20010805Hitujenkeräilyä

HITUJENKERÄILYÄ  20010805


20001125 ARKISUUS MIELUUSTI...

Kesä se hiljakseen syksyhyn kääntyy
rattaitaan sillensä raksuttaa
valonkin pituus tuo niukempaan vääntyy
aika kun eteenpäin naksuttaa.
Millaista ollut on kenenkin tiellä
siitä ei paljoa kuiskita
tuhannensorttisel, varmasti miellä
päätelmii esil ei huiskita.

Arkisuus mieluusti puheitten aiheiks
tuohonhan ehtinyt tottua
mitä on milloinkin jääneinä kaiheiks
päättäjist, taalattu sottua.
Henkistenhavinoist huulet taas supus
yksityissektorit lukossa
julkisil, heillä ei selitteet nupus
vahingoks, mediat tukossa.

Olemanlahjaansa jokainen vaalii
kunhan se mieleisiin lomittuu
yhteistä kirintää runsaasti haalii
perhekinkeskeiseks somittuu.
Monta on polkua, liikkeelle lähtee
kaikkea yksin ei ynnätä
haaveissaan haluisi taivaalta tähtee
säihkyväinsylihin rynnätä.


20001125 ERITYISMIELISTÄ...

Aikani kuluksi värssyjä väännän
tahtoni anturii linjahan käännän
jaksais et henkisest herätä
uusia tulevii perätä.
Ukkona elon kun ruojujaan nostaa
ihan sil turhimmal puolelleen kostaa
riimejä, ruttua, vetäillen
ulkoisenpuolisest, setäillen.

Sukulaisihmiset kestolle tärkeet
tässä vaan paikassa sijaitsee märkeet
laimin oon lyönyt tuon asian
rikkonut kallihin rasian.
Eristysmielistä liiasti itää
katua tuollaista tietysti pitää
vaikea varmaksi vääntyä
naamoineen, aurinkoon kääntyä.

Tantalustuskatko, mitä ne ovat
silloin kait piipusta karsiutuu kovat
remellys, lähinnä topissa
mitätöin, vartiokopissa.
Ihan ei siltikään lähdöittä olla
kunhan vaan napsahtaa iduille polla
liiastkin riemua rukissa
pitempi jännite, hukissa.


20001125 AIHEET KUN NUO...

Vanhan yöt on unenpätkii
harmillisest tuntoo lätkii
aamulla on naattina
laiskuutensa saattina
Hoida siin nyt miten hommat
esiltulleet, vaikeet, kommat
sielu sulppui sisältää
nalliks kalliolle jää.

Runoratsu ontuu tuolla
ehkpä, jopa saatain kuolla
äijä vainkin varpailla
uusii tahtoin skarpailla.
Liian innoin näit kun poimii
parast vastaan samal toimii
mieli tartteis lepoa
huiloitella hepoa.

Aiheet nuo kun tyhjäst ottaa
olemattomista kottaa
lootankannen aukaisee
perskat esil laukaisee.
Toki pyrkii hieman muuttaan
uusiakin niittei luuttaan
ois vaan virkeet mielessä
nuukemmasthan pielessä.


20001125 EDMONTONNIS...

Edmontonis juhlat alkoi
kuula, moukar, ilmaa halkoi
suomalaiset puuhas kesti
onhan toki kelpo testi.
Heittolajeis metskui vuottaa
jos vaan onnekasta tuottaa
kipittelyis eivät pärjää
ulkolaiset siten ärjää.

Kisapaikkaan aika heittää
ysitunnit, intoi keittää
ovat hitot pahast peräs
eleskeleet, jälkieräs.
Tarvinneeko vahtii noita
eri lajein kahinoita
perästpäinkin riitost kuulee
senhänverran lännest tuulee.

Paljon muuta mietittävää
edes oottain, tietittävää
urheilust kyl henki nuortuu
järsimutkat, ehkpä suortuu.
Vartuskellaan rauhas noita
elonpuolen tarinoita
nälkää ei oo vielä tiedos
siispä matka sujuu siedos.


20001125 HEVOSENNAAMAISET PYSYKÖÖT...

Voi meitä vanhoja eksyneit ukkoi
jatkuvast raplataan ruosteisii lukkoi
ilman, et sujuvuut tippaa
oheisel raiteelle vippaa.
Hevosennaamaiset pysykööt sivus
nätimpikasvoiset hoituaa vivus
eik se tää nykyinen malli
harmait ei keulahan salli.

Sorjuutta vanhana kielletty käyttää
ihanpa kornilta sellainen näyttää
viistolla naamalla syrjäs
ohehen möllikät nyrjäs.
Kukapa puhuisi tällaisten puolest
himpusti kiinnostuin, vähimpäin huolest
tehokkaat ylittää normin
vaareille, pystyisin sormin.

Heipä sä äijä, mit hittoa jaakaat
menneitä asioit pelkästi vaakaat
oota, kun pyyhkäisen lärviin
et tule juttuja tärviin.
Tässä on haettu äärisii kohtii
vertailtu kirpeäst, oletepohtii
klaarattu  kierteistä suuntaa
sortumat siltikään, puuntaa.


20001125 OLENHAN KOKEILLUT...

Jos minä osaisin jotakin hyvin
siitäpä iloitsis ihmisensyvin
elämä valoaan lisäis
tulevaa innolla nisäis.
Mutta kun olen vaan kömpelö pölkky
niukemmin sujuu tuo, maastossahölkky
siipeni nuo eivät kanna
liihotusluontoista anna.

Olenhan kokeillut yhtä ja toista
arvailunsorttista silti ei poista
lankulta vaikka tuot hyppää
rippuja saannoikseen nyppää.
Kiirekin tullut on lähespä tutuks
räyhäkkä ponnistus, röpeltyin rutuks
sitten taas nurkassakuuruu
henkisenpakkasist, huuruu.

Tulosten osalta kaikki on auki
yhäkin saamatta uiskava hauki
enhän ees rannalle mene
puuttuu kyl altani vene.
Riemu on häippäissyt, karannut jonnein
pikkuisensieluisel raitit ne, ponnein
nöyryys kyl kotona täällä
herkistevaatetus päällä.


20001125 LÄHTI MIES...

Hetkenpäästä kaima hautaan
juhlamenoin laitetaan
lujuudelt hänt vertais rautaan
silti matka taitetaan.
Ystäväksi koinhan miehen
tukens intoo herätti
kaver-avuin valoo tiehen
mua murheist perätti.

Ulkoreissuun osaajana
kun oon tällail arasti
terävänä hosaajana
elohopeel, parasti.
Moneensuuntaan hällä avut
ammattinsa ohella
sivujuonteil riitti pavut
järjit, eipä kohella.

Raskaat taudit taltutteli
sisukkaast mies hymyili
valittelui, maltitteli
esteet eestään rymyili.
Kaverille henges kukan
vähän sivust taittelen
pian alla nurmennukan
muistopuheeks laittelen.


20001125 MONTA TIELLÄ KUPERKEIKKAA...

Kaikilla ei vireenreppuu
sehän tällää tuoliin peppuu
ellei usko moista
ei myös harmii poista.
Vanhoi pitää ajatella
toistoisiikin rajatella
näin se homma sujuu
löytää uutta tujuu.

Pelko kahlii mielensyrjän
esiinvetäin, harminnyrjän
äl tuol anna periks
laita aatteet teriks.
Monta tiellä kuperkeikkaa
toivehia, poikkileikkaa
nurist ryntää ylös
unhuu tullut hylös.

Erehtyyhän myöskin toiset
kuin siin tyrmäis itsee moiset
villii mieltä lisää
imein, huomennisää.
Jopahan siin järki herää
saantojaan kun oikein perää
nauru hytkii vatsaa
tällaisesta, satsaa.


20001125 TÄYTYIS MIETTII...

Jurrikkan jos tietään kulkee
eipä mene hyvin
näinhän porttein edut sulkee
vaienneena syvin.
Täytyis miettii, missä likaa
maailma et nurin
aivan varmaan suunnas vikaa
unhottaen kurin.

Kaikki tämä ongelmaistaa
seuraavatkin päivät
parhaimmista ehdoit laistaa
versot piiloon jäivät.
Ulotutaan nöyräänmieleen
tosissamme juuri
se saa värei köyhään kieleen
merkitys näin suuri.

Ylilyönnit muuttain eduks
kavereitten kanssa
hölmöö ottaa riesaa reduks
sujuu ilman tanssa.
Vähyydel ei painoo liikaa
tääkin pitää muistaa
taivaanrantaa rohkeest tsiikaa
kyllä matka luistaa.


20001125 ELÄMÄNLAIDALLA...

Viihtymäpuoli on ihmisel tärkee
elämänaikaisel matkalla
hermostushässäkkä tunnelmaa särkee
konstikast, huomiseen jatkalla.
Yksin ei varmasti tuollaiseen yllä
senhän on orvot jo kokeneet
joukossamenemäst tulee vast vyllä
viisaammat, tuota he hokeneet.

Elämänlaidalla koleast tuulee
heittäen pärskeitä silmille
kaikkista höpinää edisteist kuulee
noita ei saada vaan filmille.
Ihminen ajassaan yhäkin juurin
vaikka sit pakenis piilontaa
eikä se yllätys olisi suurin
happamanmakua neuvoist saa.

Tunnemme toistamme erittäin vähän
hihat vaik hankaisi kuluissa
päätelmään tulenee ehdoitta tähän
asiat karsinois, suluissa.
Löytyispä vihdoinkin kultainen avain
syömmemme sopukan nurkasta
ilolla lähtisi hyppeleen, ravain
kiittelis tarkasta kurkasta.

Pentti Pohjola 20001125 (20001125) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu