20011022 Virheisten variointia


20011205 KARISMANPUUTTEEST...

Eläkeukkona liristä olla
kaikkisest kadonnut näpeistä holla
harrastetujua etsiissä
pahinta kipua metsiissä.
Aikojasitten jo hommista eril
sellainen sanoma täydesti peril
monist voi niukalta tuntua
vuodet kun päälle lyö huntua.

Karismanpuutteest kun ikänsä kärsi
jäännöstensorttia nälkäänsä järsi
selviö alusta lähtien
tuikkeessa mennä ei tähtien.
Olojensurkeus etäällä silti
unhonkinkatveessa luulisi milti
saadaanhan läheisilt lohtua
pahast kun henk alkaa rohtua.

Tavoite enää on paljoissa vuosis
siinäkin konstia, kun ei oo kuosis
jotakin pitää silt miettiä
vailla tuot enemmäntiettiä.
Riimit on arkisen menoista lyöty
mitä ol pöydässä, sitäpä syöty
enempii ei tartte aatella
vähät vaan perille saatella.


20011205 MIKS EES TULEE...

Syksy huokuu tosis tänne
viritetty kylmänjänne
puittenlehdet maahan putoo
hämy seittejänsä kutoo.
Kesän helle ujuu mieleen
tuolloin tuntui, ihan pieleen
nyt sit lämpöö taas jo haluis
jalkainkylmä ettei kaluis.

Miks ees tulee suomeen talvi
punoitteessa uuninvalvi
saishan olla aina suvi
enemmän se immeel huvi.
Toki näinkin hengis kestää
vilustuman kunhan estää
ryntemäärii niskaan laittaa
horkantulon siten taittaa.

Nopsastihan kuluu päivät
teonkiireet taakse jäivät
muisti yhä senkun vähii
kauentaen toistenlähii.
Orvontuntuu kantain repus
lyijynpainon aistein pepus
vaakataso sehän mallaa
usein tuohon halul kallaa.


20011205 NARUKERÄ SEKASOTKUS...

Kasitavuin nyt on vuoro
alustpitäin silleen suoro
lyhyt muisti viittaa tuohon
ettei uppois jalka suohon.
Tyhjäntekoo toki pelkkää
runohepo sehän telkkää
ehkpä onkin perin aasi
kuittain, ootko myynyt maasi.

Huh ja hei, täs tyhjänpäällä
epäselkeit silmät näällä
mielikuvat piirii pyörii
ukko ympyrätä hyörii.
Narukerä sekasotkus
lenttautta uusiinpotkus
kuin täält pääsis ehjän ulos
sorjeneisi hieman tulos.

Vuosikautten melonnoista
yhä etääl selonnoista
jaksais tahtoo vainkin maaliin
sitä junttain kovan kaaliin.
Riimi se on, mitensattuu
heitellään vaan ilmaan hattuu
itä, länsi, taikka muuta
niureuttais supust suuta.


20011205 SINNETÄNNE SEILAUSTA...

Huoli täyttää orvonrinnan
vaik ei näkyis pälle pinnan
sisällään käy aika melske
ristiriitain luja helske.
Miks on jarrut jääneet pohjaan
turhasti täs oloo ohjaan
ei ees muista missä kaasu
patoinalle, saaden raasu.

Sinnetänne seilausta
eilisien peilausta
jukittelee kompurkulku
lämmönparist iäks sulku.
Tää on sitä, ettei mitään
kehnontuntuu joutuu pitään
ylen laimennettuu ruokaa
aukeis esit, sitä huokaa.

Mistä tänne taito löytäis
helmeinpariin että töytäis
utopiaa kaikkityyni
ihanvarmaan oma syyni.
Ravistellaan törky päältä
vielä noustaan ylös täältä
uskomuksel antain potkui
hiilentämään vanhoi sotkui.


20011205 MITENKUTEN...

Huolille ei antoo periks
kaikenlaiset särmät teriks
ettei laita ulos ringist
määräilemään yhtään kingist.
Jarrutellaan mutkapaikois
kipunoit vaik iskis laikois
täähän saadaan helpost kuriin
palikat ne oikein uriin.

Orpo olo eipä vieras
useasti tuonne hieras
tahto vaan ain nousta pinnal
¨helpotusta löytäin rinnal.
Mitenkuten iltaansaakka
yössä kevii jälleen taakka
löytäin ruumenista itui
piittaamatta vaikka hitui.

Nöyrtyminen auttais tässä
ekstrakeino elämässä
tulleit vähii liittäin yhteen
unohtaen tyhjännyhteen.
Valonkajo mittarina
särkyneitten kittarina
kuvitellen onnistusta
lisää pistäin ponnistusta.


20011205 KUINKA NOUSIS...

Paikallaan kun ikäns pysyy
saattaa joku siitä kysyy
mitä tuolla keinoin voitat
-ykkösaatos, toisii loitat.
Säpsähdyttää havainnointi
entisestään laskee vointi
noinko alhaal olosuhde
tärkeää jo saada nuhde.

Kuinka nousis rappusia
ettei kipeit lappusia
hakein jostain tiedonjuurta
rapuuttaikseen eessä muurta.
Orpona kun polul laahaa
huoltensäkkii seläs raahaa
eikä näe varovaloi
taivaan syrjän ehtoi paloi.

Itsetunto lähtee karkuun
alkupiste rupee parkuun
enkö kelpaa kelleen kodiks
hommat menee jatkust sodiks.
Järjen kun sen ottaa käteen
alkaa vihonviimein päteen
minullakin oma sana
säännösteissä, elonhana.


20011205 ARALTA ON PUOLTO...

Tunteist ollaan usein hiljaa
se kuin, salaisuudenviljaa
pienkin piikki koskee kipeest
vastarintaan ryhtyy ripeest.
Aralta on puolto tiessään
kylpeä saa tuskanhiessään
vanhat mokat, nekin painaa
elo niinkuin olis lainaa.

Pälyillessä valtaa hätä
oonkohan ma täysin mätä
eihän muuten yksin harppais
jonkun kaverikseen varppais.
Luopumalla linjaloistoist
pelästyy ei saisi poistoist
vaaka näyttää jetist toden
senkin, mitä vaivaa poden.

Yhdistettyy hyötyy, huvii
kumarrella eihän kuvii
siitäpisteest ylösnousu
värinöittä tanast housu.
Mielihyvää maisteltaissa
yhteisetuun taisteltaissa
ehkpä kultaa jossain kiiltää
pettymysten saldot hiiltää.


20011205 MAAKAROIDES...

Kiukutellen toistentoimist
ei oo peril omist voimist
niukka tulee selväst esil
paatti karikkoisil vesil.
Täytyis tietää muuttopaineet
yl ei löisi tippaa laineet
sopu säilyis jokahetki
iloinpuolla juoksis retki.

Maakaroides omaan malliin
hävittelee hukkaan kalliin
köhmeltäissä erilailla
tunnustusta iät vailla.
Särkeähän tosihelppoo
eri eväät vaatii jelppoo
tajuttaisiin homma ajois
pitämällä menot rajois.

Asioit jos järjel kuroo
elvyttelee vauhtiin puroo
minkä liike elintärkee
seisoveshän hyvät särkee.
Tutustuissa kirjatietoon
ei voi päätyy tyhjänmietoon
laittaa haeksimaan uutta
kyttäilemään tilaisuutta.


20011205 ÄKKII EROON...

Olematta tarmonpesä
mielessä ei aina kesä
suonette kait jutun mulle
nuhdellen en ehoks tulle.
Pikkuhiljaa valututtu
hengenköyhäks kalututtu
lepo silloin paras lääke
taaksejääden kiireenkääke.

Äkkii huolist irt ei rynni
plussanpuolta hyödyiks ynni
kaikki tarvii runsaast aikaa
perään  luullust iloo raikaa.
Voi kyl jatkuu jurnutukset
kyläpaikois kiinni ukset
tekijänhän ainoost vika
mielen sokkeloissa lika.

Alamaissa täysin topis
vaikka enentyä sopis
kiivailuista kukkuroita
eipä haluis evääks noita.
Kaverit kait jelppais halul
omast toimest jos tuo alul
saapi nähdä huomenissa
löytyyk kenkäsistä pissa.


20011205 ISÄNTÄNÄ TUOLLOIN...

Kel on vähän , kärsii siitä
häl ei puhdinpuolta riitä
ikäväthän silloin eessä
silmäkulma kostee, veessä.
Isäntänä tuolloin huono
rypyksissä naamankuono
selitteet ei auta mitkään
tunnekuohuu riittää pitkään.

Suggerointi harmaat jakaa
etääl-olon toisist takaa
lankakerät ihan sotkus
kulenta ei hiukkaa potkus.
Miten se nyt tuolleen käänty
rautalanka-malliks väänty
antakaatte kamut aikaa
jospa pian nauru kaikaa.

Tunnelmat jos ovat hukas
itsevoima pelkäs rukas
hörkentää ei kiusoi tarvi
riittävää jo vanhan varvi.
Kestää tulla alas puusta
hyrinöitä kuuluin suusta
unehtuu sit olonkivut
jämäkämpii kartansivut.

Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu