20010924Henkistä ähkyä


20001125 PELOL EI ANTAA SAA...

Olemainkulussa monta on mutkaa
joita ei arvaile pelätä
tarvitseis avuksi henkistä tutkaa
näinpä ei kiusa se selätä.
Aika kyl kasvattaa esteitä uusii
kompastusluonteisii monia
löytää voi edestä sellaista muusii
saamatta tipastkaan lonia.

Pelol ei antaa saa ruotelinvartta
ehdoton totuus tää voimassa
henkises katsannos seudusta kartta
varoitussummerit soimassa.
Nytpä saa puhurit pullistaa purjeet
tyhjitään reilusti keholla
loitontuu edestä varmasti nurjeet
kaahattais täydellä teholla.

Monoa järseesti viuhumaan laittaa
nenä vaik tippuisi nuhasta
kaikkisen katalan silpuksi taittaa
rynnien etäälle uhasta.
Siinäpä säksäntää, virheittenkerryil
topakast pystyssä pysytään
entrailuhakuista säpinää verryil
neuvoa tarvites kysytään.


20001125 MIELTEILLÄ PELKÄST JO...

Ihminen oppii jos todella mielii
esteet näin poistuvat polulta
uudesta tarmosta tällainen kielii
vähää ei maistuile kolulta.
Järkeväst aatellen löytyvät rajat
senhän jo saanutkin kokea
yllättäin paiskuu vaik esille hajat
kareja, keskellä jokea.

Mielteillä pelkäst jo hitusen ilmas
riemua rinta se tykyttää
kaikkista parhaut muistihin filmas
uusille askelmil pykyttää.
Annettais vauhtia keinulle tuolle
ilolle omiaan eväitä
suunta ois taatusti muual kun suolle
lapattais ehyitä keväitä.

Haaveit jo tallessa alustapitäin
pakkokin muistella metkoja
toiveittenpuistoissa versoja itäin
naurunkinsorttisii hetkoja.
Voi mitkä näkymät suvi tääl tarjoo
silloin kun helle on paikalla
etsimään laittelee kiiruusti varjoo
tankkaileen, kahvilla, saikalla.


20001125 ENTÄ KUN ROSKIA...

Monista puuhista haittoja seuraa
kiusaisenoloista lähespä teuraa
jos noita aatteleis järjellä
eipähän tuskastus kärjellä.
Ruuankin valmistus tuoksuja tuottaa
tuolloinkaan iloons voi ehdoitta luottaa
sipuli, kaali, ja kaikki muu
popsiissa napsaa jo onnest suu.

Entä kun roskia märkinä kituu
naapurei ei siinä aatella hituu
vetäkööt henkeen tät antia
suositaan lisäinkin kantia.
Kiukuttaa voi, mutta siihen sen rajaa
vaikka kuin ahtaalle henkisest ajaa
osaisiit aatoksii lukea
jäisivät tipatta tukea.

Ihminen jos se on häiriöil arka
tarpeen tuos varmasti, sielunsakarka
nenää jos pitäilee nuuskissa
usein saa nirppailla tuuskissa.
Hetkisii kohtii vaan, polkujenpoikki
enimmin omine mielteineen loikki
naurattaa jäljestä tuikinnat
tolranssinalaiset puikinnat.


20001125 USEITTEN EELLÄMME...

Elämänaalloissa jotenkin järkkyy
kun sitä liiasti tulosta kärkkyy
pitäisi maltilla vuotella
asiat ensiksi luotella.
Rynnimähengellä uupuukin pian
jokaises jutussa kuulostaa vian
ihminen hän jos se sankari
etäällä toimista, vankari.

Omaa jos pollaansa järjellä kuulee
loivemmin rymistein ehkäpä tuulee
ilokin pilkahtaa mielessä
kiitoksensanoja kielessä.
Tätähän samaa on totuttuu puuroo
hyville jutuille, mallataan kuuroo
ellei tuu reitteihin eroja
maksetaan ikämme veroja.

Useitten eellämme hompsivan näämme
kokemanmuistissa, lisää viel jäämme
eikä siit suruista parkua
jatkakoot vinkeät karkua.
Kyllä niit hyviä jokaisen varal
valmiiksi kuitenkin oltaisiin saral
luomalla suoteisii puitteita
huokuval hepalle suitteita.


20001125 HIEMAN VOI KATSELLA...

Vähistä keinoista kontturit nurin
unohtais henkisen, järjestyskurin
ollaanko tuollaisen kyydissä
tyhjääkö pelkästään pyydissä.
Hieman vois katsella, avartain mieltä
löytyiskö plussia roskista sieltä
millä vois onnea tavata
itsensä sieluisest avata.

Tukkoinen olo ei ulkoa tule
naapurit hanoja viimekskään sule
aina vois omuutta kehittää
kelpoisensorttistaan ehittää.
Jossakin ainahan jyskää ja paukkuu
valtioinkeskeistä, moitetta, haukkuu
terrorimielläkin ryntäillen
haavoja huomisiin kyntäillen.

Elämänohjeet ois, jelppaa ja auta
kohtalonsuomast vast etäällä hauta
sinne meist jokainen lopussa
vaan eipä liiasti hopussa.
Itujenhaentaa, sit pitää jatkaa
hörölläkorvin tuot kaikkisenmatkaa
riemuja yhäkin vuotetaan
kivoikin toisille tuotetaan.


20001125 SELITTELEN PITKINMATKAA...

Ukol täl vaan yksi vaihde
siks ei samanlaisest kaihde
miten kertyis hopeoita
arvostettui noita.
Selitellen pitkinmatkaa
et on tarve tätä jatkaa
keinot olkoot väärät
lisääntyyhän määrät.

Aatella saa, mitä kukin
laittain pyörimähän rukin
itseänsä avaa
vapaudes ravaa.
Jyviäkin vahingossa
puristuksen ahingossa
huomaa ainkin rajat
omalähdöis, hajat.

Vaisto ohjaa yhä venet
sitälinjaa uusiin menet
nipristäinkin tutust
evästyksii hutust.
Paljon lisää pitäis tietää
että runsast kestäis sietää
onnenmäärä lyhyt
siihen pakost yhyt.


20001125 VETOVUOROT OLKOOT...

Jotkut tekee innoin työtä
heillä kutsumuksens myötä
piittaamatta homman vaivoist
löytäät kiihoketta aivoist.
Toiset taas ei moista jaksa
keil ei välttämättä raksa
alemmuutta, kotiinkantain
selityksii, paikast antain.

Vetovuorot olkoot heillä
tulisuutta, sielus keillä
unohtaen nahjusmielet
joilla uhkaavina, pielet.
Kaikkein täytyy tehdä työtä
laadullisens missä myötä
ihan niinkuin rehtii voimaa
eikä omavähä soimaa.

Haasteellisen, oppipöytään
improvsointiin siellä töytään
jospa alkais uudest sujuun
mieli kääntyis ilontujuun.
Pitäis muistaa onnensjuuret
mahikset ois silloin suuret
löytää kaunis valonhohde
tuonne, askellusten johde.


20001125 YLEISEST TUOLLAISEN...

Huolienreppu on jokaisel tuttu
senverran kauhtunut henkisennuttu
annettu aiheita moitteille
tummien sävyjen soitteille.
Yleisest tuollaisen piilossa pitäät
ehyympää riitäntää maineessa itäät
onko se oivempaa lopulta
kysellä sopii ehk, hopulta.

Improvisointiihan tarvitsee käyttää
ajatuslaarinsa kunnoksil täyttää
varmaan ei yhtäkään piiskata
toiveissaolevaa, liiskata.
Aina kun asettuu myönteisentuolil
se on jo samalla, sapiskaa huolil
rappusennousu on koettu
passelist juuri, -tuot hoettu.

Elämä tarjoilee useinkin särmää
vaikka ois piilompaa, oikeanhärmää
pelko tuo liikettä estelee
nollil et kaikkea kestelee.
Jostakin ohjaillaan ihmisen tekoi
rivienväleihin , upottain sekoi
päädytään oikeannäyttämään
lähdetään vasuja täyttämään.


20001125 YHTEISIIN RISTEÄÄ...

Ihmisenpolku on useast kaita
jossakin edessä poikkinen aita
tuota kun tunnetta sulattaa
eipähän ihme, et pulattaa.
Henkinen rohkeus tarvitseis löytää
istua älykkäin miehitteist pöytää
saisi et sotkuista tolkkua
vaimentain sielunsa kolkkua.

Yhteisiin risteää useinkin langat
toki myös syystänsä, heräjää vangat
ellei saa järkeä esille
joutuilee karisil vesille.
Sivuun jos pyrintä, ykkösenhaave
vahvasti tuttua eittämät raave
monot kun johdattaa erheisiin
eipähän sisäisty perheisiin.

Vaatimapuoli se äkkiä säppiin
oikeaohjeista aviisii näppiin
näin ehkpä mielteinen kurkistaa
höntsäilyoloa, surkistaa.
Toisenpa toistansa autella pitää
kestävänlaatua iloista itää
makoillen joudutaan turuille
eipä siis valtteja suruille.

Pentti Pohjola 20001125 (20001125) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu