20011017 Valon varjoja


20011203 MAAILMA MUUTTUVI...

Yhteistä hyvää on riittäväst meillä
siitä ei puuha sais kiikastaa
vaikka kuin huojuntaa olemainteillä
surkua ei tule liikastaa.
Annetaan arvoa läheistenpuoleen
kaikki näin yhteises kassassa
niukemmin tarvitsee uppoilla huoleen
jakselee pienessä rassassa.

Maailma muuttuvi ihan jo silmis
osittain taantumain määrissä
terrori-iskuja ennen vain filmis
nytpä jo todestihäärissä.
Seassa silti tuot uuttakin hyvää
edistys mahtaviin kulussa
ihkaista oivallet ehdoitta syvää
pidettäis harmit vaan sulussa.

Uskonto laittanut jakoja kahteen
media tuollaisest toitottaa
henkisen kireän, paiskannut ahteen
väkiste ihmisii loitottaa.
Yhäkin karmeempii olentamuotoi
ladenin hengessä tehtynä
pitäisi löytyä keinoja, suotoi
raakuuden ilmeilyt ehtynä.


20011203 JOS ON LINJAL...

Mihin uskoo, ei siit huolta
tulee vaistost jostain tuolta
kehnoimmalkin osotetaan
suoraa tietä posotetaan.
Ehkpä silti tulee mutkii
aihet pitää luonaan tutkii
tarkoin kalloon oikeet säännöt
kierteisihin, myötäväännöt.

Jos on linjal, kaasuu lisää
etsiskellen taidonnisää
sitä hyvää kelpaa hakee
jol ei ikunansa lakee.
Rähmeltäissä sivuun tieltä
kompuroidaan ylös sieltä
laittain muistiin tulleet kommat
oikoisiksi vääntäin sommat.

Ujuellaan tiedonpariin
eikä uudest samaan kariin
päästen niinkuin vähäst peril
tietotaitoo löytäin keril.
Ohjia voi sitten hölläil
tyynel miellä kaikkee mölläil
täthän tarjoo mielin elot
karistetaan kimpust pelot.


20011203 ITSELLE VAAN OSOTTELEE...

Jokukerta löytää idun
pienen ajatuksenhidun
toki vainen omast mielest
yleisest ehk täydest pieles.
Itselle vaan osottelee
sitälinjaa posottelee
moittikohot järkiniekat
heilhän teroitetut miekat.

Vähä muhii itsessänsä
kupees yhdenlaisest känsä
näinkin jaksaa pännään tarttuu
uudenhivent aina varttuu.
Arki kun on näännyttänyt
melkein tieltä käännyttänyt
siin ei ylpehenä olla
kumarrukseen valmiin polla.

Heippa-sana säpsähdyttää
tännesuuntaank joku nyppää
kovin harvinainen seikka
raamiin pistetähän keikka.
Ylös, ulos, se ei toimi
jos ei lähtemiseen voimi
otetaan, kun jotain tulos
jäädään muuten varjoon ulos.


20011203 MUUTOKSIN EI...

Yhtälailla ollaan elos
täytisessä herranpelos
ujuttuen nöyräst eteen
renkahia vanaveteen.
Muutoksin ei täällä tuulla
itsestämme, liikaa luulla
vähissämme tarpoellen
ässäkorttei arpoellen.

Toki ovat moiset hukas
kalju lisääntyy vaan tukas
yhteydet lähes poikki
orvon sorttisesti loikki.
Ettäkö ei tuolleen tarvis
kolhiutua huomensarvis
seikkoja sit puoltamassa
pikkuharmei suoltamassa.

Kirjanpito näistä turhaa
sielun hennonsäikeit murhaa
pitäis aatel kauniinsorttii
lonksuella haaveenporttii.
Saa ehk täällä kuvitella
omasmieles huvitella
yhdeltkään ei mitään poissa
remeltäissä omas koissa.


20011203 TÄLLAISTAHAN SE...

Syksy tulee, lehdet putoo
hämy seittejänsä kutoo
valonmäärää niukennellen
reippautta hiukennellen.
Tällaistahan se on aina
vuodenaika, hetkenlaina
pien kun pätkä, eessä toinen
laadultansa erimoinen.

Kesä oli hyvin lämmin
aurinkoiseen nuukast kämmin
läkähdytti varjos ollen
melkein lamaannutti pollen.
Rattaissa on ukol hiekkaa
eipä jaksa huitoo miekkaa
jolla raivais ilon pintaan
löytäin auvonsorttist rintaan.

Välvittelyy harrastelen
riimintynkii varrastelen
iltahan saa arjentarun
unohtamaan päivänkarun.
Onnenhetkii niitkin joukos
silloin kun ei uuninloukos
parasta silt kotikulta
älkää viekö tuota multa.


20011203 MONI KANTO...

Tuleville pöytä puhtaaks
eikä tipantippaa tuhtaaks
näinköhän se homma sujuu
kertyin paraanlaatuist tujuu.
Moni kanto luullust kaskes
ain ei helisointuu vaskes
pettymyksen piikkei näkyy
saamat oikeel hollil täkyy.

Elämä kuin valosarja
pyyhkielee yllä harja
ruostettakin pinnallansa
usein loppupäässä ansa.
Omituiseks joskus muuttuu
toleranssi-sieto puuttuu
ajattelee pöhköst toisist
eläjistä lähel moisist.

Kuunneltaisiin syömmenpuolta
vähemmästi olis huolta
jaksettaisiin aamust iltaan
laittain täsmäyksii siltaan.
Nurinmenoi ettei surra
huuliamme rikki purra
ihmetellään polunmittaa
antamatta seläl vittaa.


20011203 VOIMIA ANNETTU...

Tulevainkelpoiseen mielitään uskoo
ei ala raajamme vapista
jaksamissuunnalla yhäkin kuskoo
vedetään sellaisest tapista.
Minimimäärät vaan kasahan saatu
oletusarvoja hipoen
arvaahan sellaisen, sulppuista laatu
niukan kun pintoja hipoen.

Voimia annettu rajasti reppuun
sanottu, alappa ehtiä
eikä sit säksävint tarttunut heppuun
kultaisist oksita lehtiä.
Pettymys silmiä sumuisti tuolla
ihanpa kyyrytti polvilleen
mutta ei vähyyteen oikeesti kuolla
sietoa tarvitsi holvilleen.

Nytpä jo taidamme olomme jengat
auttavin aatoksin meeskellään
vältetään pahimmat kipeittentengat
hieman silt tervyydeks teeskellään.
Olojenhallinta, mitäpä milloin
toisinaan tukistaa tunnosta
hölläysmielellä ehdoitta silloin
kertyis ei pakostkaan kunnosta.


20011203 HYVÄKSYTTÄIS ELONTARJOT...

Monet puurtaa elonajan
toisilla taas puuhat hajan
näin on marjat ihmisen
etuisin ois kuka, ken.
Tunne jos ei ravinnoissa
ehdottomin pysyy poissa
sit ei muuksi muuteta
pitävämmäks suuteta.

Hyväksyttäis elontarjot
väistyisivät harmaanvarjot
ilos pääsis iltahan
tukevuutta siltahan.
Jokaiselhan ote lipsuu
kehnonsuunnan tulee hipsuu
se on selvää perästä
ain ei laatu terästä.

Kunniaa ei kaikil riitä
edeltä jo selvil siitä
ollaan portinvahtina
huomentoivoo rahtina.
Useenlaista kivaa tiellä
siitä riittoiselkin miellä
tuulisiskin taretaan
vasta lopus aretaan.


20011203 HUOLET KYYRII...

Ihminen jos hän on huono
niurassa myös tällöin kuono
sellaiseksi itsein aistin
paremmista, sivuunlaistin.
Sanovat et toimin väärin
omis hankaluuksis häärin
miten voiskaan paremmasti
puhtain tunnoin, aremmasti.

Huolet kyyrii hartioita
ei oo riitost vartioita
jotka toisi mieleen ilon
unohtais ees hetkeks pilon.
Kestäisivät mua sietää
haluisivat syistäin tietää
eihän äijää tunne kukaan
lähtisivät alhoon mukaan.

Orpous on siitä vaikee
yleisesti niskas haikee
selitellä myös ei passaa
toisten kallist aikaa hassaa.
Näillä pitää uusiin rämpii
vällyinalle yöksi kämpii
muistutellen nöyrää oloo
siedeskellen kotikoloo.


20011203 ÄRHEISYYDEST JUURI...

Sanomiini kaik ei luota
pureskelen mieles tuota
niinkö heikko todel olen
eheyksii varpail polen.
Jankutan et täs on vaivoi
rasittaa nuo ukon aivoi
enkö sais ees noista haastaa
kantelenk jo tuolloin saastaa.

Ylen heikoks minut kokeet
alukskaan ei pidä tokeet
vaikka ymmärtäjää mielin
näin silt vääremmyydest kielin.
Ärheisyydest juuri moite
tuosta alakulon-soite
parantaa ei jaksa tapoi
heitellä noit etäs vapoi.

Naamaa jos ei aina aukois
puiseviain ilmoil laukois
kestäisiitkö tuota yhtään
ettei siitkin, vastanyhtään.
Kovast usein sormi suussa
oon kuin keinottomast puussa
hyvämieli antaa vuottaa
alakuloo pakost tuottaa.

Pentti Pohjola 20011203 (20011203) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu