20011026 Touhuihin tarttumista


20011203 PARHAITA LUULLUSTI...

Kaikkista kokemaa hyödyksi käyttää
plakkarin iloisil jutuilla täyttää
siinä on kosolti järkeä
elämänneuvoksi tärkeä.
Yleistä huminaa vahtia pitää
taatusti uusia keinoja itää
polulla ei olla poikittain
kyseistä juuri tuot tässä hain.

Parhaita luullusti saada ei varmaan
lähtöiset kohdat ne niukoissa harmaan
viitoista etuisii oppia
saadakseen paremmin koppia.
Mielteiset useinkin vänkäävät vääriin
ohjuuttaa kepulikonsteilla hääriin
ystävät voisivat estellä
ei tarttes liikoja kestellä.

Vielä siis monia petruistenporttei
kaikkia näytetty eipähän korttei
ulkoisest vaikka jo tärisee
henkisensäikeissä värisee.
Huudellaan heippoja, tutuille tuikkain
puoli jop vieraille moikkia huikkain
noloinkin, ystäviks pyritään
anteeksi suokaa, jos tyritään.


20011203 RISTEISTÄ REITTEILYY...

Kantaahan pitääkin ajoittain ottaa
lievii se kulkijan kupeita
monikin juttu ehk pärställe mottaa
nuukien, huomisten upeita.
Risteistä reitteilyy sinne ja tänne
oikeus varmemmin vakaantaa
sopivan soivana niveltyin jänne
eväksenpuoliset jakaantuu.

Silmät ei joillain ees ole ne auki
puoliksi unessa pukeltaat
toiseisten ujous hyrinään rauki
valmiiseen vähyyteen sukeltaat.
Pikkusen säpsäntää keitokseen rippail
leuat nuo vaa-assa hollille
kaikkisentietävii linjalle vippail
ettei ees mahtoista nollille.

Jospa näin huomisist sinettei löytää
uskaltaa aiheesta kertoa
istua rehdisti, päättelypöytää
tulevil etteipä vertoa.
Luomalla rotkojen ylitse sillat
enentyy omakin otanta
näinpä ne vakkases pässin sen villat
minimaal-reunassa sotanta.


20011203 KOMPOSTI LEHDILLE...

Lehtiä krapaamaan halu kun herää
raittiiseen ilmahan luulisi
ympäri tienoita kasoja kerää
jos vaan ei rannalta tuulisi.
Märkää kun yrittäät poltella innoin
käry se kauhea kokemus
tuollaista vastahan röheisin rinnoin
onk noil ees järkeä, hokemus.

Komposti lehdille sopivaa puuhaa
helposti maatuvat mullaksi
ei tartteis syyttömäin nenäänsä nuuhaa
olema päistyisi kullaksi.
Tultikut kärkkäiltä näpeistä vääntää
aatos heil rautkangen laatua
ympäryshaitat ne julkisiks kääntää
moittien, mikä nyt saatua.

Poliisiks ei voine kuitenkaan ryhtyy
itseistä suojeluu muistissa
äänettähiljaisiin pakosti yhtyy
hommat et jotenkin luistissa.
Vaan ei tuot kitkua mieluusti hauko
sivistys siitä on piruissa
pitäisiit hössöistä, joltinen tauko
kestämät kohta tääl siruissa.


20011203 UNI SE UNTELON...

Ihmisenkeinoilla aina on rajat
sitäpä pitäisi muistella
vaikka kuin kirkkailla valoilla ajat
olsuhteet saattavat puistella.
Huomioonottoo ei liiaksi kartu
elämä senverran sekaista
kohdalletullutta tehtävää vartu
voinethan tuloksen tekaista.

Uni se untelon johtelee harhaan
väriset lasit nuo silmillä
tyhjäksihaihtuvan näkeekin parhaan
loppu ei onnisel filmillä.
Käännöksii tehtävä tuloksen vuoksi
varastot pursuis et komeita
silloin ei maisema muuttuile suoksi
tarvi noit taakaksi homeita.

Modernisoidaan siis tullutta tummaa
ilman ei sorjaksi värjäillä
nahkansaluonti ei tällaises kummaa
aikoo jos ekstrasti pärjäillä.
Riimeihin upottaa asiantynkää
vaiston kyl varaisest leijaillen
pelkäilee paikassaan, laadulta mynkää
toiveisten alkioi heijaillen.


20011203 NUORIA JUNNUJA...

Muistojenkirjavii kullakin meillä
vaikka tok laaduissa eroja
nuorina noillakin, sotaistenteillä
maksettu kovia veroja.
Silloin ei tiennyt, mik tilanne huomes
onko ees ainoa tallella
viisari vääntyili äkkisest suomes
tasainen paikkakin kallella.

Nuoria junnuja verkauhan alla
kivääriotteita esitti
joittenkin mielestä kehnoa malla
yritteet alhaalle vesitti.
Rintamalinjoilla kuolema kulki
valikoi laudalle loikomaan
isänmaantoivoilta huomiset sulki
ei päässeet puoliaan oikomaan.

Kirkkojenkupeilla kummuissa nukkuu
silloiset rohkeat sotilaat
olemanmelskeisiin jakonsa hukkuu
nyt täällä myöhemmät potilaat.
Päihteet ja huumeet ne korjaavat satoo
kalventaat poskia monia
elämänaitous huuruihin katoo
voimatta suuremmin lonia.


20011203 JUTUT ON HÄVITTY...

Elämäntarkkailu mielletään työksi
muu kun jo rähmäily nollassa
hivent vaik saataisiin olemainvyöksi
raksahdelaskuriin pollassa.
Asiat virtaavat tulvien yli
tietysti padot ei lukossa
huomisenhuolilla avoinna syli
risteistää toiveita ukossa.

Jutut on hävitty, siitä saa kuulla
nyhverrys tuota ei tulosta
ihan kuin kalkattu kupooliin puulla
miljardietäällä sulosta.
Pitkiä kantoja keskellä raittii
aatoksensuunnalle mätetty
toivottu tuottavan valtavast haittii
sellaisel silmällä jätetty.

Vähäistä viedä ei laisinkaan peril
nokka et kohti ois kattoa
säikeitä pitäilee rullata keril
tuottaakseen yhteistä mattoa.
Orvost jos pyöriiksee tyhjienpäällä
kaivellen sormineen nenäänsä
ukset ei aukene ikinä täällä
raahail saa huomiseen tenäänsä.


20011203 LUOPUMISEN LAATU TUTTUU...

Heikonvahvuus mitämilloin
toiveikaskin joskus silloin
vaikkei paljoi eväitä
odotellaan keväitä.
Luopumisen laatu tuttuu
ympärilleen viluis nuttuu
kompastuksist opitaan
niukemmasti kopitaan.

Ulos luontoon, intomiellä
rikastutaan väkist siellä
pitkin ahoi hilppaillen
talvenseuduis, vilppaillen.
Kuka jaksaa uskoo huomeen
ei niin luppuu silmäluomeen
viisaat tuosta juttuilee
niukempi vaan suttuilee.

Ainhan sitä törmää tähän
kokein harmin, oon niin vähän
miksei järki peräile
omuuksiaan keräile.
Epävarmuus saa näin eväst
tunne pitää eroon reväst
nytpä muutan tahtia
alan humppuit vahtia.


20011203 TUTKITTU NOIT TAPOJA...

Jullipojan valitus
usein riman alitus
sitä ei voi korjata
oletteilla sorjata.
Tutkittu on tapoja
heiteskelty vapoja
kalat pysyyt nollassa
epätieto pollassa.

Ikää runsaast selässä
kummako, et pelässä
ovet eivät aukene
metkoiks hetket laukene.
Usein niskaa raapinut
ruumensilppuu kaapinut
sakit ohi pyyhältää
murheiseksi tietyst jää.

Toki koittaa tottua
vaikka miten pottua
sivuun verhoi vetäilee
kaukaa orvost setäilee.
Onhan tässä rauhassa
päältänähden lauhassa
arvoitus ei ratkea
maalinauha katkea.

Pentti Pohjola 20011203 (20011203) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu