Eläkeukkona liristä olla kaikkisest kadonnut näpeistä holla harrastetujua etsiissä pahinta kipua metsiissä. Aikojasitten jo hommista eril sellainen sanoma täydesti peril monist voi niukalta tuntua vuodet kun päälle lyö huntua. Karismanpuutteest kun ikänsä kärsi jäännöstensorttia nälkäänsä järsi selviö alusta lähtien tuikkeessa mennä ei tähtien. Olojensurkeus etäällä silti unhonkinkatveessa luulisi milti saadaanhan läheisilt lohtua pahast kun henk alkaa rohtua. Tavoite enää on paljoissa vuosis siinäkin konstia, kun ei oo kuosis jotakin pitää silt miettiä vailla tuot enemmäntiettiä. Riimit on arkisen menoista lyöty mitä ol pöydässä, sitäpä syöty enempii ei tartte aatella vähät vaan perille saatella.
Syksy huokuu tosis tänne viritetty kylmänjänne puittenlehdet maahan putoo hämy seittejänsä kutoo. Kesän helle ujuu mieleen tuolloin tuntui, ihan pieleen nyt sit lämpöö taas jo haluis jalkainkylmä ettei kaluis. Miks ees tulee suomeen talvi punoitteessa uuninvalvi saishan olla aina suvi enemmän se immeel huvi. Toki näinkin hengis kestää vilustuman kunhan estää ryntemäärii niskaan laittaa horkantulon siten taittaa. Nopsastihan kuluu päivät teonkiireet taakse jäivät muisti yhä senkun vähii kauentaen toistenlähii. Orvontuntuu kantain repus lyijynpainon aistein pepus vaakataso sehän mallaa usein tuohon halul kallaa.
Kasitavuin nyt on vuoro alustpitäin silleen suoro lyhyt muisti viittaa tuohon ettei uppois jalka suohon. Tyhjäntekoo toki pelkkää runohepo sehän telkkää ehkpä onkin perin aasi kuittain, ootko myynyt maasi. Huh ja hei, täs tyhjänpäällä epäselkeit silmät näällä mielikuvat piirii pyörii ukko ympyrätä hyörii. Narukerä sekasotkus lenttautta uusiinpotkus kuin täält pääsis ehjän ulos sorjeneisi hieman tulos. Vuosikautten melonnoista yhä etääl selonnoista jaksais tahtoo vainkin maaliin sitä junttain kovan kaaliin. Riimi se on, mitensattuu heitellään vaan ilmaan hattuu itä, länsi, taikka muuta niureuttais supust suuta.
Huoli täyttää orvonrinnan vaik ei näkyis pälle pinnan sisällään käy aika melske ristiriitain luja helske. Miks on jarrut jääneet pohjaan turhasti täs oloo ohjaan ei ees muista missä kaasu patoinalle, saaden raasu. Sinnetänne seilausta eilisien peilausta jukittelee kompurkulku lämmönparist iäks sulku. Tää on sitä, ettei mitään kehnontuntuu joutuu pitään ylen laimennettuu ruokaa aukeis esit, sitä huokaa. Mistä tänne taito löytäis helmeinpariin että töytäis utopiaa kaikkityyni ihanvarmaan oma syyni. Ravistellaan törky päältä vielä noustaan ylös täältä uskomuksel antain potkui hiilentämään vanhoi sotkui.
Huolille ei antoo periks kaikenlaiset särmät teriks ettei laita ulos ringist määräilemään yhtään kingist. Jarrutellaan mutkapaikois kipunoit vaik iskis laikois täähän saadaan helpost kuriin palikat ne oikein uriin. Orpo olo eipä vieras useasti tuonne hieras tahto vaan ain nousta pinnal ¨helpotusta löytäin rinnal. Mitenkuten iltaansaakka yössä kevii jälleen taakka löytäin ruumenista itui piittaamatta vaikka hitui. Nöyrtyminen auttais tässä ekstrakeino elämässä tulleit vähii liittäin yhteen unohtaen tyhjännyhteen. Valonkajo mittarina särkyneitten kittarina kuvitellen onnistusta lisää pistäin ponnistusta.
Paikallaan kun ikäns pysyy saattaa joku siitä kysyy mitä tuolla keinoin voitat -ykkösaatos, toisii loitat. Säpsähdyttää havainnointi entisestään laskee vointi noinko alhaal olosuhde tärkeää jo saada nuhde. Kuinka nousis rappusia ettei kipeit lappusia hakein jostain tiedonjuurta rapuuttaikseen eessä muurta. Orpona kun polul laahaa huoltensäkkii seläs raahaa eikä näe varovaloi taivaan syrjän ehtoi paloi. Itsetunto lähtee karkuun alkupiste rupee parkuun enkö kelpaa kelleen kodiks hommat menee jatkust sodiks. Järjen kun sen ottaa käteen alkaa vihonviimein päteen minullakin oma sana säännösteissä, elonhana.
Tunteist ollaan usein hiljaa se kuin, salaisuudenviljaa pienkin piikki koskee kipeest vastarintaan ryhtyy ripeest. Aralta on puolto tiessään kylpeä saa tuskanhiessään vanhat mokat, nekin painaa elo niinkuin olis lainaa. Pälyillessä valtaa hätä oonkohan ma täysin mätä eihän muuten yksin harppais jonkun kaverikseen varppais. Luopumalla linjaloistoist pelästyy ei saisi poistoist vaaka näyttää jetist toden senkin, mitä vaivaa poden. Yhdistettyy hyötyy, huvii kumarrella eihän kuvii siitäpisteest ylösnousu värinöittä tanast housu. Mielihyvää maisteltaissa yhteisetuun taisteltaissa ehkpä kultaa jossain kiiltää pettymysten saldot hiiltää.
Kiukutellen toistentoimist ei oo peril omist voimist niukka tulee selväst esil paatti karikkoisil vesil. Täytyis tietää muuttopaineet yl ei löisi tippaa laineet sopu säilyis jokahetki iloinpuolla juoksis retki. Maakaroides omaan malliin hävittelee hukkaan kalliin köhmeltäissä erilailla tunnustusta iät vailla. Särkeähän tosihelppoo eri eväät vaatii jelppoo tajuttaisiin homma ajois pitämällä menot rajois. Asioit jos järjel kuroo elvyttelee vauhtiin puroo minkä liike elintärkee seisoveshän hyvät särkee. Tutustuissa kirjatietoon ei voi päätyy tyhjänmietoon laittaa haeksimaan uutta kyttäilemään tilaisuutta.
Olematta tarmonpesä mielessä ei aina kesä suonette kait jutun mulle nuhdellen en ehoks tulle. Pikkuhiljaa valututtu hengenköyhäks kalututtu lepo silloin paras lääke taaksejääden kiireenkääke. Äkkii huolist irt ei rynni plussanpuolta hyödyiks ynni kaikki tarvii runsaast aikaa perään luullust iloo raikaa. Voi kyl jatkuu jurnutukset kyläpaikois kiinni ukset tekijänhän ainoost vika mielen sokkeloissa lika. Alamaissa täysin topis vaikka enentyä sopis kiivailuista kukkuroita eipä haluis evääks noita. Kaverit kait jelppais halul omast toimest jos tuo alul saapi nähdä huomenissa löytyyk kenkäsistä pissa.
Kel on vähän , kärsii siitä häl ei puhdinpuolta riitä ikäväthän silloin eessä silmäkulma kostee, veessä. Isäntänä tuolloin huono rypyksissä naamankuono selitteet ei auta mitkään tunnekuohuu riittää pitkään. Suggerointi harmaat jakaa etääl-olon toisist takaa lankakerät ihan sotkus kulenta ei hiukkaa potkus. Miten se nyt tuolleen käänty rautalanka-malliks väänty antakaatte kamut aikaa jospa pian nauru kaikaa. Tunnelmat jos ovat hukas itsevoima pelkäs rukas hörkentää ei kiusoi tarvi riittävää jo vanhan varvi. Kestää tulla alas puusta hyrinöitä kuuluin suusta unehtuu sit olonkivut jämäkämpii kartansivut.
Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu