Olemanheikkous raskasta kantaa silmäillen etäistä taivahanrantaa pyytäen hengelle voimia kelvosti tulevis toimia. Syyttävä sormi voi osoittaa, pyssyst et ole tajulla menemänsyssyst turhasti nariset oloa voi sua vähäistä poloa. Miten tosvaikeissa tujua löytää umpisenhankaliin kärsist kun töytää jolloin ei värkeissä varoja löydy noit tipankaan karoja. Nykyisin vielä on sujuvaa tuossa pelkästi aattelu, kun se vast suossa toivoisi tällaisen riittävän huomisiin iloja liittävän. Huolet on suhteessa ajatusmalliin elämänkipinän tunnemme kalliin taivuttais myrskyjen väännöissä pysyen ehdoitta säännöissä. Ainainen marina ikävää laatuu kaverein niskahan tunkio kaatuu tällainen jätetään taaksemme ujuilee paremmin haaksemme.
Vanhana jaksa ei ryntäillä uusiin löytääkseen makuja olemanmuusiin pakko on niukkaansa ruokkia tylsemmäl terällä kuokkia. Sepä ei suju, et nyt minä menen kieltoja kuulemat yhdenkään, kenen tarvis on päänsä siin paljastaa varsansa varoen valjastaa. Yhteisyys tärkeintä, lujuutta hakee sellaisen hallinta ehdoitta makee aletaan soveltuu joukkohon innolla ryhtyen poukkohon. Häviöt unhottain reppuna seläst päästäkseen vihdoinkin sujuksi peläst toiveita tukusti käsillä auvompi ilmeily pläsillä. Entinen unteluus hiitehen kantaa sydämenvalttien vaikuttaa antaa rujous muuttuvi ehoksi pikkuisenhiljakseen tehoksi. Onni on jossakin passissa tuolla sellaisel mallil ei suruhun kuolla avataan veräjät ammoksi tuleva huominen, sammoksi.
Ihmisen turva on toisensa luona näinpä se vähenee haittaisenkuona jaksetaan moisehen ponnistaa ketäpä arvassa onnistaa. Vaikka ois kaikki kuin rennosti tehty siltikin jotenkin tulos se ehty eikä voi mutkia oikoa piittaamat, öitänsä loikoa. Ykstoikko iskee kuin nuijalla päähän laittaen olennan täydesti jäähän sitä ei taida ees varoa haivenii pelkästi haroa. Suunitemalleissa kierteinen puoli arkisel menolla pisteenä huoli noissa kun tuulissa lainehtii tuskinpa ekstraisest ainehtii. Jotenkin perustaa pitäisi korjail menneittensäröjä hellyydel sorjail uskoen iloisen voittohon heräten aamunsa koittohon. Ei pidä pelätä uhkia muualt laistaen syystänsä tärkeänruualt otetaan oikeista koppeja muistellen saatuja oppeja.
Harkinnanhukku jos nostelee korvii pitäisi tarkkailla tiukasti sorvii rullaus alkaa jos vinkua liiasti menoissa hinkua. Kun sitä seisoilee lujalla maalla alkuinen olenta normaalist jaalla onnikin sisäl voi vilkasta vapaana ilkeänpilkasta. Terroriteoista tullut on tietoo eivätkä sätkyt noist himpunkaan mietoo lentsikat pommeiksi laittoivat tuhanten hengen niil taittoivat. Muslimit janoaa kristittyin verta eikä tuo ole ees ensinen kerta räimäilyvuoro nyt usalla afgaanein kohteisiin pusalla. Hullussa mallissa järkevyys tänään puolin ja toisin siin sorrutaan känään öljy kait alkuisen lähteenä vanha myös kauna siin tähteenä. Israel hosii pois haittoja rajoilt toisilkin hallinta vanhoilta ajoilt mitenpä ikuna kaverein sortuillaan uudest ain haverein.
Vakioelämä orpookin kiintää tuollaisel sektoril tyytymys siintää lähtis vaan etäälle huonoista onnen sen vastaisist vuonoista. Haaveilla rakentaa haprasta taloo jonne ei keräänny tarpeeksi valoo epäisiks hahmot ne sekottuu yhdeksi mössöksi, lekottuu. Järkeä tuliskin enemmän käyttää vasunsa oikeilla eväillä täyttää perusteluonteisii esille siltaval paattia vesille. Nukkumal jatkusti onnensa ohi elämäovee ei raottaa tohi vierastain luontoa lähellä maailmanparast vaik nähellä. Tuollaises sulpus jos itseään uittaa kapuloil pakosti menonsa suittaa ottaen miinuksest pytystä voimatta välttyä lytystä. Aatellaan, yksi on elämä meillä meeskellä hetkinen pelkästi teillä sitä ei saisikaan sorsia ilojen haurait noit korsia.
Syksyllä usein on päivä se harmaa elämää siltikin olennan juuripa heillä, keil muutenkaan varmaa lisäisen taakkana polennan. Näinpä sit etsiksii harrasteist lohtuu kulunnan pönkä se tärkeä ainaisest samasta mielihän rohtuu haetaan hyvyydel kärkeä. Toiset voi paeta isompaan joukkoon eristyslaatuisest häkistä intoutuu yleistä eneempään poukkoon kaueten kuluman räkistä. Heikoille tuota ei linjaa oo suotu niiskuvat omassa nurkassa jotka on märiksi räteiksi luotu enemmän piiloises kurkassa. Yhdessä sietäisi ovia aukoo helmiä etsien käsille monenkinmoisesti pyssyä laukoo iloista ilmettä pläsille. Annettais arvoa hyville haaveil totunnantapojen ohella jopahan etsiytyis raippoja raaveil huomes ei harmisti kohella.
Vanhaksi kun tässä tullaan pystyy hampaat enää pullaan ihan noin ei tietty ole silt ei rivakasti pole. Nostellakaan ei saa juuri yrityksist haitta suuri tähän täytyy tyytyä hosunnoilta hyytyä. Kavereitkaan ei nää tiellä ollaan harmajalla miellä toki lehdenlukua ettei pelkkää, jukua. Telkkaria, sitä tsiikaa ilmanmuuta toki liikaa hieman kynään tartuntaa mukavien vartuntaa. Pian juuri, speden spelit avoimina tuolle kelit mies jo mennyt manalle jutut silti janalle. Gabulis on huolta riitost Usa ei saa pommeist kiitost vasta-iskuin ryhtyissä kovaanpeliin yhtyissä.
Kaikki keinot vielä käytös elontiellä täällä vajavainen yhä näytös pikkuvaihde päällä. Joskus pakko vauhtii löytää tehokkuutta tuolta monot läiskyin huomeen töytää kuivemmalle suolta. Nyt ei löydy, mitä hakee ajankanssa vasta töppöaatos liian sakee ettei pidä nasta. Odotellaan oikeenkohtaa milloin lamppu syttyy silloin tehoisampaan johtaa väisteskellään myttyy. Lojunnasta näitä paiskii kynän siirrännällä toki ovat pelkkii haiskii riimeinpiirrännällä. Ykskin itu jos se rehoo riittävää on kyllä pienest tarvii hommas tehoo enempään ei yllä.
Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu