20010820Syksyynpäin


20001125 SILLOIN KUN JÄSÄHTÄÄ...

Vapaus teppailla olemainteillä
ruutia löytyen pyssystä
herkällä, sekä myös suruisel miellä
jonkin ain asteises syssyssä.
Silloin kun jäsähtää kotinsa portil
muualle ovet jo lukossa
nautintahetket ne todella kortil
paikkailunveräjät tukossa.

Elämänarvoja sietäilee vaalii
omansa vähyys, se tunnustaa
kaikkea mukavaa föliinsä haalii
jetisii saantoja punnustaa.
Reissulla oltaisiin huolia vailla
eikäpä masentuu vähistä
hortoomat eksyksis, aavikkomailla
omainsa ohennus nähissä.

Päreittenpoltto jos kulkua ohjaa
konstit siin lähespä hukassa
ruuhi näin vaaraisel tavalla pohjaa
liru ehk märkyyten sukassa.
Tällöin jo punainen liekkinä läikkyy
kiiruust sil järkeä hupuksi
hädässä mitään ei arvaile säikkyy
idut saa laajeta nupuksi.


20001125 SISÄINEN TÄYTEYS...

Kulkemanpolult jos liiasti väistyy
haittaisiin taatusti ehdoitta päistyy
siinä ei auttele järkeily
pahinta tuossa kait tärkeily.
Ilon ja nöyryyden kupeessa kivaa
siellä ei tarjota puheittenivaa
jaksetaan kuunnella toisia
läheisyyspedillä koisia.

Valmiiksi täällä ei yksikään ehdi
niinhyvin pollassa ikuna lehdi
tyydytään evääseen vähempään
kosketuspintoja, lähempään.
Mieli on ilojen, huolien, aitta
sinne vain kelpoisenpuolisist laitta
jopahan jaksetaan rynniä
hauskojenseuruita ynniä.

Sisäinen täyteys hedelmii tuottaa
senverran pitäilee ylhäälle luottaa
etsien linjoja tärkeisiin
kauemmaskuskoota märkeisiin.
Lisäilee valoja puseron alla
sietävänotteessa pysyen malla
tätäpä hakee siis kannattaa
omainsa parhaisiin rannattaa.


20001125 HETKEKS PÄÄSEE...

Vanhaantyyliin riimei väännän
peräsintä olon käännän
myrskyisä jos liikaa heijaa
käytän värssyinmääräin leijaa.
Hetkeks pääsee sielunkivust
tarttuin ajatuksen vivust
ehta keino löytää mielle
vääntäytyä, olontielle.

Kysyt, mitä hätää sulla
voithan kyläilemään tulla
on kyl sellain pieni este
loppui, lähtemisenkeste.
Ehkpä se on jokin tauti
kun ei reissailuista nauti
jospa tohtortäti sanois
miten passaella hanois.

Leikkiä ja totta rivis
tunnonpuolla este tivis
se on kippar tämän laivan
aiheuttain menonvaivan.
Joskus harvoin hymyilyttää
enimmäkseen lymyilyttää
tuota tarjolla on pöydäs
vahvempata, eipä löydäs.


20001125 TYHJIL SEINIL...

Orvoilla nyt kovat ajat
tiukentuvat yhä rajat
kulkemista hankaloittaa
itseäns ei tahdo voittaa.
Jonkinlaista pientä itää
koskpa täällä elää pitää
uurteiselkin naamal juuri
haastepuoli tuossa suuri.

Ei tuu ketään moikkailemaan
ovensuusta loikkailemaan
miten jaksat, vanha liero
ootko henkisesti, miero.
Tyhjil seinil saapi haastaa
moinen rinnansyrjää raastaa
useil toisil jutut natsaa
huutoihinsa, kansa vastaa.

Näinkin olemassa ollaan
tuleepi vaan märkää jollaan
silti aikoin pinnal pysyy
tosikohdas, apuu kysyy.
Joitain pahanlaisii mokii
himmereteli, olonpokii
esteiksi, ei luulis noista
yliokorostetta moista.


20001125 TÄLLAISII KAIT...

Ei sit uskois, miten painaa
olema kun harmaanlainaa
tietämättä korjuupuolta
päivittäisest uutta huolta.
Sietokyky joutuu kovil
könttyelee vikaovil
omas pesäs syitä ratkoo
yhteyksii, epään katkoo.

Minust ei oo sillantekoon
en saa hiventäkään kekoon
ihan vanhoin täytyy tyytyy
näillämielin hymy hyytyy.
Tällaisii kait osa kansast
ei pääs irti harmin ansast
vaik ois nuppi lähes pinnas
toivoo killistelee rinnas.

Ristiveto tyhjii tunnot
siirtäin sivuun käytöst kunnot
värssyinteko, pelasrengas
tuollamallil ollaan jengas.
Kysyyt, noinko heikko olet
itseäisi suohon polet
oisit kiitollinen, rontti
sulhan lahjakssaatu tontti.


20001125 YNNÄTÄÄN JA VÄHENNETÄÄN...

Kateisekshan vanhan tekee
raahais yksinäisenrekee
aattelipa mitä milloin
harmi kimpus usein silloin.
Muuttaa mitään eihän osais
sielkin tömpelösti hosais
näin on ikävästi juttu
yhteisyydest, sivuunkuttu.

Punnitella kyllä koittaa
hetkii mukaville voittaa
tätähän on koko ajan
idunjyvät silti hajan.
Lähespä jop surutyötä
hävikkii kun aina myötä
siin ei osaa oikein toimii
elinkelpoist koppaans poimii.

Ynnätään ja vähennetään
rarkaisuja lähennetään
paras ei oo aina kouras
ohiraiteel junans touras.
Nöyräämieltä kunhan riittäis
itsens turvavöillä liittäis
jottei putois polunpäältä
kunnialla selveis täältä.


20001125 UNKARIS JUURI NYT...

Mitä lie tuollainen formula-ajo
onko siin hiventkään tärkeäst kajo
yhtäpä rinkiä kierteleet
julmetuil pörinöil hierteleet.
Unkaris juuri nyt tänäisest rullaat
katsojii tutkitust keinoillaan hullaat
tämäkö edistää yhteistä
varistain jyviä lyhteistä.

Toki siin liikkuvat julmetut rahat
hiertyvät kuskeilta kämmenist nahat
persuksin hikises lootassa
menestys, arvailun ootassa.
Kansa kyl kumartaa sankarei näitä
valtavis kypäreis olevii päitä
lopuksi champpanjaa ruiskitaan
ylhäisiks olennoiks kuiskitaan.

Suomenpa pojat ei ykkösiks yllä
juttu on lähespä ilmeinen kyllä
isot silt panokset potissa
kunnia, mainekin, otissa.
Pienesti sivusta seurailee puuhaa
lähespä melkein on, juttu tuo huuhaa
ainoo voi rytinöis rapsahtaa
sielu siin pilvelle kapsahtaa.


20001125 VÄHÄVÄHÄLT...

Hermostuu jos turhist jutuist
saahan siinä kärsii
moitiskeleet horjunsutuist
olontuntoo järsii.
Vaikka tietäis omat rajat
ain ei pitäis pökkii
rankanlaaduiks käyvät hajat
huomispäivä tökkii.

Vähävähält jäädään ulos
sormiote lipsuu
tyhjänviivaa siinä tulos
kopperoonsa hipsuu.
Miksi löivät tämän leiman
nollassa et polkee
unhottivat tyystin reiman
kulkemat, et solkee.

Itsetunto riennä apuun
sinappia tarjoo
ohelluta, kipparkapuun
hauis päivält varjoo.
Töpömieli väännä lukkoon
entispäivän huojuilt
riemastusta laita ukkoon
vauhtimaiseks, ruojuilt.

-:-

Ei pidä valittaa sitä
kun jää yksin
kun voimia ei riitä
ja toiset torjuvat
vaan, ymmärryttele lähtökohdat

-:-

Tekipä niin tai näin
niittää kylvämäänsä
sitä vähäistä
korsi sieltä, toinen tuolta
alakulomielen ohjastellessa

-:-

Minkä on hukannut
sitä ei löydä
ja, vaikka löytäisikin
hävittää uudelleen
kunnes väsyy etsimään

-:-

Minuus tarvitsee läheisiä tuekseen
ellei näin ole
huoli kyllä havahduttaa
piilous alkaa painostaa
ja kulkureppu ei satutu enää olalle

-:-

Elämä saattaa sulkea jonkun ulkopuolelle
muutosyrittelyistään huolimatta
silloin sitä tahtoa tarvittaisiin
olemisenpesään energia-aineksia
kuin valppautta, vierautua vähistään

-:-

Kotonasiko aikaasi viettelet
harrastat kait kalastamista
vesi kun tuossa lähellä
ettetkö ensinkään
johan pitää olla joutava ihminen

-:-

Oleminen on lahja ylempää
sen saattaa kieltää järkisyillä
mutta, sisimmässä silti käsittää
ei tietysti, toimenpitein aina
vaan varovaisesti sittenkin

-:-

Jos kaikki miettisivät aiheuttamiaan
olisivatpa huolet vähempinä
sunnuntait sointuvia
ei savuja, ei meluja
vaan viihtyä, tosiviljeltynä

Pentti Pohjola 20001125 (20001125) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu