Riimien väsäily, oottoisii hetkii lähespä päivittäin piirtelee aatoksil tekevi hupaisii retkii huolia edemmäs siirtelee. Tuntuvi turhalta ohesta katsoin sen kyllä ymmärtää hyvinkin ollaan tääl, miellisest täytisin vatsoin hapuiluinhaussa, syvinkin. Vieraille silmille määriä liikaa etteikö, ain sitä pitäisi mutta kun huomentaan joutona tsiikaa kaitpa viel uuttakin itäisi. Moisille jutuil kun sormensa antaa kohta on kätensä loukussa paljoja määriä plakkariins kantaa henkisest täydesti koukussa. Ilo on etsinnänarvoinen juttu peitellen pimeänpuolia sillailla niskassa keveemmäst nuttu onhan noit muitakin huolia. Haalataan talteen, mit ajatus antaa kiittäen nöyrästi saaduista myönteisii tuokioi taatusti takaa viispähän, merkityist laaduista.
Haluisin kertoa aatostensuunnast joka on valona mielessä siitäkin, elämän ehyyksimuunnast ettei tuo huominen pielessä. Itsekkäät miettelyt kahlita pitää läheisil myöntöä tarjota ehkäpä tässä viel kunnommaks itää tekojaan nurjilta varjota. Yritysmieltä ei ainakaan syytä missä nyt kohdassa olemme aina on mielinyt estellä kyytä kanssa kun toistemme polemme. Erheitä aina ei voinene estää tulevat tarjolle hivuttain maailmanmenoa pitäisi kestää vaikka tuo linja ois sivuttain. Täydeks ei ajatus ikinä kerry miten vaik värväisi rukkia sellaiseen laatuun ei ukkona verry osasta, pelkkiä hukkia. Minuus kun säilyisi vahvana loppuun unhon ei tulisi rakoja luullusti jotakin kariseis roppuun eikäpä, pelkkiä pakoja.
Kyllähän läheiset vanhaa täs huoltaa elämän röniköis kulkeissaan itsellä monesti tavoitteet puoltaa arkisen aistimat, sulkeissaan. Hyvää on kohdalle runsaasti tuotu pienien avujein määrissä sitäkin, ominta uutista luotu vähillä voimilla, häärissä. Iltaiseen päivään jo lähespä päästy onnestaan osaa ei sanoa keljuilta pompuilta mielestään säästy tukee kyl tarvinnut anoa. Huitaisten hoidettu luultavast hommat eipä tuot tarkkuutta tavoille jostakin pusikoist kimppuilee kommat siltikin nostuttu lavoille. Tätähän vähää sit jonoina riittää ohitse luulisi huomisen paikan nyt tullen ehk saanenee kiittää avuksi olitte tuomisen. Mieli täs herkistyy ajoittain pakost yksin kun polkuaan tallailee löytynyt silti tuot, valoisanrakost omuuttaan joukkohon mallailee.
Mistähyväns tulee tapa kun sit pitkään puuhaa herättyilee moiseen lapa turhist ohes luuhaa. Löytämällä tietyn karan eteenpäisest rynnii samalla jo pitää varan plussapuolii ynnii. Huoletont ei ole silti tuuliakin tuppaa kireällä jopa milti hanslarin kun tsuppaa. Itseinhon laittain etäs muistain hyväin määrät sietämiset tielle vetäs oikaistuiksee väärät. Vaistomaista varttumista elonpolun mutkis taidon talteen karttumista sitkeimmiskin hutkis. Jopa joutuu askel hollil kynttilä kun syttyy vähennykset vertyy nollil etäältkiertäin myttyy.
Ihanparas oma peti siihen viskaa ruojuns heti eletty on sitä vaihet pyrinnöistä pientä kaihet. Eihän jaksa vanha raataa äkkiä se nurinkaataa oma sänky kun on alla vähentyyhän toki kalla. Aikoinaan ol paljon työtä yritystkin hieman myötä tulokset vaik jäivät vähiin opetutti, käsilnähiin. Jotakin siis siinä oppi harvemmin tul täysi koppi rakennuttiin kykyinmukaan ohjaillut ei liioin kukaan. Näin se lähti peli soimaan olotila hyvinvoimaan pitkäänköhän tätä riittää tulleist saa näin nöyräst kiittää. Hapulointii ollut toki eduimmaks silt toimens koki lahjakkail on eri malli jokaisel ei tuota salli.
Miksihän etsiikään haittaisii puolii kivemmat nostaisi suosta aina on käsillä joltisii huolii norjaa taas, suruitta juosta. Henkisenpohja tuo luullusti kapee laittelee aitoja reitil olemantila se useesti apee tunkionsuuntaisiin heitil. Leikkiä osaksi, sanoi kun rustaa huumorintoimiikin idul kauempaa näyttää, et mieltänsä mustaa vänkyränvääränä kidul. Ei ole sellaiset ammukset pyssys oikein jos rehtejä ollaan monissa kohdissa ujutaan hyssys itsee vaan tällailla mollaan. Vuosienmyötä nuo pinttymät kasvaa etäälle kaverit joutaa yhteisist jutuisthan kertyisi rasvaa taitaisi ripeemmin soutaa. Aivan kuin nopalla heittäisi pisteit sattumanvillenä täällä uskomat etehen tulleita risteit koveron tietonsa päällä.
Voi miten elämä mukavalt maistaa kovien helteitten perään aurinko tänäänkin joltisest paistaa siltikin viileempää kerää. Hikisin kohta ehk vuodesta ohi tuotahan kyllä ei tiedä ihanhan hirveesti lämpimäl sohi moisiin ei jarruitta viedä. Paljosta iästä jurputus johtuu kunto kun lähespä nolla useenkin sorttisilt myöskinpä lohtuu haavii vaan muutoksii polla. Erittäin rauhaista asua kyläs jossa ei liikenne jyrää toki on pienesti ukkeli hyläs silmienreunasta kyrää. Korvis kun vinkuu, ja silmiskin vikaa hieman täs hontelo olo ehkpä myös asenteis, kertymänlikaa suustaan ei voi olla, polo. Yrittää asentuu myötäiseen virtaan ei olis kivena koskes lailla, et tulisi järjestys pirtaan hymynkin lommoja poskes.
Aikanaan nuotteja intoisest väänsi tulevan miinuksen plussaksi käänsi oiskohan silloinkaan tarvinut muullakin kiusojaan harvinut. Kylille lähtenyt juttelumieles rehtejä sanoja löytyillen kielest ohitse juoruiluin kulkea haittaiset sivuhun sulkea. Seura ois rohkeemmaks arankin saanut ilojenvähistään, kavereil jaanut ei oisi nuorena nukkunut pelkkäisiin vähiinsä hukkunut. Mutta kun ylhemmät valuivat sivu vuosienperäst ei minnekään hivu tänäinen olenta tärkeä juuri sit huomenten kärkeä. Vielä ei hanskoja laiteta naulaan pyritään räiskäiseen kipinää taulaan saattaat kyl tyhmäksi veikata kuvitteensiipiä leikata. Yhä on ryömitty aamuisin jaloil kiehuvaa ryystämään, voileipäpaloil siitäpä ilme taas tasaantuu värssyjä uusia kasaantuu.
Huolia on yhdel, toisel vastustusta keil ei moisel saantopuolet harmaistuvat miinusmerkit varmaistuvat. Ellei tartu itsee niskast haaveilla voi pelkäst, riskast jota olis lähimailla omistajaans, tuota vailla. Piirusteet vaan menee ristiin se on yhtä, että mistiin tarmonvähä ihan lopus alalaudat paljaan, ropus. Sallittaisko riimeinteko vaikka ajatukselt seko mankelista noita purkee enempään ei todel urkee. Ajanpitkin muuttuu työksi hidust elol, turvavyöksi ei kait kukaan ottais nokkaan mieleisil vaik nöyräst pokkaan. Kitkeryys jos näistä kuultaa leikinlaskuks voi sen huultaa satua, ja hieman totta pohjallansa lepää, potta.
Mitenkuten hommat sujuu pursi etusuuntaan ujuu kunhan muistaa pitää perää talteensaadut koppaans kerää. Riimirytöi ajattelen mistä mielin pajattelen olematta salviisas kansioihin noita hiisas. Työt täs jäävät tekemättä makuunsuuntaan, usein lättä vaikka tahtois ripee olla eipä säihkyele polla. Puolikuril laitan ylös maailmalt vaik tulis hylös sainhan olla puuhanparis jotain jyvii siinkin karis. Ylen arkee kimppuun pukkaa haaleennuttaa lisää tukkaa mit nyt vielä korvainpäällä sojottavan huomaa, näällä. Uusii itui pitäis löytää muuten hankalihin töytää ihmisii ei korves montaa yksitoikko, lähes sontaa.
Kukahan mitäkin jutuista miettii tarvitsis tuekseen pientä ehk tiettii mikäli sellaista luvassa olema eihän se, huvassa, Järkeily, kohtuudenrajoissa pitää silloinhan parhaasti vaistoisest itää kunhan vaan availee ovia paklaten menneitten lovia. Unho kyl nappajaa joltisen osan vaikka tuon pitäisi kirjoissa, hosan aika tuo sellaisii seikkoja nunnittain varmasti heikkoja. Luulemantautikin paha on kohta untelontuntuinen mieles jos johta tyhjistä alkaen kärsiä perätönpuolista järsiä. Vältyttäis elämän monttujenpojist eikäpä hellättäis vähistä sohjist kuunneltais neuvoja kaverin ohittain jopa kok haverin. Aina on hantaakkei, mihinkä tarttuu oleman iltaa kun rauhassa varttuu ilolla tärkeä nostonsa näillä sit makselee ostonsa.
Tottutavat meitä orjaa yhä saalihinsa korjaa vaik tuo hidas, ylösnousu ehkpä lopsottava housu. Hampaanpesun, jos sen laistaa tekareita kohta maistaa entäs rahapuoli tuolla loppuu äkist, ellei huolla. Oikeitakin tapoi, toki senkinpuolen matkal koki niit ei edes piilos pitäis kateut vaik toisilt itäis. Parisuhde rajoi koittaa kompromisseil edut voittaa jos ei sano viimeist sanaa ei myös sulje, sovunhanaa. Elämä on työtä, lepoo hoputellaan matkaan hepoo yhdenlaista turha vaatii monisäikeist, sitä laatii. Kymmenvuodet paikkoi koittaa nekin esteet syytä voittaa ilon ilmet hakein huulil altistuen, myötätuulil.
Pentti Pohjola 20001125 (20001125) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu