20010917 Puhkuilua


20011205 EDELTEITÄ HIEMAN...

Voipi mennä vähän vinoon
tekeitään kun laittaa pinoon
elo horjuu tarjoaa
pilvi päivää varjoaa.
Edelteitä hieman puuttuu
saanto, maksunsortiks muuttuu
tämä täytyy kuitata
piste perään, huitata.

Toivo silt ei topuksissa
yhä henki hopuksissa
vaikka vajaa yllättää
etumaastoo myllättää.
Päivä jostain säteen heittää
unteluuden kevyyst peittää
antain tyynyn, nukkua
toisinaan, jop kukkua.

Eteenpäin siis yhä mieli
unhoon joutaa harmaanpieli
vaikka vanhuus kupeella
perimmäisest upeella.
Mausteet vaik ois vähiksissä
loppuu ei silt nähiksissä
uusi antaa voimia
ruumenistkin poimia.


20011205 YHTÄKÄÄN HETKEÄ...

Ihmisenosaa ei huonoksi haluu
kaikille veljeksi rupeaa
sellailla mennen, et henkee ei kaluu
yhteisil yritteil upeaa.
Oispa vaan sisua sellaiseen saakka
virityst entraisi tarkaksi
keveisi arkinen olemaintaakka
lukkoutuis enää ei harkaksi.

Pyydellään suosioo sieltä ja tuolta
laitetaan ohjeiset esille
jopkohan sujuisi valoisanpuolta
vislaten vilahtais vesille.
Yhtäkään hetkee ei hukkahan mielis
risaiset mielteensä jättäisi
edistehalusta sellainen kielis
jäitä, noit hattuhun mättäisi.

Näyttäin, et tällainen todella olen
varvistan hyviä hyllyltä
tulutta haittaa taas etäämmäl polen
sietävää etsiksin myllyltä.
Vaikuttaa entiselt, senkin tuon myönnän
kontturin laakerit ruosteessa
omia vähiäin huomiseen työnnän
oisitteks kaverit, suosteessa.


20011205 NYT ON JO HOPUISTA...

Ikäinen jättäytyy elämänvirtaan
eikä siin liiemmin potkita
rauhassa laittelee lankoja pirtaan
konii ei lautasel lotkita.
Onni, kun seuraavan aamuna pystyyn
ripeesti vielä voi heittäillä
hitusen älyä löytyy jos nystyyn
pahimpii virheitä peittäillä.

Nyt on jo hopuista kaikista ohi
enemmät luulot ne naulassa
mitään ei selvittää suuremmin tohi
hamuskat jatkust kun kaulassa.
Moitintaa suuntaansa yhäkin tirsii
tavat kun ihmistä paimentaa
kantain myös kekohon lahoja hirsii
unho voi haittoja laimentaa.

Siltikin jalkinet aamuisin jalkaan
evästä suuhunsa sutaisee
melkeinpä koneisest, ylisenmalkaan
päivän sen iltahan hutaisee.
Annettu esejä melkoinen jono
kiitosta täältäpäin tarjoilee
yhäkin kopisee kamaraan mono
liikuntapuolta tuot, harjoilee.


20011205 KATSELTAIS RAUHASSA...

Mielessä järjestyst saisi kun pitää
haittoja kelpaisi kestellä
ainahan paikoittain mukavaa itää
eikäpä moista vois estellä.
Huolienkanto se näännyttää mieltä
kaiken saa harmaaksi muuttumaan
vahvakinvoimaisen kampeaa tieltä
itsehens ihmisen suuttumaan.

Katseltais rauhassa iltamme antii
yksityiskohtia järkäten
ihmeesti keventäis taakkansa kantii
mukavainsiteitä värkäten.
Onhan tääl sivussa luonnonkinrauhaa
harmonisointia kummasti
elämänvirrassa värikäst nauhaa
tuntemat, liiasti tummasti.

Vanhoilla eväillä, niillä kun mennen
tossua toisesta erohon
rohkeekinhenkisest uusihin mennen
joutumat tukalist verohon.
Aina on huomenes kultaista hohtoo
pakkokin sellainen oivaltaa
kaveripuolelta löytäen johtoo
edisteen ekstraisen hyödyks saa.


20011205 SÄPSÄHDYTTÄÄ...

Moneensuuntaan mieli kelaa
tärkeint silti, järki pelaa
huomisesta löytyin uutta
ajatellen tilaisuutta.
Onni jossain sekin luuraa
paremmissa piireis tuuraa
ehkpä tännekin tuo joutaa
ylvähänä, luoksesoutaa.

Ansioit ei meiäl ole
siten rukkiaan ei pole
vähemmillä vaivoil uusiin
innostetta löytäin muusiin.
Joskus äyskemmällä päällä
henkisyys kun, kurasäällä
omavähä nurin heittää
ihan turhist polla keittää.

Säpsähdyttää terrorismi
yllättävä onhan, ismi
unihinkin tulee mukaan
vaikkei sitä uskois kukaan.
Epätodeks laittaa päivät
auvokuvat, taakse jäivät
jospa selkeytyis nuo tiedot
uusis, nöyremmissä siedot.


20011205 LYÖVÄT VAIK LAUTPÄTKÄÄ...

Sunnuntaityöstäjät ei taivu kuriin
yleisest harmia melusta
pinttyneet tapansa ujuttuut uriin
eivätkä irtaannu kelusta.
Lyövät vaik lautpätkää intoisest yhteen
ääntä et pyhinä riitteleis
miten sen elimnois tuollaisen nyhteen
aiemmanmukaiseks liitteleis.

Kirkonkaanmeno ei rajoita puuhaa
henkisens heittävät hyllylle
enemmät ihmiset tietoisest luuhaa
antamat kierroksii myllylle.
Vastkohtatoimia aiemmin olleil
nykyistä mikään ei rajoita
tulosta syntyy kyl ahkeranholleil
taustat ei kierroksii vajoita.

Normaalkintilanteis painetaan töitä
illoista etsien jatkoa
kuin siinä rajoittais edes noit öitä
saadakseen hosuntaan katkoa.
Vanha ei ymmärrä tuollaisen päälle
raapis vaik verille niskansa
peukalo pystyssä, entinsennäälle
tuollaiseen osoittaa viskansa.


20011205 AIKA TUO UUSIA...

Tänäinen aika on peloille altis
itsmurha-iskujen muodossa
uskontopuolta kun sijataan valtist
ollaan jo hirmuisiin suodossa.
Entiset tavat ei kaikille riitä
lentsikoil törmäillään taloihin
surua, tuskaahan, seuraus siitä
taipumal, pimeän paloihin.

Aika tuo uusia vaaroja tielle
käärme jos kiemurtaa rintahan
ulottuu häijyilyyn helposti mielle
syyttömät naamal saa kintahan.
Missä on järki, sit sopinee kysyy
inhaisan revinnän perästä
tuollaisil arvoilko tiellä muk pysyy
nöyryys ois luullummin terästä.

Ryhmä ehk pieni, mik pahinta laatuu
silti saa valtavast vahinkoo
monetkin rakenteet rytisten kaatuu
enentäin tullutta ahinkoo.
Oikeat edelteet soisivat onnen
kunhan ne tajuisi tärkeiksi
jokainen kohdallaan räimäjäis ponnen
tippaa ei huomisis märkeiksi.


20011205 VALOO TULEE...

Luottamalla hyvänpuoleen
polullansa jaksaa
eikä tartte sortuu huoleen
valoisalla maksaa.
Pikku töpyt ohittelee
kevyesti aivan
jutut tarkast kohittelee
väistäellen vaivan.

Näiverrykset, sivuunviskain
eilen, sekä tänään
tapahtuma kovast riskain
sortumatta känään.
Valoo tulee taivahalta
enemmässä määrin
hopuskellaan huolenalta
nuukemmasti väärin.

Onhan ollut onnisteita
joista saanut voimaa
lisäellään ponnisteita
ettei mieli soimaa.
Aika tasaa kuopankohtii
ohjeekseen voi ottaa
eläväistä kivoi pohtii
vähemmillä mottaa.


20011205 YHTEISTÄ ON...

Ihmismielel kaksi puolta
senhän kaikki tietää
himmeämpi tuottaa huolta
konstikasta sietää.
Huonon kyllä ehkpä tajuu
on vaan liukas laatu
ruuville et vääntää pajuu
kommervenkkein kaatu.

Toivoa ei koskaan heittää
vaalia sit sietää
liiat haaveet mielelt peittää
parhaimpansa tietää.
Siltikin voi ojas olla
ennenpitkää tuolla
pöngäksemme saavu holla
jottei suruun kuolla.

Yhteistä on, ilma, vesi
tallustella täällä
aatellen, niin nättii esi
jokaisella säällä.
Valonkajoo varmaan siintää
kunhan jaksaa vuottaa
huomispäivään teoin kiintää
lämpöö sielu tuottaa.


20011205 LENTOKONEIL...

Terrorismi yleens tappaa
kauhukuvat esil
päivittäisest telkust lappaa
monen silmät vesil.
Raakalaisuus itseens ruokkii
niinpähän se aina
tunnottomuus inhaa kuokkii
immein mielees paina.

Lentokoneil vasten seinää
tulisoihtun tienoo
uhrei lakoo kuni heinää
raaoist moinen vienoo.
Määritteet näin alkukannas
takaperoist juuri
pensselit jo lähteis sannas
kitkerätä kuuri.

Suuret talot sorakasoiks
amerikois lyyhi
vandaaleitten mielest tasoiks
järjettömyys kyyhi.
Kerran jos sais päivä paistaa
nöyryyksien myötä
ilkeyksist täysin laistaa
tehden rauhantyötä.

Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu