20010821 Tuivereita


20011205 ILMASSA SELVÄSTI...

Sadon taas korjuuta elokuun aika
marjoja, sieniä taltehen
kesästä jäljellä, haikuudentaika
väistää näin talvisen kaltehen.
Puimurit ahmivat valmista viljaa
kuivurein korsteenit höyryää
työstelynpuoli se, halutunsiljaa
ryytmailla naisväki köyryää.

Ilmassa selvästi syksyä muas
lämmön vaik löyhyilee hetkiä
kylmäinkin tullessa, myötäisensuas
jakselee suunnitel retkiä.
Ellei oo tällainen, looteriksluotu
joka vain kartanolt kurkistaa
olemainura näin ahtaaksi suotu
kateinen, vielä sit surkistaa.

Lahti kyl tarjonnut välkkyä hienost
vehmauden kehysten ohella
kaikkista liverryst kuulunut vienost
hääreen jos hopus ei kohella.
Tällaista rikkaut rintaansa laittaa
uutta taas suvea mieleilee
kaikkisen katalan pätkiksi taittaa
elämä hempeesti mieleilee.


20011205 USKOINKO UNISKAAN...

Omissa ympyröis liiasti pyörii
saamatta otetta kunnolla
kaikkisis turhissa aatokset hyörii
pahastipuhuttui tunnolla.
Miksihän minust tul tällainen arka
sehän on samaa kuin rappio
puuttuili kokonaan miehinen karka
koiraspuol-olijal tappio.

Uskoinko uniskaan pärjäilyi täällä
kankean kieleni myötäisin
apea ilme jo aamusta näällä
ihme, jos vähääkään hyötäisin.
Harraste antanut kylläkin voimaa
ilman ois uupunut ennemmin
kipakoist sanoista itseä soimaa
valoisal tunteella, lemmemmin.

Tällaista tyylii ei hyväksy kukaan
pirtissä paperei selailen
eikä he haluisi junttia mukaan
tyhjänhänpäiväisest pelailen.
Silti viel ruutia äijän tään rähjäs
pakko jos sellaiseen olisi
orpuus vaik leikkaavat, tylsiksi nähjäs
idut pääs koskena solisi.


20011205 YKSIN NUO OLEMAT...

Taisin taas päästä noist henkeni vaivoist
joita noit ammensin sunnuntainkaivoist
ehdinhän mekastaa tuostakin
aatokset kuumana juostakin.
Yksin nuo olemat raskaina kokee
itse oon syypää, taakoista hokee
vaikka tuos aurinko paistaisi
säätilan makeast maistaisi.

Arkisel sillail ei läheskään rassaa
olonsa jetimmäks avuitta passaa
mutta kun viikko se lopussa
tulkivenkatkuista ropussa.
Perin ja juurinkin tasaista kyllä
ihan vaan, pintaisenpuolista ryllä
silläkin tuhoaaa saatuja
alentain ihmisen laatuja.

Kovasti harkitsen, miten vois nousta
höllätä mielessä kireänjousta
jospa sais enimmät tasattuu
pirstaleet kokoon viel kasattuu.
Väärin oon tehnyt, kun matala päällä
iloiset ilmeet, ei aikoihin näällä
kaunaa en todella kantele
piikkejä, perumat antele.


20011205 PIKKUNEN ÄIJÄ...

Ilo on mulla kyl nukkunut pommiin
ettenpä oikein oo ehtinyt hommiin
juuri näin, vanhuudenvuosina
tipankaansorttisest kuosina.
Pikkunen äijä, ja voimat ne lopus
kaikkinen ehdintä täytises topus
ei siinä naurua raavita
myönteistä haltuhun kaavita.

Huumorinkukka ois tarpeinen aina
olemainlaadut kun ikuinen laina
löytäispä sellaisii jyviä
jotka ne nimeltään hyviä.
Elämänahtuus jos paineiseks rupee
kelläpä tunne siin, oottavanupee
pikemmin kosteeta kulmassa
liikainen tärkeys, pulmassa.

Kesä se kaunis, ja yhäkin jatkuu
luulis, ei mielessä tipastkaan vatkuu
heikol silt yhäkin kiikastaa
murheittenmääriä, liikastaa.
Vaikka kuin pudistais uskolla päätä
eipä saa leppoiseks henkisensäätä
tähän ei löydy ees roppia
nuorna kun karsasti oppia.


20011205 ILO KYL RISKAA...

Tielleen voi ihminen esteitä laittaa
että se huomisenkulkua haittaa
miten vois väistellä suruja
keräten ilojen muruja.
Monesti horjahtaa kapeelta tieltä
eikä voi välttyä harmienhieltä
suruhan seurailee perässä
tummia lankoja kerässä.

Ilo kyl riskaa, jos sellaisen löytää
ehentää toviksi henkisenpöytää
arki kun aikaansaa varjoja
niukentain samalla tarjoja.
Etsintää pakko on päivittäin jatkaa
rätinäsorttinen uskoa vatkaa
vaaterii tarvisi sielulle
tukkeita ärheännielulle.

Luuletko, että tää helppoa puuhaa
yksin kun kotona ikänsä luuhaa
kyllä siin estonsa tavoittaa
joka taas menemää ravoittaa.
Siitäpä juuri on suurinta huolta
elos kun astelee vääräistä puolta
anteeksipyyntöä miettien
parissa haittaisten tiettien.


20011205 SUUSTAAN JOS OKAITA...

Päivä on taasen se ehtinyt iltaan
mitäpä tuolloisest tapahtui
laittoiko oikeesti lankkuja siltaan
henki et moisesta vapahtui.
Taisi kyl tuleilla säröjä tänään
eilisest pyhästä tiukasta
antauduin hölmösti kiukkuni kränään
perumispuoli se liukasta.

Suustaan jos okaita toiselle heittää
pakko on riiputtaa noloa
kaikkisil selitteil mokaansa peittää
ykskään ei äänestäis poloa.
Mieles jos hyrskyvät liiasti laineet
voipahan surkeansorttia
eipä oo käytössä järkevänaineet
sulkeileet edessä porttia.

Upeeta olla ois rehdillä miellä
valoisenvälkkyjä silmissä
tuota ei maailma heikoltkaan kiellä
osa ois tarjolla filmissä.
Ilo ei saavu kyl untelon luokse
harmuus se kaikenhan hukkaisi
siltikin toive, tuon perässä juokse
onneen vaik vahingos pukkaisi.


20011205 PALIKOI YRITTÄÄ...

Elämäntaito ei kaikkia tapaa
usein ei täydesti haitoista vapaa
siitä siit syntyvi hiertoa
jarruumaan olemain kiertoa.
Onnistuspuutteesta, joka hän löytyy
niskassa ehdoitta painavantöytyy
minäkö kurjaksi rupesin
aiemminopituist hupesin.

Palikoi yrittää laitella jonoon
tarkennuntahtia hakien monoon
useinkin pelkillä toiveilla
entisil saastuneil hoiveilla.
Aurinko taivaalta nätisti paistaa
siltikin katkerankalkista maistaa
eipä oo hommassa järkeä
vaikka ei tahtoisi särkeä.

Raukkainen luonne tuo heikkoa ajaa
miettelyspuolikin samalla vajaa
hetkii tok kauniimpii kurkistaa
niukka se näinkään ei tippaa jaa.
Huominen silti tuo kättänsä tarjoo
loistavaa kesäistä,viileänvarjoo
osaispa oleilla rennosti
sydämensävyillä, hennosti.


20011205 HOMMA EI LEIKKIÄ...

Itsensähillintä konstinen juttu
siinäpä ryvettyy melskaajan nuttu
omia tuntoja aattelen
katumust muassa saattelen.
Yksinäänoloa en taida kestää
silti ei tuloa saattane estää
näissäpä pulmia kerrakseen
löytämät nöyryyttä herrakseen.

Homma ei leikkiä tipankaanvertaa
vanhoja kaavoja, niitähän kertaa
jatkuvast aaltojen pyörteissä
kiusaisten tehtäväin hyörteissä.
Varmasti loukkaantuu yksi ja toinen
alistustilaanhan saattelee moinen
olemain eväät kun niukkenee
tulevain ote se tiukkenee.

Mistä on tullutkaan matkalla varjo
pimeänpuolisist helposti tarjo
tarvitsee tuntoa seuloa
häpeää eheäks neuloa.
Laittaisiit lujille vastuista ukon
rähjäilynesteeksi, heinistä tukon
potkaiskoot kipeäst pepulle
vastaisentarjoja, hepulle.

Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu