20010912 Terroristit rautoihin


20011205 TAIVAITAHIPOVAT...

Terroriteot taas pahuutens näytti
surulla voipi sen sanoa
pilven kun piirtäjät hädällä täytti
roistojen esillepanoa.
Kolmessa kohteessa lentsikat kohti
mukamas, sopivaa maalia
ihmiset perästä kaikkial pohti
ukkoin ei vilustant kaalia.

Taivaitahipovat talot ne vajos
kuin oisi salama pyyhkäissyt
unelmat tuhansilt hetkessä hajos
tuostako ei oisi nyyhkäissyt.
Rosvoilta puuttuvat järkevät aatteet
ismit kun rylläilee mielessä
aivan on inhat nuo, käytännönsaatteet
tyytyvyys kieroa, pielessä.

Eilinen päivä siks hirveä monil
uhreille soraisis kasoissa
annettu eipä siin ryhtyä lonil
vähää ei pyytämät tasoissa.
Hirviö-olijat käpälälautaan
maailmast pikkusen parempi
teollaan syyttömii sysäsiit hautaan
kaameaks kokee tuon arempi.


20011205 KRÄÄSÄÄ SIT PITÄILEE...

Ihminen tuijailee milloinka minne
useimmin juuri, ei passailis sinne
erhe on löytänyt juurensa
tyhjpäivä, tavannut suurensa.
Krääsää sit pitäilee tarpeetta hankkii
olonsaturhuutta samalla vankkii
hieman jos löytyisi estoa
tasaisi päiväinsä kestoa.

Parhain ei löydy se rahasta varmaan
toki sil peittävi arkisenharmaan
syvempi merkitys nollassa
kytevää ripentä pollassa.
Aina vois entrata ehyyksi mieltä
ohjeetkin löytyvät hakien sieltä
tarvitaan tujaus älyä
pimentään haittojenhälyä.

Kelleppä tällainen ohjeeksi passaa
itseekin hentous yhäti rassaa
tönkkö on neuvoja antamaan
riittävää vastuuta kantamaan.
Näistäpä porisen, omista tunnoist
jotka on kaukana yhäti kunnoist
haetaan ilmeille apua
paikaltais mäelle kapua.


20011205 MÄÄRÄ SIT VÄKISTE...

Riimi ei synny se jokainen hetki
aatoksel pitäilee löytyä retki
kohdalletulleen vaan koppajaa
pännällä paperil roppajaa
Turhankin sorttista massasta purkee
.miettelypuoli, et täydesti surkee
sanoi vaan peräkkäin rivissä
ajopel kolisee kivissä.

Määrä sit väkiste tällailla kasvaa
olemat kuluissa nimekskään rasvaa
turhaisenpäiväistä huvia
silti ei kumarrel kuvia.
Voisihan lojua, senkin tään ajan
olemat täydesti, ripottain, hajan
käyppä siis pollemme polulle
aletaan vääntyä kolulle.

Tuhmana tekee min suinkin sen taitaa
paremmist kauaksi varmasti aitaa
onni, et hiukasti tulosta
syntyillen tuhkasta, kulosta.
Hetki on jokainen toisensa jatko
miksipä lankaansa sentähden katko
ilmeillään vaikkapa vähillä
pyssäys hetkohta nähillä.


20011205 JOTKUT KYL EHTIVÄT...

Ihmisen orpous, sehän on tauti
tuollaisen seurasta ykskään ei nauti
oltaisiin enemmän kamuja
ettei näin sivuisii ramuja.
Minkäpä luonnol kyl eristi osais
lisää viel pusikkoon ehkäpä hosais
antais vaan tyhjiä lupia
kelleppä moisesta hupia.

Jotkut kyl ehtivät paikkansa täyttää
sileemmän kanttinsa julkisel näyttää
heillepä hommia syydetään
lakkaamat toimimaan pyydetään.
Kaikkensa tekevät kiitetyt kyllä
ylikinmääräistä, jelppausvyllä
terveys saattavi horjua
moisia tarvitsee torjua.

Elämännälkäänsä useekin mässää
perästä vasta sen jujuisen kässää
järjelle tilans jos antanut
se olis osaksi kantanut.
Virheistä tokipa varovaks tullut
etempää kiertänyt paikkansa hullut
yhä voi korjailla lovia
avaamat harmien ovia.


20011205 PÖNKÄÄHÄN LÖYDY EI...

Olemantyhjä on raskasta kantaa
harraste apuja tuollaises antaa
pöngittää pysymään esillä
vaikkakin kotoisil vesillä.
Arpajaishommaa ehk omansa löytää
onneensa luottaen tuollaiseen töytää
kyllä se sielussa sykähtää
tekemän vangiks kun täydest jää.

Pönkäähän löydy ei maatessa lojol
hakemasarvet siin tarvitsee, sojol
into sit hoitelee jatkoja
ei tule pitkiä katkoja.
Kaverisuhteet ne vaikka ois kural
silti ei porssisi olojen tural
etsiytyin henkisten haaveisiin
lievityst saadakseen raaveisiin.

Elämä valuu kyl hetkessä ohi
pikkusest hamuta tuostakin tohi
vaikka ei edelteit julmasti
harvemmin kehittyy pulmasti.
Loikataan harrasteratsumme selkään
moisella keinolla synkkänsä telkää
ilo on jälleen tuo apuna
laivamme kipparin, kapuna.


20011205 LAJI EI RATKAISE...

Harrastepuoli on ihmisel tärkee
onpahan keino. mih kuplansa särkee
ei tartte ikuna katua
melkeinpä menemä satua.
Laji ei ratkaise, hyötyisensuuntaa
kukin voi omaksi edukseen muuntaa
ääret on etäällä toisista
haetaan omamme moisista.

Kirjoitusjuttuja ehkäpä suoltaa
toinen jo nuottien pakerteit puoltaa
sitten noit käsien taitoja
puhumispuolel, ei vaitoja.
Ellei ois keinoja mieltänsä avail
täytyisi ahoja juosteksen ravail
seinii ei viimekskään sihtailla
olemaa typeräst tihtailla.

Yrittäis ehenee rikkoinen mieli
unehtuu vaivatunoloinen pieli
valoa kuleksii hyödyksi
ei tunne itseään lyödyksi.
Pysytään näppineen tällaises narus
onpahan masennus joltises karus
ehk ei tuol kristallei voiteta
muttei myös hätkelloi soiteta.


20011205 TOKI VIEL LÄMPÖÄ...

Syksy on saapunut vieraaksi meille
kesä ehk täydesti väistynyt
olemme matkalla kuuraistenteille
hämärän pilvisyys päistynyt.
Toki viel lämpöä tähteenä täällä
entisenahjosta riittänyt
aurinko helottaa poutaisel säällä
kesästä jokainen kiittänyt.

Helteinen suvi ol konstinen juttu
vanhalle ukolle varsinkin
tippui siin päältä se enempi nuttu
liikkumanlaatuu jo karsinkin.
Kelpaili lomilla ihmisten olla
rantojen siimeksist sihtailla
päivettyi keho, ja lepääntyi polla
menneiten naarmuja tihtailla.

Pilvet nyt yllämme kosteeta tarjoo
vaihteeksi tällaista niukempaa
ennuste päiviksi, hämyisenvarjoo
sietoa tarvimme tiukempaa.
Kivaakin katsella ikkunast pihal
maisemataulua tuttua
antamat sormeekaan kyllästysvihal
vailla sit, sateisensuttua.


20011205 SAMA ON ESTE MYÖS...

Aina kun jotakin teeskellä koittaa
harmeja edessä nipussa
vaikkapa sävelii ilmoille koittaa
korvienärheiset tipussa.
Tulppia esteeksi äänelle laittaa
suojainten käyttöönkin mallautuu
parhaimman innon se taatusti taittaa
keljuimmil, huolihin tallautuu.

Sama on este myös kyykintätyössä
äläkä mutkalle vääntyile
pottujennostosta harmeja yössä
etpähän sängyllä kääntyile.
Ristseläntienoilta, keho kuin poikki
eikä sit sisulla ohita
ainoa keino, et rauhemmin loikki
vähempään teho se kohita.

Kulumainkanssa on opissa aina
tietysti mielellä nöyrällä
istumapenkkiäis useemmin paina
välttyillen olemast köyrällä.
Noissa kun neuvoissa nenineen nuuskii
henkseleinvenyä piisailee
turhahan hampahat irvessä tuuskii
järkevänolennal viisaile.


20011205 JOKA ON SYNTYNYT...

Syksy on tullut jo maillemme tänne
ukkonen siltikin jymisee
kohtuisen lämpimist vieläkin jänne
pilvet ne vettänsä hymisee.
Ihminen etsiksii kivoja puolii
ettei tuo viihtynsä hukassa
raviten eineellä kurnivii suolii
toivonkin lehteilles kukassa.

Onni meil suotu on nähtynä moinen
jotkut pois joutuneet rivistä
ylimmält taholta viestinä toinen
merkitty, minneen ei livistä.
Laitettu lepäämään nurmen sen alle
pyhäisen puistonsa rauhassa
tietämät konsa, mis sijaitsi palle
kun ne jo viimeiset kauhassa.

Joka on syntynyt, taatusti loppuu
elämä omaansa noudattaa
turhasti kannamme fölissä hoppuu
hitaammal menolkin joudattaa.
Otettais ohjeeksi älyn se käyttö
järjellä huomista tsiikaten
kohtapa vihreelle ponnahtais näyttö
tuloksii näteiksi viikaten.

Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu