei tuo pelkäksi höpinäks. Vauhtia ei saisi olla kyl liikaa järkevin miettelyin raittiais tsiikaa ei kierry solmuhun ohjakset riittävät olemain pohjakset. Tunnetta eipä saa hukkumaan päästää kaikkea arvokast muistoissa säästää ihmisilt tulleita jyviä siedonkin kannalta hyviä. Pintaisel mielellä kupperit löytää siivoilujätteisiin huonuuksis töytää niithän ei vaa-assa mitata olemainlommoja kitata. Nöyränä aamuisin sängystä ylös jopahan kierrähtää kauempaa hylös ohjia tiukemmin näppeihin pahuudet lukitaan säppeihin.
Ihmisen mieli on hänelle tärkee kaikkinen kärhämä tuntoa särkee olipa kyse vaik vähistä etenkin, ulkona lähistä. Hylkäys häntä, ket totaalist koskee kyyneleet märentää useesti poskee eihän oo sielunsa terästä vaikeaa löytyy näin kerästä. Tukea tarvitsee jokainen meistä ettäpä lujitaan tiellämme seistä kelpaamat ehoisten joukkohon siirtyilee haaveisten poukkohon. Kuvite onneksi jokaisel vapaa eikä tuu sellaisest silmille rapaa ajetaan omaamme etua jaksellaan kannella retua. Päivästä toiseen jos samaista soppaa entisil anneilla haltuunsa koppaa sekin, kun poissa on kuvista turkasen etäällä huvista. Melkoisen kevyttä päiviinsä mielii runsaista vuosista tuollainen kielii haasteet on lukkoihin suljettu enempi matka jo kuljettu.
Euro kun ensvuonna rahana meillä varmasti sotkua tiedossa useekin remeltää hukkaistenteillä piikkisii okaita siedossa. Oisipa ollut vaan voimassa markka tuttua asiaa kiittänyt senkin kyl suhteen tuo, niukkuudenharkka kukkaroon lovia viiltänyt. Talutusnarussa eeuussa ollaan isot kun lukevat sääntöjä kaikki ei tahtoile mahtua pollaan seassa keljuja vääntöjä. Reunaiset alueet hoidella pitäis yhteisen edun sen nimissä olijoil tyytyvyys varmana itäis mikään ei sektori pimissä. Kunhan myös taistelut vihdoinkin taukois pyssyjen putket ne kierossa ilojen hihkuja syömmestä laukois neniään yhtehen hierossa. Ihmisen mieli vaan mutkia tuottaa oma kun etu se esillä keneenkään täysin ei saattane luottaa poskien-äärimät vesillä.
Yksinäänpolku on useinkin harmaa ei ole huippuja tiedossa loppuakohti silt meno on varmaa riittäis tuot räväkkyyt siedossa. Jokaiseen harmiin ei pitäisi tarttuu antain vaan ohitse liukua parempaa evästä yhäkin varttuu soitellen helkkyvää tiukua. Kaverinsaanti ei jokaiselt luonnu tääkin on moninen tarina allapäin, niinkuin ois rahansa juonnu viilennyt henkensä arina. Sijalle täytyvi korvuuta löytää ettei oo tumput ne suorina henkselei paukuttain huomeensa töytää menneittenkokema vuorina. Tällailla toimien ovia aukoo kämmentä vastakkain paukuttaa jetisti sihdattui aatteita laukoo föliinsätulleita laukuttaa. Ilo jos silmistä sirkeesti paistaa jaksanee jalkojaan nostella edelt jo harmiset tuulista haistaa keventeit edukseen ostella.
Pentti Pohjola 20011213 (20011213) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu