Kaikkista kokemaa hyödyksi käyttää plakkarin iloisil jutuilla täyttää siinä on kosolti järkeä elämänneuvoksi tärkeä. Yleistä huminaa vahtia pitää taatusti uusia keinoja itää polulla ei olla poikittain kyseistä juuri tuot tässä hain. Parhaita luullusti saada ei varmaan lähtöiset kohdat ne niukoissa harmaan viitoista etuisii oppia saadakseen paremmin koppia. Mielteiset useinkin vänkäävät vääriin ohjuuttaa kepulikonsteilla hääriin ystävät voisivat estellä ei tarttes liikoja kestellä. Vielä siis monia petruistenporttei kaikkia näytetty eipähän korttei ulkoisest vaikka jo tärisee henkisensäikeissä värisee. Huudellaan heippoja, tutuille tuikkain puoli jop vieraille moikkia huikkain noloinkin, ystäviks pyritään anteeksi suokaa, jos tyritään.
Kantaahan pitääkin ajoittain ottaa lievii se kulkijan kupeita monikin juttu ehk pärställe mottaa nuukien, huomisten upeita. Risteistä reitteilyy sinne ja tänne oikeus varmemmin vakaantaa sopivan soivana niveltyin jänne eväksenpuoliset jakaantuu. Silmät ei joillain ees ole ne auki puoliksi unessa pukeltaat toiseisten ujous hyrinään rauki valmiiseen vähyyteen sukeltaat. Pikkusen säpsäntää keitokseen rippail leuat nuo vaa-assa hollille kaikkisentietävii linjalle vippail ettei ees mahtoista nollille. Jospa näin huomisist sinettei löytää uskaltaa aiheesta kertoa istua rehdisti, päättelypöytää tulevil etteipä vertoa. Luomalla rotkojen ylitse sillat enentyy omakin otanta näinpä ne vakkases pässin sen villat minimaal-reunassa sotanta.
Lehtiä krapaamaan halu kun herää raittiiseen ilmahan luulisi ympäri tienoita kasoja kerää jos vaan ei rannalta tuulisi. Märkää kun yrittäät poltella innoin käry se kauhea kokemus tuollaista vastahan röheisin rinnoin onk noil ees järkeä, hokemus. Komposti lehdille sopivaa puuhaa helposti maatuvat mullaksi ei tartteis syyttömäin nenäänsä nuuhaa olema päistyisi kullaksi. Tultikut kärkkäiltä näpeistä vääntää aatos heil rautkangen laatua ympäryshaitat ne julkisiks kääntää moittien, mikä nyt saatua. Poliisiks ei voine kuitenkaan ryhtyy itseistä suojeluu muistissa äänettähiljaisiin pakosti yhtyy hommat et jotenkin luistissa. Vaan ei tuot kitkua mieluusti hauko sivistys siitä on piruissa pitäisiit hössöistä, joltinen tauko kestämät kohta tääl siruissa.
Ihmisenkeinoilla aina on rajat sitäpä pitäisi muistella vaikka kuin kirkkailla valoilla ajat olsuhteet saattavat puistella. Huomioonottoo ei liiaksi kartu elämä senverran sekaista kohdalletullutta tehtävää vartu voinethan tuloksen tekaista. Uni se untelon johtelee harhaan väriset lasit nuo silmillä tyhjäksihaihtuvan näkeekin parhaan loppu ei onnisel filmillä. Käännöksii tehtävä tuloksen vuoksi varastot pursuis et komeita silloin ei maisema muuttuile suoksi tarvi noit taakaksi homeita. Modernisoidaan siis tullutta tummaa ilman ei sorjaksi värjäillä nahkansaluonti ei tällaises kummaa aikoo jos ekstrasti pärjäillä. Riimeihin upottaa asiantynkää vaiston kyl varaisest leijaillen pelkäilee paikassaan, laadulta mynkää toiveisten alkioi heijaillen.
Muistojenkirjavii kullakin meillä vaikka tok laaduissa eroja nuorina noillakin, sotaistenteillä maksettu kovia veroja. Silloin ei tiennyt, mik tilanne huomes onko ees ainoa tallella viisari vääntyili äkkisest suomes tasainen paikkakin kallella. Nuoria junnuja verkauhan alla kivääriotteita esitti joittenkin mielestä kehnoa malla yritteet alhaalle vesitti. Rintamalinjoilla kuolema kulki valikoi laudalle loikomaan isänmaantoivoilta huomiset sulki ei päässeet puoliaan oikomaan. Kirkkojenkupeilla kummuissa nukkuu silloiset rohkeat sotilaat olemanmelskeisiin jakonsa hukkuu nyt täällä myöhemmät potilaat. Päihteet ja huumeet ne korjaavat satoo kalventaat poskia monia elämänaitous huuruihin katoo voimatta suuremmin lonia.
Elämäntarkkailu mielletään työksi muu kun jo rähmäily nollassa hivent vaik saataisiin olemainvyöksi raksahdelaskuriin pollassa. Asiat virtaavat tulvien yli tietysti padot ei lukossa huomisenhuolilla avoinna syli risteistää toiveita ukossa. Jutut on hävitty, siitä saa kuulla nyhverrys tuota ei tulosta ihan kuin kalkattu kupooliin puulla miljardietäällä sulosta. Pitkiä kantoja keskellä raittii aatoksensuunnalle mätetty toivottu tuottavan valtavast haittii sellaisel silmällä jätetty. Vähäistä viedä ei laisinkaan peril nokka et kohti ois kattoa säikeitä pitäilee rullata keril tuottaakseen yhteistä mattoa. Orvost jos pyöriiksee tyhjienpäällä kaivellen sormineen nenäänsä ukset ei aukene ikinä täällä raahail saa huomiseen tenäänsä.
Heikonvahvuus mitämilloin toiveikaskin joskus silloin vaikkei paljoi eväitä odotellaan keväitä. Luopumisen laatu tuttuu ympärilleen viluis nuttuu kompastuksist opitaan niukemmasti kopitaan. Ulos luontoon, intomiellä rikastutaan väkist siellä pitkin ahoi hilppaillen talvenseuduis, vilppaillen. Kuka jaksaa uskoo huomeen ei niin luppuu silmäluomeen viisaat tuosta juttuilee niukempi vaan suttuilee. Ainhan sitä törmää tähän kokein harmin, oon niin vähän miksei järki peräile omuuksiaan keräile. Epävarmuus saa näin eväst tunne pitää eroon reväst nytpä muutan tahtia alan humppuit vahtia.
Jullipojan valitus usein riman alitus sitä ei voi korjata oletteilla sorjata. Tutkittu on tapoja heiteskelty vapoja kalat pysyyt nollassa epätieto pollassa. Ikää runsaast selässä kummako, et pelässä ovet eivät aukene metkoiks hetket laukene. Usein niskaa raapinut ruumensilppuu kaapinut sakit ohi pyyhältää murheiseksi tietyst jää. Toki koittaa tottua vaikka miten pottua sivuun verhoi vetäilee kaukaa orvost setäilee. Onhan tässä rauhassa päältänähden lauhassa arvoitus ei ratkea maalinauha katkea.
Pentti Pohjola 20011203 (20011203) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu