Terroriteot taas pahuutens näytti surulla voipi sen sanoa pilven kun piirtäjät hädällä täytti roistojen esillepanoa. Kolmessa kohteessa lentsikat kohti mukamas, sopivaa maalia ihmiset perästä kaikkial pohti ukkoin ei vilustant kaalia. Taivaitahipovat talot ne vajos kuin oisi salama pyyhkäissyt unelmat tuhansilt hetkessä hajos tuostako ei oisi nyyhkäissyt. Rosvoilta puuttuvat järkevät aatteet ismit kun rylläilee mielessä aivan on inhat nuo, käytännönsaatteet tyytyvyys kieroa, pielessä. Eilinen päivä siks hirveä monil uhreille soraisis kasoissa annettu eipä siin ryhtyä lonil vähää ei pyytämät tasoissa. Hirviö-olijat käpälälautaan maailmast pikkusen parempi teollaan syyttömii sysäsiit hautaan kaameaks kokee tuon arempi.
Ihminen tuijailee milloinka minne useimmin juuri, ei passailis sinne erhe on löytänyt juurensa tyhjpäivä, tavannut suurensa. Krääsää sit pitäilee tarpeetta hankkii olonsaturhuutta samalla vankkii hieman jos löytyisi estoa tasaisi päiväinsä kestoa. Parhain ei löydy se rahasta varmaan toki sil peittävi arkisenharmaan syvempi merkitys nollassa kytevää ripentä pollassa. Aina vois entrata ehyyksi mieltä ohjeetkin löytyvät hakien sieltä tarvitaan tujaus älyä pimentään haittojenhälyä. Kelleppä tällainen ohjeeksi passaa itseekin hentous yhäti rassaa tönkkö on neuvoja antamaan riittävää vastuuta kantamaan. Näistäpä porisen, omista tunnoist jotka on kaukana yhäti kunnoist haetaan ilmeille apua paikaltais mäelle kapua.
Riimi ei synny se jokainen hetki aatoksel pitäilee löytyä retki kohdalletulleen vaan koppajaa pännällä paperil roppajaa Turhankin sorttista massasta purkee .miettelypuoli, et täydesti surkee sanoi vaan peräkkäin rivissä ajopel kolisee kivissä. Määrä sit väkiste tällailla kasvaa olemat kuluissa nimekskään rasvaa turhaisenpäiväistä huvia silti ei kumarrel kuvia. Voisihan lojua, senkin tään ajan olemat täydesti, ripottain, hajan käyppä siis pollemme polulle aletaan vääntyä kolulle. Tuhmana tekee min suinkin sen taitaa paremmist kauaksi varmasti aitaa onni, et hiukasti tulosta syntyillen tuhkasta, kulosta. Hetki on jokainen toisensa jatko miksipä lankaansa sentähden katko ilmeillään vaikkapa vähillä pyssäys hetkohta nähillä.
Ihmisen orpous, sehän on tauti tuollaisen seurasta ykskään ei nauti oltaisiin enemmän kamuja ettei näin sivuisii ramuja. Minkäpä luonnol kyl eristi osais lisää viel pusikkoon ehkäpä hosais antais vaan tyhjiä lupia kelleppä moisesta hupia. Jotkut kyl ehtivät paikkansa täyttää sileemmän kanttinsa julkisel näyttää heillepä hommia syydetään lakkaamat toimimaan pyydetään. Kaikkensa tekevät kiitetyt kyllä ylikinmääräistä, jelppausvyllä terveys saattavi horjua moisia tarvitsee torjua. Elämännälkäänsä useekin mässää perästä vasta sen jujuisen kässää järjelle tilans jos antanut se olis osaksi kantanut. Virheistä tokipa varovaks tullut etempää kiertänyt paikkansa hullut yhä voi korjailla lovia avaamat harmien ovia.
Olemantyhjä on raskasta kantaa harraste apuja tuollaises antaa pöngittää pysymään esillä vaikkakin kotoisil vesillä. Arpajaishommaa ehk omansa löytää onneensa luottaen tuollaiseen töytää kyllä se sielussa sykähtää tekemän vangiks kun täydest jää. Pönkäähän löydy ei maatessa lojol hakemasarvet siin tarvitsee, sojol into sit hoitelee jatkoja ei tule pitkiä katkoja. Kaverisuhteet ne vaikka ois kural silti ei porssisi olojen tural etsiytyin henkisten haaveisiin lievityst saadakseen raaveisiin. Elämä valuu kyl hetkessä ohi pikkusest hamuta tuostakin tohi vaikka ei edelteit julmasti harvemmin kehittyy pulmasti. Loikataan harrasteratsumme selkään moisella keinolla synkkänsä telkää ilo on jälleen tuo apuna laivamme kipparin, kapuna.
Harrastepuoli on ihmisel tärkee onpahan keino. mih kuplansa särkee ei tartte ikuna katua melkeinpä menemä satua. Laji ei ratkaise, hyötyisensuuntaa kukin voi omaksi edukseen muuntaa ääret on etäällä toisista haetaan omamme moisista. Kirjoitusjuttuja ehkäpä suoltaa toinen jo nuottien pakerteit puoltaa sitten noit käsien taitoja puhumispuolel, ei vaitoja. Ellei ois keinoja mieltänsä avail täytyisi ahoja juosteksen ravail seinii ei viimekskään sihtailla olemaa typeräst tihtailla. Yrittäis ehenee rikkoinen mieli unehtuu vaivatunoloinen pieli valoa kuleksii hyödyksi ei tunne itseään lyödyksi. Pysytään näppineen tällaises narus onpahan masennus joltises karus ehk ei tuol kristallei voiteta muttei myös hätkelloi soiteta.
Syksy on saapunut vieraaksi meille kesä ehk täydesti väistynyt olemme matkalla kuuraistenteille hämärän pilvisyys päistynyt. Toki viel lämpöä tähteenä täällä entisenahjosta riittänyt aurinko helottaa poutaisel säällä kesästä jokainen kiittänyt. Helteinen suvi ol konstinen juttu vanhalle ukolle varsinkin tippui siin päältä se enempi nuttu liikkumanlaatuu jo karsinkin. Kelpaili lomilla ihmisten olla rantojen siimeksist sihtailla päivettyi keho, ja lepääntyi polla menneiten naarmuja tihtailla. Pilvet nyt yllämme kosteeta tarjoo vaihteeksi tällaista niukempaa ennuste päiviksi, hämyisenvarjoo sietoa tarvimme tiukempaa. Kivaakin katsella ikkunast pihal maisemataulua tuttua antamat sormeekaan kyllästysvihal vailla sit, sateisensuttua.
Aina kun jotakin teeskellä koittaa harmeja edessä nipussa vaikkapa sävelii ilmoille koittaa korvienärheiset tipussa. Tulppia esteeksi äänelle laittaa suojainten käyttöönkin mallautuu parhaimman innon se taatusti taittaa keljuimmil, huolihin tallautuu. Sama on este myös kyykintätyössä äläkä mutkalle vääntyile pottujennostosta harmeja yössä etpähän sängyllä kääntyile. Ristseläntienoilta, keho kuin poikki eikä sit sisulla ohita ainoa keino, et rauhemmin loikki vähempään teho se kohita. Kulumainkanssa on opissa aina tietysti mielellä nöyrällä istumapenkkiäis useemmin paina välttyillen olemast köyrällä. Noissa kun neuvoissa nenineen nuuskii henkseleinvenyä piisailee turhahan hampahat irvessä tuuskii järkevänolennal viisaile.
Syksy on tullut jo maillemme tänne ukkonen siltikin jymisee kohtuisen lämpimist vieläkin jänne pilvet ne vettänsä hymisee. Ihminen etsiksii kivoja puolii ettei tuo viihtynsä hukassa raviten eineellä kurnivii suolii toivonkin lehteilles kukassa. Onni meil suotu on nähtynä moinen jotkut pois joutuneet rivistä ylimmält taholta viestinä toinen merkitty, minneen ei livistä. Laitettu lepäämään nurmen sen alle pyhäisen puistonsa rauhassa tietämät konsa, mis sijaitsi palle kun ne jo viimeiset kauhassa. Joka on syntynyt, taatusti loppuu elämä omaansa noudattaa turhasti kannamme fölissä hoppuu hitaammal menolkin joudattaa. Otettais ohjeeksi älyn se käyttö järjellä huomista tsiikaten kohtapa vihreelle ponnahtais näyttö tuloksii näteiksi viikaten.
Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu