20010810Syksynsuuntaan


20001125 TYÖNTEKOVUODET NE...

Vuosienmäärä se hidastaa jalkaa
pitkälleen useinkin asettuu
kaikkia tekemii vähiksi valkaa
ikäisenkohtaansa tasettuu.
Monetpa jutut ne haaveiksi jäivät
joista ol aikonut suoriutuu
näinpä ne kuluvat katselles päivät
sehän on vähän, mik kuoriutuu.

Työntekovuodet ne antoivat tyytyy
harvemmin niskaansa raapeili
nykyisin aatos jo jumiksi hyytyy
pelkkiä harrasteit kaapeili.
Elämänlaki on siltikin vahva
jaksa, tai hellitä hommista
kullakin näpeissä työstelynkahva
tarvii vaan selvitä kommista.

Rentoa menentää edeltää usko
minunkin kohdal tuot varattu
jossakin hamas vast se iltarusko
pysäysluonteiseks karattu.
Asianhallintaa pitäilee riittää
omaskin nupissa viritä
yhteisist mukavist päivittäin kiittää
tyhjist ei korokkeel kiritä.


20001125 HENKISESTI KYLLÄ...

Pitkänäns kun paljon loikoo
olons mutkaisuuksii oikoo
etsimättä syitä muualt
kaukana vaik, parhaanruualt.
Sisäistyksenvähist johtuu
tuottaneeko siltkään lohtuu
elämä näin yhtäsuoraa
niinkuin vanhaa tervanuoraa.

Henkisesti kyllä huiskii
itseksensä metkoi kuiskii
kun ei kukaan toinen lähel
saati sitten, ihan nähel.
Arka pitää mielen olla
lantustellen kartanolla
sukellellen riimintekoon
korkeutta löytäin kekoon.

Mitään eihän riehuin voita
aatellaan vaan, tehtyi noita
siellähän se tulos pakost
johtumatta, nykylakost.
Kiitosmieltä aina hippu
päivittäisest sanoik tippu
läheisethän muistannassa
eipä kraiveleissa hassa.


20001125 LUOTTAMUST EI OIKEIN...

Iäkkäänä tulee mutkii
joita päivittäisest tutkii
liikaa aatos, omaasuuntaa
vaikeata parhaaks muuntaa.
Luottamust ei oikein ole
neuvokirjan, mukaan pole
erhe piileskelee nurkis
turhan usein, lähikurkis.

Saivarteluahan tämä
ihminen kun omains rämä
paljot vuodet sieluu syrjii
haavekuvat mäsiks nyrjii.
Toisaalt taasen, jutut hyvin
elossa kait, sielunsyvin
asia ei oo kyl varmaa
jospa tiedon peittää harmaa.

Annetaanpa ääni toivol
hutkaisuja, turhanvoivol
maisemissa nyt on suvi
nuhjakalkin, pelkkä huvi.
Etsiskellään ratkaisuja
pelkomielen katkaisuja
rikkainta, et saa tääl elää
tienoot ihanaista helää.


20001125 SADUISSA VAAN ONNI...

Päivä kerral ujuu ohi
sekaan eihän arka tohi
riemumieli pysyy poissa
etevämpäin seurois noissa.
Nuhjakkeelle kuka tarjois
läheltullen, helteelt varjois
osoittaen lämmint mieltä
vaatetuksens alta sieltä.

Saduissa vaan onni kukkii
eikä tule missään hukkii
arjenkäsi toden näyttää
määrillänsä rinnan täyttää.
Hyvä näinkin olonsyrjäs
kestetään, vaik hieman nyrjäs
oikeus ja kohtuus melkein
pahimmat siin, ulostelkein.

Hiukanverran joka hetki
tuosta kertyy, matka, retki
mitenmilloin eväst piisaa
hyötysuhteen määrään viisaa.
Kunhan kiukuttelun jättäis
metkaatuulta sijaan lättäis
ystävyyttä ehkpä haalis
oikeita näin taidoin vaalis.


20001125 ELÄVÄISEL MIELEL...

Kaikkeenhan voi joten tarttuu
mut ei parastansa varttuu
luuraellen tiellä hiljaa
olonmeno, suoransiljaa.
Vähemmälkin tulee juttuun
kunhan tyytyy kuluun nuttuun
riipomatta ohjuupyöräst
nauttimalla kelpo hyöräst.

Eläväisel mielel kulkee
silloin keljut taakseen sulkee
ilonkureit saaden rintaan
olotila, passelhintaan.
Yritelmät käyvät toteen
hitsiäkö turhast poteen
kavereita kiitellessä
riemunhalmet niitellessä.

Miten osais sanoo jetist
lähtiessään ylös petist
siinä loppuu usein lääke
jäännösmäärä, niukankääke.
Polkimet lyö sutimalla
tulokset ne hutimalla
ellei ryhtii tule jostain
nuljanpuoli, sehän kostain.


20001125 ENNEN OL HYVIÄ...

Vanhoja asioi mielisi muistaa
kymmenten vuosien varsilta
huono tää hoksotus polulta suistaa
tippuvat unhohon harsilta.
Siltikin osittain filmillä pysyy
harvast vaan luukkuja avataan
kavereilt noitahan voi myöskin kysyy
yhdessä oikoisiks tavataan.

Ennen ol hyviä ukkoja täällä
raskaitten töittensä raatajii
handut ne heiluivat kaikella säällä
plöröinkin kurkkuunsa kaatajii.
Tupa ol röökiensavusta sakee
juttua tuli kuin tuutista
kerronnanrönsyilyt vertaansa hakee
sepä ol haluttuu uutista.

Enää ei istuksi pappoja meillä
ajat nuo muuttuneet todella
sen ajan sankarit, pilvienteillä
jäljellejääneet, me podella.
Kehitys kulkee, ja työpaikat vähii
sorvitkin itsensä hoitelee
puuttuu myös ihmisten lämmintä lähii
ikävyys tienoita voitelee.


20001125 AIKA KYL RAAHAILEE...

Poiketaan pikkusen leikkisten luokse
hakemaan heittoa huomiseen
kireäl naamal äl ikuna juokse
rutistet, hauskojen tuomiseen.
Kuinka se tapahtuu, äläppä kysy
hae vaan omasta repustas
ihanpa rentona olennalt pysy
tuoli on irrallaan pepustas.

Aika kyl raahailee monia esteit
joitten sit ylitse ryömiä
moinenhan sitkistää pelkästi kesteit
plussantain aiempii syömiä.
Onni on elämää parhaasta päästä
sellaisen seurahan tuppaile
äläkä hitsissä paukkujais säästä
laiskana lotikkan kuppaile.

Haittaista huomaa kun omissa toimis
varmasti säpsähtää syvältä
senverran pitäisi pysyä voimis
hukkaamat hahloa jyvältä.
Ystävii arvostain ehdoitta aina
miten vaik vaikeaa osua
elämänmatka on suurempi laina
tuontakii ei pitäis hosua.


20001125 TÄTÄ JOS VUOSIA...

Eristys äkkiä ihmisen kamppaa
yksin jos lässääpi tuolilla
siitäpä eteenpäin orpona ramppaa
yletöin suurilla huolilla.
Tätä jos vuosia völjyssään pitää
haaleeta saijua kupissa
kaikkea potaskaa pollassa itää
vänkäisii vierteitä nupissa.

Iloinen mieli ois ensteksi tärkee
toimintatarmoa jatkoksi
näillä jo pahinta jäätikköö särkee
jumitussuuntia katkoksi.
Ystäväsuhteita silkkisin ottein
elämänkallista hyväillä
alkuhunpäästyä rehtisin tottein
rintansa värjyjä syväillä.

Ottamal esille järkeväin hyödyt
etäisten matkojen mitoissa
talteilla nekin, mit aatteisiin syödyt
pahaisen päiväisyys hitoissa.
Silloin jo uskaltais laatuunsa näyttää
ettei ain pelosta peräytyis
kaikkia hyviään rennosti käyttää
harkinnankokemaa keräytyis.


20001125 AINA JOS ODOTTAA...

Ihmisen hyve on toimehen tarttuu
eikäpä luurailla laiskana
kukahan sellaista töperöö varttuu
joka vain lösyää haiskana.
Noista on mallia liikaakin heistä
mitkä vaan kannattaa tyhjiä
tietämät siruukaan kelpojenteistä
haltuunsaa tällailla nyhjiä.

Aina jos odottaa lakkinsa kouras
ettäpä ovet ne avautuis
viemäripuolia ikänsä touras
järki ei moisesti havautuis.
Yksinäänollessa pakkokin luikkii
totuudentieto siin hukassa
kapeimmil kujilla varjoissa puikkii
alisteen taimikot kukassa.

Paljon ois tarjolla olemaneväst
rivakkasorttisil voimilla
sietäis vaan itsensä ohesta reväst
haluisensuuntaisil poimilla.
Kotoa kukaan ei etsimään tule
julkinen totuus on tiedossa
vanhoilla malleilla eipähän kule
perimät, tunteitten miedossa.


20001125 ILO VAAN UNOHTUI...

Elämä antaa kyl päiviä meille
hitaisen hissukoil uusia
ohjaten totutun raiteille, teille
lappamaan muistoihin muusia.
Ilo vaan unohtui, tiespähän kunne
koska ei naurusta valaistu
sepä se harmaaseen sysäävä tunne
rento ei koskaan kait palaistu.

Yksinään yrittää kakkuaan haukkail
rinnastaan solmuja rapsia
entisten mokien  haitoissa laukkail
vähemmäks, katuisii napsia.
Oma vaan mieli on alaises kantis
nöyryyden kahvaan näin tarttunut
raskasta viipyä ikuises hantis
paljonkin parempaa varttunut.

Nyt on jo myöhäistä korjata kurssii
annetaan ehtiväin ohittaa
täälläkin saralla huomiseen purssii
kunhanpa arkensa kohittaa.
Suvi kyl mieltä ehk notkeemmaks saanut
jalkojenpalelu entistä
runsailla mitoilla hellettä jaanut
vaivoin tuost selvittiin tentistä.


20001125 AUTOTON IHMINEN...

Riimejä ei pidä liiasti miettii
jottei ne henkeä ahdista
hyvinkin löysäksi laittaen tiettii
arkisen, pääsee sen tahdista.
Olemanvaikeast käynnistysvoima
loppujenlopuksi aukeaa
siinä sit kaikkinen itsensäsoima
hippuseks osittain laukeaa.

Tarkastust julkisuusmyllys ei kestä
vuosienmittaan sen hoksannut
noinkaan ei tekemäst vainen tuo estä
orpuut vaan vastaan näil poksannut.
Kupeit kyl kivistää kaikkinen huoli
sanoot tuot, elämäntuskaksi
pakko on hakea valoisa puoli
vähiä rippeitä kuskaksi.

Autoton ihminen alempaa kastii
taivaltain toisien perässä
perheiseen olentaan ei tule rastii
miettelyt sekaisna kerässä.
Pistä nyt tällaisel mielellä meneen
ryntäys äkisti kilpistyy
ettäkö kiskoisi vauhtihin veneen
uskonhan puutteeseen vilpistyy.


-:-

Ei pitäisi, kuin nyt
tämähän ei olekaan sellaista sisäistynyttä
ovat nurjat päällimmäisinä
kipeydet, tekohaettuina
ja aika valuu kultamurusina hukkaan

-:-

Pitäisi sallia toisten laillansa
ilman, hengensihinöitä
lausumattomia kitkeröintejä
vaan muistaa, ettei määrää
ymmärtäen parastaan

-:-

Kiitos päivistä, Mestari
huonosti olen vastuita varannut
luiskahtanut asioista ohehen
odottanut, että kyllähän hoitelevat
siitä, syntisentuntu

-:-

Elämänkiusoja ei tulisi turhasti korostaa
huominen helpottuisi
ystävätkin mielisivät tavata
aina jos vaan vankaa
saa kyllä ovensa, takalukkoon

-:-

Emme ole samanlaisia
vaan moniin vieroitettuja
ulottuen lähellemme
ei usein sinnekään
ja kuitenkin ajatellen, onnistuvamme

Pentti Pohjola 20001125 (20001125) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu