20011012 Joutopuuhia


20011205 MITEN TOSVAIKEISSA...

Olemanheikkous raskasta kantaa
silmäillen etäistä taivahanrantaa
pyytäen hengelle voimia
kelvosti tulevis toimia.
Syyttävä sormi voi osoittaa, pyssyst
et ole tajulla menemänsyssyst
turhasti nariset oloa
voi sua vähäistä poloa.

Miten tosvaikeissa tujua löytää
umpisenhankaliin kärsist kun töytää
jolloin ei värkeissä varoja
löydy noit tipankaan karoja.
Nykyisin vielä on sujuvaa tuossa
pelkästi aattelu, kun se vast suossa
toivoisi tällaisen riittävän
huomisiin iloja liittävän.

Huolet on suhteessa ajatusmalliin
elämänkipinän tunnemme kalliin
taivuttais myrskyjen väännöissä
pysyen ehdoitta säännöissä.
Ainainen marina ikävää laatuu
kaverein niskahan tunkio kaatuu
tällainen jätetään taaksemme
ujuilee paremmin haaksemme.


20011205 YHTEISYYS TÄRKEINTÄ...

Vanhana jaksa ei ryntäillä uusiin
löytääkseen makuja olemanmuusiin
pakko on niukkaansa ruokkia
tylsemmäl terällä kuokkia.
Sepä ei suju, et nyt minä menen
kieltoja kuulemat yhdenkään, kenen
tarvis on päänsä siin paljastaa
varsansa varoen valjastaa.

Yhteisyys tärkeintä, lujuutta hakee
sellaisen hallinta ehdoitta makee
aletaan soveltuu joukkohon
innolla ryhtyen poukkohon.
Häviöt unhottain reppuna seläst
päästäkseen vihdoinkin sujuksi peläst
toiveita tukusti käsillä
auvompi ilmeily pläsillä.

Entinen unteluus hiitehen kantaa
sydämenvalttien vaikuttaa antaa
rujous muuttuvi ehoksi
pikkuisenhiljakseen tehoksi.
Onni on jossakin passissa tuolla
sellaisel mallil ei suruhun kuolla
avataan veräjät ammoksi
tuleva huominen, sammoksi.


20011205 YKSTOIKKO ISKEE KUIN...

Ihmisen turva on toisensa luona
näinpä se vähenee haittaisenkuona
jaksetaan moisehen ponnistaa
ketäpä arvassa onnistaa.
Vaikka ois kaikki kuin rennosti tehty
siltikin jotenkin tulos se ehty
eikä voi mutkia oikoa
piittaamat, öitänsä loikoa.

Ykstoikko iskee kuin nuijalla päähän
laittaen olennan täydesti jäähän
sitä ei taida ees varoa
haivenii pelkästi haroa.
Suunitemalleissa kierteinen puoli
arkisel menolla pisteenä huoli
noissa kun tuulissa lainehtii
tuskinpa ekstraisest ainehtii.

Jotenkin perustaa pitäisi korjail
menneittensäröjä hellyydel sorjail
uskoen iloisen voittohon
heräten aamunsa koittohon.
Ei pidä pelätä uhkia muualt
laistaen syystänsä tärkeänruualt
otetaan oikeista koppeja
muistellen saatuja oppeja.


20011205 KUN SITÄ SEISOILEE...

Harkinnanhukku jos nostelee korvii
pitäisi tarkkailla tiukasti sorvii
rullaus alkaa jos vinkua
liiasti menoissa hinkua.
Kun sitä seisoilee lujalla maalla
alkuinen olenta normaalist jaalla
onnikin sisäl voi vilkasta
vapaana ilkeänpilkasta.

Terroriteoista tullut on tietoo
eivätkä sätkyt noist himpunkaan mietoo
lentsikat pommeiksi laittoivat
tuhanten hengen niil taittoivat.
Muslimit janoaa kristittyin verta
eikä tuo ole ees ensinen kerta
räimäilyvuoro nyt usalla
afgaanein kohteisiin pusalla.

Hullussa mallissa järkevyys tänään
puolin ja toisin siin sorrutaan känään
öljy kait alkuisen lähteenä
vanha myös kauna siin tähteenä.
Israel hosii pois haittoja rajoilt
toisilkin hallinta vanhoilta ajoilt
mitenpä ikuna kaverein
sortuillaan uudest ain haverein.


20011205 JÄRKEÄ TULISKIN...

Vakioelämä orpookin kiintää
tuollaisel sektoril tyytymys siintää
lähtis vaan etäälle huonoista
onnen sen vastaisist vuonoista.
Haaveilla rakentaa haprasta taloo
jonne ei keräänny tarpeeksi valoo
epäisiks hahmot ne sekottuu
yhdeksi mössöksi, lekottuu.

Järkeä tuliskin enemmän käyttää
vasunsa oikeilla eväillä täyttää
perusteluonteisii esille
siltaval paattia vesille.
Nukkumal jatkusti onnensa ohi
elämäovee ei raottaa tohi
vierastain luontoa lähellä
maailmanparast vaik nähellä.

Tuollaises sulpus jos itseään uittaa
kapuloil pakosti menonsa suittaa
ottaen miinuksest pytystä
voimatta välttyä lytystä.
Aatellaan, yksi on elämä meillä
meeskellä hetkinen pelkästi teillä
sitä ei saisikaan sorsia
ilojen haurait noit korsia.


20011205 TOISET VOI PAETA...

Syksyllä usein on päivä se harmaa
elämää siltikin olennan
juuripa heillä, keil muutenkaan varmaa
lisäisen taakkana polennan.
Näinpä sit etsiksii harrasteist lohtuu
kulunnan pönkä se tärkeä
ainaisest samasta mielihän rohtuu
haetaan hyvyydel kärkeä.

Toiset voi paeta isompaan joukkoon
eristyslaatuisest häkistä
intoutuu yleistä eneempään poukkoon
kaueten kuluman räkistä.
Heikoille tuota ei linjaa oo suotu
niiskuvat omassa nurkassa
jotka on märiksi räteiksi luotu
enemmän piiloises kurkassa.

Yhdessä sietäisi ovia aukoo
helmiä etsien käsille
monenkinmoisesti pyssyä laukoo
iloista ilmettä pläsille.
Annettais arvoa hyville haaveil
totunnantapojen ohella
jopahan etsiytyis raippoja raaveil
huomes ei harmisti kohella.


20011205 PIAN JUURI...

Vanhaksi kun tässä tullaan
pystyy hampaat enää pullaan
ihan noin ei tietty ole
silt ei rivakasti pole.
Nostellakaan ei saa juuri
yrityksist haitta suuri
tähän täytyy tyytyä
hosunnoilta hyytyä.

Kavereitkaan ei nää tiellä
ollaan harmajalla miellä
toki lehdenlukua
ettei pelkkää, jukua.
Telkkaria, sitä tsiikaa
ilmanmuuta toki liikaa
hieman kynään tartuntaa
mukavien vartuntaa.

Pian juuri, speden spelit
avoimina tuolle kelit
mies jo mennyt manalle
jutut silti janalle.
Gabulis on huolta riitost
Usa ei saa pommeist kiitost
vasta-iskuin ryhtyissä
kovaanpeliin yhtyissä.


20011205 NYT EI LÖYDY...

Kaikki keinot vielä käytös
elontiellä täällä
vajavainen yhä näytös
pikkuvaihde päällä.
Joskus pakko vauhtii löytää
tehokkuutta tuolta
monot läiskyin huomeen töytää
kuivemmalle suolta.

Nyt ei löydy, mitä hakee
ajankanssa vasta
töppöaatos liian sakee
ettei pidä nasta.
Odotellaan oikeenkohtaa
milloin lamppu syttyy
silloin tehoisampaan johtaa
väisteskellään myttyy.

Lojunnasta näitä paiskii
kynän siirrännällä
toki ovat pelkkii haiskii
riimeinpiirrännällä.
Ykskin itu jos se rehoo
riittävää on kyllä
pienest tarvii hommas tehoo
enempään ei yllä.

Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu