Jaksais kun ponnistaa täysillä aina haasteet ei hukkuisi mielestä olema meillähän pelkästi laina nostettais hommamme pielestä. Ilon jos saisi sen ylimmäks täällä köpsentä muuttuisi kivemmaks enempi sävyjä olisi näällä kaikkinen kutunta, rivemmaks. Usein vaan mutta se keulassa seisoo varjoten löytämäst ituja ylenkin sekaista intoisenveisoo kopasta kertyy vaan hituja. Näilläkö teroja löytäisi neulaan pystyvänpuolista somaksi olemanryöhää et kertyisi keulaan taitoa, ikisen omaksi. Kyllähän ottaisi edisteit syliin harmaita solui kun riittäisi moisillakeinoin ei joutuisi hyliin yhteisö kilvankin kiittäisi. Tässä vaan tallataan latujenpohjaa heppoiset handuissa pelkästi linjoja sattuma kauempaa ohjaa passaillen menemään telkästi.
Harrasteet lähespä konstinen juttu vuosienvarsilta kerätty loppuhun kulunut useekin nuttu syömmeltä sisältöö perätty. Ensin ol työtä tuot aamusta iltaan sitten vast vapaalle käännyttiin usein ei löytynyt täytettä siltaan liikaa kun päiväl jo näännyttiin. Myöhemmin asiat antoivat perään innostus ylitti muureja hatustaan alkaili hippuja kerään totisenoloisii kuureja. Pääsemät milloinkaan riittävän pitkäl sehän se jolloinkin masensi edistys entraantui toisinaan sitkäl itui kun esille asensi. Tyhjäähän mielestään kaikella peitti auttaen järkensä kulkua olemanrulettiin panoksens heitti väistäen täytistä sulkua. Näinpä ne syntyivät lukuisat tavut riimien otsikot yllänsä paljoon ei riittäneet todella pavut silläkin tavoitti vyllänsä.
Ikä voi raskastaa ihmisenmieltä alikintajuinen pulppuilla sieltä menneitten vuosien mokia järsyttää olemain pokia. Toinen taas juttu, jos tauteja karttuu reipaanamenoa hölmösti varttuu luottaen entiseen tuuriinsa etteipä törmäisi muuriinsa. Huomisenpelko äl niskahan valu yhä on sihtoossa uusienhalu jaksais vaan iloista etsiä pyteränpuoleistaan metsiä. Vedehänjakajal useenkin laittaa nuoreiset suunnitteet tyngiksi taittaa ottaen osoitteet harrasteilt parhaittenpuolien varrasteilt. Riviin vaan ottamaan, kohtalonreppu irralleen alustast pompaten peppu hetkiä niukasti tarjolla paikkansa myöskin kun varjolla. Sovittain mielensä ikänsä mukaan valoisanvälkkeensä, keveänsukaan tuollailla esteet ne katkeaa arvoitus tyydysti ratkeaa.
Aina ei voi peleis voittaa kykyjä jos niukast siltikin on syytä koittaa menoripaan tiukast. Löysä ote homman kumoo pakin silmään sysää väärät arvot tuolloin lumoo elonlaatuu, nysää. Hivututaan eturyhmään askelmerkit tuolle ottamatta kiinnet tyhmään uppoilemaan suolle. Viremieli se kun löytyy tuota kelpaa käyttää väistyiksee huolentöytyy ilo sielun täyttää. Yhdelsortil ain jos laukkaa tottumuksen tomuis kohtalokkaast helpeit haukkaa huomenusko romuis. Sisälletään onni arkeen iloa se tuottaa moisel taval sivuin karkeen järkiperään luottaa.
Vähään sit pitäilee tyytyä kun eloon siih alkailee hyytyä askel niin lyhyyksi muuttunut toimintatarmoa puuttunut. Useinkin toivonut, onnistuu eipä vaan jaksanut ponnistuu samoissa jäljissä läiskyttää turpaansa tarpeetta mäiskyttää. Elämä rippeitä antanut siltikin tänäiseen kantanut kiitosta ystävät tyköönne yhäkin tehoaa, pyköönne. Avut ne vähenneet entisist silloinkaan lappant ei lentisist hauskaa kyl tipoittain riitteli ansioit eduista kiitteli. Marginaalpuolella meeskellään ihan tuot niukkaa viel teeskellään harjankin vartehen asettuin tiskinkin lutrooseen lasettuin. Oleman aiheet ehk hukassa sekundapuolinen kukassa iloa yhäkin haetaan tukkoista minäämme paetaan.
Syksy ei tulosta vieläkään tapaa hallaisenkourista paikkamme vapaa yöt kyllä viilenee jyrkästi päivisin lämpöö silt tyrkästi. Kohta jo pääskyt ne etelään joutaa joutsenet, kurjetkin, auroina soutaa nurmikin hidastaa senttejä syyspuolen totuttui tenttejä. Olipa helteinen meillä tuo suvi vanhalle pelkästi eipä kyl huvi näännytti ihmistä hyvällä tuollainen asenne syvällä. Eikä mee pitkään kun viileys hytii kanaisenlihalle ihoa tytii vahvast vaik rättiä niskassa horkkihin helposti viskassa. Ainahan onni on, saadessa elää kiitosta tuollaisest yhäti helää monet on kuolo jo korjannut kumpua seppele sorjannut. Ystävii, tuttui, siis mennyt noit manal eipä viel haluisi tuollaisel janal mukava pedistä kivuta omia ilojaan sivuta.
Kyllä sit on aika törppö vuosia kun niskassa pahentaa, et suulas lörppö mokapuoliin kiskassa. Hajamielest toiset ilkkuu eikä voi tuot estellä olemisenrammois nilkkuu tarveis vastuu kestellä. Epähuomioita juuri kerroksittain polulla arsenaali virheist suuri tökkäilyitten kolulla. Pelasta ei itsee huolilt se on selvä tarina ihan hataroitten puolilt tulisena arina. Itseiva tulis jättää jatkain reilust huomiseen konstittomiin painoo mättää uskoin iloin tuomiseen. Yhdenlaisii eipä olla huteroitkin joukossa unteloimmilt puuttuu holla täytyin hiipuu loukossa.
Silloin kun ei mikään maita ruojus vaakatasoon laita nokan osoittaissa ylös unehtuu se pahin hylös. Ehta lääke tämä varmaan karkoittamaan kimpust harmaan odotellaan vireyttä löysentämään kireyttä. Hanurkaan ei apu paras nyt voi olla soitonvaras arki korville täs lättää tyhjänpäälle ukon jättää. Yönkin uni oli pätkä lervahtanut vanha jätkä esteisyys on tunnussana kiinni pysyin joka hana. Vetoa ei hetkes tule pakkopullan venttiil sule anna ajan tehdä työtä huomisis ehk into myötä. Puutteisuuttaan ei voi kieltää niukempikin täytyy mieltää ollen hieman nurkanpiilos tyhjänkuminoita, siilos. -:- Sanon itselle ukko herää! ajattele, tämänhetkistä unohda kuvitelmat ihmiset saavat nyt ilmaista iloa töppäyksistä -:- Mitä enemmän syrjässä sen hontelommin rutiinin puuttuessa tapahtuu, yhtä sun toista ilman, että käsikirjoitusta -:- Sehän siitä sitten tulee kun virhe vääntää mattoon antamatta aikaa perehtyä saada sandaaleja kääntymään niin, että tulkinta toiseutuisi -:- Kun mieli on tyhjä eipähän loista pakko odottaa muutosta juuri, sitä kipinää millä kone käynnistyisi _ Ajattelu on, pelastusnaru eikä maksa mitään otattuu vaan järjen ääreen keräillen korihinsa lähes valmiita, toistenomia _ Ei se mitään kun ei onnistu ja pysähtyy ennen alkua jos vaan kestää tyynenä peloistaan huolimatta -:- Sinähän sen sanoit ei voi alkaa asioita lopusta jujuhan on juuri tuossa yksinkertaista, miten sen nyt ottaakaan käsiteltäessä, omakohtaisesti -:- Juuri nyt ei ole, ponnistusvoimaa kehitys kesken oleppa huoleti tilauksessa on ja verhot vielä varmasti väistyvät -:- Se on totinen paikka vanhuus edessä mutkia, määrittä kutistunein keinoin ja silti, hyvä näin -:- Ei sen vaivan tarvitse suurta olla -kun jo jaksuttimet reagoivat -:- Mitä niillä tehtyjenmäärillä -jos joutavuus, kaikenpeittää -:- Osaamalla katsoa eteensä -tukeutuu tulevaisuuteen -:- Hidastahan se hävikki meissä on -mutta aika toimii, esiinkantajana -:- Tekemiset ovat vanhalta takana -siltikään eivät kestämiset -:- Vaikka voisi unohtaa ulkoiset hankaluudet -ei sisäisiä siltikään -:- Avoinnahan huominen on eläjilleen -kunhan jaksaisi ylettyä poimimaan -:- Niinkauan kun muistaa -etsii porttia parempiin -:- Henkinen hiljaisuus on paljastavaa -ja toimimattomuuden takia -:- Virheettömiä vaeltajia saa hakea -kuin myös heitä, jotka auttavat aina -:- Henkistä hajontaa ei tule hyväksyä -ja tulipa vaikka, tuutintäydeltä -:- Jossakin ylhäällä sijaitsee puhtaus -sehän on sanottu aikojasitten ihmisille -:- Eihän me olla mitään -ja ilman suuria toiveitamme -:- Jokainen haluaisi menestyä -vieläpä, vaivatta -:- Ihmisten seuraan -ja pieninkin panoksin -:- Huumorinpeitteellähän sitä -kipeyttäkin karkoitetaan -:- Tuomalla asioita esiin -säästyy kipeimmiltä -:- Päiviä tulee ja menee -eivätkä arvailut huomisista hellitä -:- Kateus raskas kannettava -ja juuri, kun ei itsellä mahdollisuuksia -:- Ystävät ja läheiset luovat ilmapiirin -jonka helpottavuutta emme tule usein edes ajatelleeksi -:- Huomisesta emme edeltä tiedä -mutta tänäisestä kyllä pitäisi -:- Kiireisyys pilaa tunnelman -itseltä, sekä myös muilta -:- Etevämpiä kyllä löytyy -oltaessa, kaikkienkanssa -:- Jotkut toimivat järkevästi ajatellen -monet myös, impulsseista imuroiden -:- Tovi oikeitten asioitten äärellä -eikä vieraus, se ikuinen tuttu.
Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu