20010813Varjoisia


20001125 SILLOIN VOI LIITELLÄ...

Läheiset meille tuo suloa mieleen
antaen aiheita kiitoksiin
notkoisis paikois, mis mennyt on pieleen
tarttumakohtia liitoksiin.
Nuhjustais unohtaa parhaisen suunnan
arki kun kättänsä tarjoaa
entraten helposti vääräksi muunnan
sinne, jois kuprukin varjoaa.

Tuuria tarvitaan tietojen lisäks
onneen et ovet ne aukeaa
pelkästi parhaita löytäen nisäks
erheitten tarjoiset raukeaa.
Silloin voi liitellä sormiaan ristiin
muistellen kivoja aikoja
eikäpä huomenis tipastkaan mistiin
kuunnellaan sellaisii taikoja.

Paljon kun aattelee onnensa osii
kohta jo teotkin perässä
arvailupuolelta siliintyy tosii
nättejä sävyjä kerässä.
Milloinkaan eihän oo liiasti myöhä
silloin kun hyviä haetaan
tulkoonpa purtemme keulahan ryöhä
kaikkea kituista paetaan.


20001125 OLKOON TIEDOS...

Ajanpitkin ohennutaan
suojapuomein suunnalt
järkisissä kohennutaan
heikommaksi muunnalt.
Olkoon tiedos vaikka sitkee
risuista vaan yli
ehdottomast roskat kitkee
moista älä hyli.

Selvitty on näihin asti
plussapiste tuolle
kohenteist ain uusi rasti
vääntyy valonpuolle.
Melkohelppo noista jatkaa
niukemmalkin vauhdil
ilonvärist, kertyy matkaa
tuntemuksel lauhdil.

Elämäs on perusjutut
kaikel tulennalle
oikeittenkin ääreenkutut
väistyellen palle.
Jaksamista jatkamalla
helmii saattaa löytää
siin ei ehdi föliin halla
runsaanpiin kun töytää.


20001125 TUOSSA URAS...

Sopeutuma jos ei pelaa
kommervenkkei siitä
yhtä samaa rataa kelaa
usko kun ei riitä.
Tuossa uras jos sit pitkään
henkselit ne venyy
eikä riitä toivot mitkään
snaijaile ei, menyy.

Kuperalla pinnal ollaan
luullust kaiken suhteen
valopaikkoi löytää pollaan
erhetyttäin nuhteen.
Vanhat kuprut, hitsi noista
aika tarjoo jatkoo
liiat luulot omist poissa
ne juur mitkä katkoo.

Jaksain hoksail jutunjuuret
nöyryydestä alkain
hupenevat määrät suuret
kovaa alla jalkain.
Moisel linjal hyvät eessä
ehdottomast tapaa
nätinkiilto peräveessä
sielu haitoilt vapaa.


20001125 JOTAKIN TÄS YHÄ...

Ihmisarka kiusans tietää
eikä ole helppoo
ohjeistusta niukast sietää
vierahaista jelppoo.
Yks ja toinen läppää heittää
mitäpäs sä mietit
alkoiko jo vedet keittää
hylkäsit kun tietit.

Jotakin täs yhä rassaan
tyhjyyttäni voittain
nollalinjal, menoo passaan
eduintani koittain.
Liiemmäst ei ryntäilyitä
sekin todentotta
arkisii vaan kyntäilyitä
etäämmäl et sotta.

Yhteistoimist ei voi puhuu
kun on riittämättä
liiemmät taas pelkkää huhuu
enpä kiittämättä.
Samaansuuntaan eikpä kulku
jokahisel meillä
tovinpätkis, luulis sulku
hairahteluin teillä.


20001125 TUOSSA KUN EREHTYY...

Kommunikointi ei kaikilta suju
saattanut unohtuu tuollaiseen juju
harmaitten arkien määrissä
itsensäpäisissä häärissä.
Tuossa kun erehtyy avaamaan läppää
jopahan jollakin silmä se räppää
mitähän möllikkä tarkoittaa
ihmiset läheltään karkoittaa.

Pikkusel huumoril väritän näitä
mooseksenverkkaisii juttujenpäitä
on siinä totuutta aluksi
ihan kuin vilkkauden haluksi.
Erheittämeno on, tuskista sivu
sellaiseen suuntahan äijäpä hivu
vaikka tuol ulkona päräjää
ooppahan laittamat käräjää.

Nuoret ei ymmärrä vanhojen vaivoi
osaamat aatella, haittojenkaivoi
kiire kun sanelee kulkuja
unohtaa entrailla sulkuja.
Jaksettais rauhoittuu elämän illas
tarkkaillen palkkeja olemain sillas
kiitosta lähelleen viskoen
sietoista suojakseen kiskoen.


20001125 TOTTUMUS TUOLLAISEEN...

Elämä joillakin pelkkää on työtä
varmasti  edelteet suotuisat myötä
pyhät ei pyssyytä vauhtia
tuskin he osaiskaan lauhtia.
Sunnuntainseudutkin jotakin näplää
usein viel koneittenparissa räplää
kuin siinä taitaiskaan levätä
itseltään puuhia evätä.

Tottumus tuollaiseen helposti ohjaa
joutoiset hetket et sietoa pohjaa
äkkiä sormia syyhyilis
mieluummin hommissa kyyhyilis.
Naapurei tuskinpa aatellaan yhtään
haalarei päälle kun aletaan nyhtään
vähää ei sitpuolta muistella
sukkasil, tippaakaan luistella.

Kukaan ei sellaisist aukaise suuta
vaikkapa höpäjäät turhasti muuta
huomuutteist välit vois katketa
yrmeänpuolisiks ratketa.
Sieto on ehdoitta tärkeä kohta
nipreistä huolimat, sellaisiin johta
ei tartte toimiaan miettiä
senpä vaan jatkelee tiettiä.


20001125 TYÖTÄ JOS JAKSAISI...

Sunnuntainvietto on konstista täällä
etenkin auringon ollessa näällä
ikävä rutistaa ruojua
yhäkin kehnompaa huojua.
Lehtiä tutkiissa, ajassa raksaa
mediasorttisil palkkion maksaa
lieneek vaan millinkään hyötyä
turhastko, palstojaan syötyä.

Aina kun eestaas noit aatteita myllää
erittäin heikost saa mielelle vyllää
yhteisö sulkenut ovensa
ihmiset, tiukasti povensa.
Orpous palkka on laiskasta luonteest
pelkääjäraukan sen haittaisest juonteest
tunnet, ei pyytäinkään esille
ehtimät ilonsa pesille.

Työtä jos jaksaisi tauotta painaa
ei tulis henkistä rasitust, lainaa
rempseys roimisi turuille
perspotkut antaen suruille.
Hiljaa kun hissuttaa aamut ja illat
kyllä ne palavat yhtyytein-sillat
unho sais kiusat nuo lopettaa
nöyrtyvänmieliseks opettaa.


20001125 VÄHÄTKIN YRITTEET...

Pitkällepituudeks vanhana mielii
ehkpä se jollaisest puutteesta kielii
voimat kait ovat ne vähissä
ikun ei ihmisten lähissä.
Estymäntaivalta, hamasti huomes
tällainen yleistä kaiketi suomes
yksin kun tölläileen asettuu
sellaiseks meno siin lasettuu.

Vähätkin yritteet tyhjätään heti
arvaahan, sellaisen seuraus peti
kun ei saa tunteille lohtua
sydänhän alkaapi rohtua.
Tarvitseis löytyä olemaan hönkää
iloisenpuolelta jämäkkää pönkää
näin voiden suoria lankoja
ohittain etäämmält vankoja.

Hyvinkin pieneks siin itsensä kokee
tuurinkinpuutetta, jatkuvast hokee
käytöttä ehyydet hyllyillä
ilmanhan niitä ei pyllyillä.
Lopuksi sanois, tää taatusti sointuu
kotona erakkon äkimmin tointuu
riimien säkeitä esille
tietojentuntojen vesille.


20001125 IHMISET TARKKOI ON...

Aina jos itseä turhana pitää
saa siinä maksella laskuja
tuollaisest ehdoitta harmia itää
noissa ei kerrota kaskuja.
Sellaista nurjuut ehk saattanee löytää
jolla ei äärtä, ei tiloja
kaikkiseen kimpuraan tyhmyyttään töytää
ymmärrä, pieniikään piloja.

Ihmiset tarkkoi on kaverilaaduist
rähmälläänrämpijää väistetään
toki kyl kiitetään ehdotteist saaduist
milloin jos etevii päistetään.
Vähyys ei ilmeisest kestäisi huolta
joka se, vastuuta nimeltään
tuontähden hakenee varjoisenpuolta
hyytyen orpuudes rimeltään.

Näinkin on iloa syömmienseudus
olettein oikeita, kotina
päällisinpuolin vaik, hitsisenreudus
rinnan sen lämpöistä, totina.
Eipä kyl pärjäys etäälle kanna
näppäryys kaukana sormista
tuolleenkin rauhansa moiselle anna
ulkona olis vaik normista.


20001125 UUS ELONREITTI...

Jos kaiken kauniin löytäisi
se veisi turmioon
ja omavähään töytäisi
kun ujuis hurmioon.
Nyt arki meitä ohjatkoon
vaik esteitäkin siel
tuo ruuhi keveest pohjatkoon
niin, tasapainos miel.

Uus elonreitti etsiä
ehk vanha joutais pois
sais hunninkoaan metsiä
taas luonnikkaampaa ois.
Mis vedenpeili väräjää
ja taivas sininen
siin ulosanti säräjää
jos tunteellinen ken.

Voi löytää ahoilt helmiä
sen riemun voimalla
kaik täytisesti telmiä
viel hengensoimalla.
Näin vuodet herää tärkeisiin
min lasna luotettiin
ei sorru kukaan märkeisiin
ja parast tuotettiin.


20001125 AH KUINKA HELPPOO...

Ei elämä oo vaikeaa
jos taitaa toimia
äl etsi edes haikeaa
siin tuhlaa voimia.
Käy huomentietä laulellen
ja nuku öitäsi
taas ystävykset kaulellen
näin edit töitäsi.

Ah kuinka helppo ujua
kun elontaitoo on
tuos pakost alkaa sujua
ei ikun neuvoton.
Täl tavoin ratkot pulmia
ja löydät oikotiet
ees, eipä särmäkulmia
siis handus hyvät viet.

Voi omaa mieltä opettaa
kun sydänt tajuaa
ja vastavirran lopettaa
näin ilo rajuaa.
Ken omaans kivaan ihastuu
saa palkkioita ain
ehk harvemmasti vihastuu
myös alla säätöin lain.


20001125 KATEISENA TAITONIEKOIL...

Osais nätist sanoi käyttää
maalaellen tauluu
ihmisyyden paikkaa täyttää
kuni lempilauluu.
Vähyys tulee äkkii esiin
sulkein kiinni hanat
pahimmoillaan silmät vesiin
uurtain poskil vanat.

Kateisena taitoniekoil
jotka ihmeest osaa
omahyvä valuu hiekoil
täyttämättä posaa.
Elämäs on rippu outoo
askellukses vikaa
puuttuu ituin esil-noutoo
tajuaa sen pikaa.

Näin vaan täytyy alistua
parempainsa tahtiin
oletteiltaan valistua
niukkojensa rahtiin.
Alaoksilt ei pääs ylös
latvuksia nähden
melkeinpä on laadunhylös
happamuutens tähden.

Pentti Pohjola 20001125 (20001125) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu