Vapaus teppailla olemainteillä ruutia löytyen pyssystä herkällä, sekä myös suruisel miellä jonkin ain asteises syssyssä. Silloin kun jäsähtää kotinsa portil muualle ovet jo lukossa nautintahetket ne todella kortil paikkailunveräjät tukossa. Elämänarvoja sietäilee vaalii omansa vähyys, se tunnustaa kaikkea mukavaa föliinsä haalii jetisii saantoja punnustaa. Reissulla oltaisiin huolia vailla eikäpä masentuu vähistä hortoomat eksyksis, aavikkomailla omainsa ohennus nähissä. Päreittenpoltto jos kulkua ohjaa konstit siin lähespä hukassa ruuhi näin vaaraisel tavalla pohjaa liru ehk märkyyten sukassa. Tällöin jo punainen liekkinä läikkyy kiiruust sil järkeä hupuksi hädässä mitään ei arvaile säikkyy idut saa laajeta nupuksi.
Kulkemanpolult jos liiasti väistyy haittaisiin taatusti ehdoitta päistyy siinä ei auttele järkeily pahinta tuossa kait tärkeily. Ilon ja nöyryyden kupeessa kivaa siellä ei tarjota puheittenivaa jaksetaan kuunnella toisia läheisyyspedillä koisia. Valmiiksi täällä ei yksikään ehdi niinhyvin pollassa ikuna lehdi tyydytään evääseen vähempään kosketuspintoja, lähempään. Mieli on ilojen, huolien, aitta sinne vain kelpoisenpuolisist laitta jopahan jaksetaan rynniä hauskojenseuruita ynniä. Sisäinen täyteys hedelmii tuottaa senverran pitäilee ylhäälle luottaa etsien linjoja tärkeisiin kauemmaskuskoota märkeisiin. Lisäilee valoja puseron alla sietävänotteessa pysyen malla tätäpä hakee siis kannattaa omainsa parhaisiin rannattaa.
Vanhaantyyliin riimei väännän peräsintä olon käännän myrskyisä jos liikaa heijaa käytän värssyinmääräin leijaa. Hetkeks pääsee sielunkivust tarttuin ajatuksen vivust ehta keino löytää mielle vääntäytyä, olontielle. Kysyt, mitä hätää sulla voithan kyläilemään tulla on kyl sellain pieni este loppui, lähtemisenkeste. Ehkpä se on jokin tauti kun ei reissailuista nauti jospa tohtortäti sanois miten passaella hanois. Leikkiä ja totta rivis tunnonpuolla este tivis se on kippar tämän laivan aiheuttain menonvaivan. Joskus harvoin hymyilyttää enimmäkseen lymyilyttää tuota tarjolla on pöydäs vahvempata, eipä löydäs.
Orvoilla nyt kovat ajat tiukentuvat yhä rajat kulkemista hankaloittaa itseäns ei tahdo voittaa. Jonkinlaista pientä itää koskpa täällä elää pitää uurteiselkin naamal juuri haastepuoli tuossa suuri. Ei tuu ketään moikkailemaan ovensuusta loikkailemaan miten jaksat, vanha liero ootko henkisesti, miero. Tyhjil seinil saapi haastaa moinen rinnansyrjää raastaa useil toisil jutut natsaa huutoihinsa, kansa vastaa. Näinkin olemassa ollaan tuleepi vaan märkää jollaan silti aikoin pinnal pysyy tosikohdas, apuu kysyy. Joitain pahanlaisii mokii himmereteli, olonpokii esteiksi, ei luulis noista yliokorostetta moista.
Ei sit uskois, miten painaa olema kun harmaanlainaa tietämättä korjuupuolta päivittäisest uutta huolta. Sietokyky joutuu kovil könttyelee vikaovil omas pesäs syitä ratkoo yhteyksii, epään katkoo. Minust ei oo sillantekoon en saa hiventäkään kekoon ihan vanhoin täytyy tyytyy näillämielin hymy hyytyy. Tällaisii kait osa kansast ei pääs irti harmin ansast vaik ois nuppi lähes pinnas toivoo killistelee rinnas. Ristiveto tyhjii tunnot siirtäin sivuun käytöst kunnot värssyinteko, pelasrengas tuollamallil ollaan jengas. Kysyyt, noinko heikko olet itseäisi suohon polet oisit kiitollinen, rontti sulhan lahjakssaatu tontti.
Kateisekshan vanhan tekee raahais yksinäisenrekee aattelipa mitä milloin harmi kimpus usein silloin. Muuttaa mitään eihän osais sielkin tömpelösti hosais näin on ikävästi juttu yhteisyydest, sivuunkuttu. Punnitella kyllä koittaa hetkii mukaville voittaa tätähän on koko ajan idunjyvät silti hajan. Lähespä jop surutyötä hävikkii kun aina myötä siin ei osaa oikein toimii elinkelpoist koppaans poimii. Ynnätään ja vähennetään rarkaisuja lähennetään paras ei oo aina kouras ohiraiteel junans touras. Nöyräämieltä kunhan riittäis itsens turvavöillä liittäis jottei putois polunpäältä kunnialla selveis täältä.
Mitä lie tuollainen formula-ajo onko siin hiventkään tärkeäst kajo yhtäpä rinkiä kierteleet julmetuil pörinöil hierteleet. Unkaris juuri nyt tänäisest rullaat katsojii tutkitust keinoillaan hullaat tämäkö edistää yhteistä varistain jyviä lyhteistä. Toki siin liikkuvat julmetut rahat hiertyvät kuskeilta kämmenist nahat persuksin hikises lootassa menestys, arvailun ootassa. Kansa kyl kumartaa sankarei näitä valtavis kypäreis olevii päitä lopuksi champpanjaa ruiskitaan ylhäisiks olennoiks kuiskitaan. Suomenpa pojat ei ykkösiks yllä juttu on lähespä ilmeinen kyllä isot silt panokset potissa kunnia, mainekin, otissa. Pienesti sivusta seurailee puuhaa lähespä melkein on, juttu tuo huuhaa ainoo voi rytinöis rapsahtaa sielu siin pilvelle kapsahtaa.
Hermostuu jos turhist jutuist saahan siinä kärsii moitiskeleet horjunsutuist olontuntoo järsii. Vaikka tietäis omat rajat ain ei pitäis pökkii rankanlaaduiks käyvät hajat huomispäivä tökkii. Vähävähält jäädään ulos sormiote lipsuu tyhjänviivaa siinä tulos kopperoonsa hipsuu. Miksi löivät tämän leiman nollassa et polkee unhottivat tyystin reiman kulkemat, et solkee. Itsetunto riennä apuun sinappia tarjoo ohelluta, kipparkapuun hauis päivält varjoo. Töpömieli väännä lukkoon entispäivän huojuilt riemastusta laita ukkoon vauhtimaiseks, ruojuilt. -:- Ei pidä valittaa sitä kun jää yksin kun voimia ei riitä ja toiset torjuvat vaan, ymmärryttele lähtökohdat -:- Tekipä niin tai näin niittää kylvämäänsä sitä vähäistä korsi sieltä, toinen tuolta alakulomielen ohjastellessa -:- Minkä on hukannut sitä ei löydä ja, vaikka löytäisikin hävittää uudelleen kunnes väsyy etsimään -:- Minuus tarvitsee läheisiä tuekseen ellei näin ole huoli kyllä havahduttaa piilous alkaa painostaa ja kulkureppu ei satutu enää olalle -:- Elämä saattaa sulkea jonkun ulkopuolelle muutosyrittelyistään huolimatta silloin sitä tahtoa tarvittaisiin olemisenpesään energia-aineksia kuin valppautta, vierautua vähistään -:- Kotonasiko aikaasi viettelet harrastat kait kalastamista vesi kun tuossa lähellä ettetkö ensinkään johan pitää olla joutava ihminen -:- Oleminen on lahja ylempää sen saattaa kieltää järkisyillä mutta, sisimmässä silti käsittää ei tietysti, toimenpitein aina vaan varovaisesti sittenkin -:- Jos kaikki miettisivät aiheuttamiaan olisivatpa huolet vähempinä sunnuntait sointuvia ei savuja, ei meluja vaan viihtyä, tosiviljeltynä
Pentti Pohjola 20001125 (20001125) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu