20010803Vauhdissa


20001125 ILO ON ETSINNÄNARVOINEN...

Riimien väsäily, oottoisii hetkii
lähespä päivittäin piirtelee
aatoksil tekevi hupaisii retkii
huolia edemmäs siirtelee.
Tuntuvi turhalta ohesta katsoin
sen kyllä ymmärtää hyvinkin
ollaan tääl, miellisest täytisin vatsoin
hapuiluinhaussa, syvinkin.

Vieraille silmille määriä liikaa
etteikö, ain sitä pitäisi
mutta kun huomentaan joutona tsiikaa
kaitpa viel uuttakin itäisi.
Moisille jutuil kun sormensa antaa
kohta on kätensä loukussa
paljoja määriä plakkariins kantaa
henkisest täydesti koukussa.

Ilo on etsinnänarvoinen juttu
peitellen pimeänpuolia
sillailla niskassa keveemmäst nuttu
onhan noit muitakin huolia.
Haalataan talteen, mit ajatus antaa
kiittäen nöyrästi saaduista
myönteisii tuokioi taatusti takaa
viispähän, merkityist laaduista.


20001125 ERHEITÄ AINA EI...

Haluisin kertoa aatostensuunnast
joka on valona mielessä
siitäkin, elämän ehyyksimuunnast
ettei tuo huominen pielessä.
Itsekkäät miettelyt kahlita pitää
läheisil myöntöä tarjota
ehkäpä tässä viel kunnommaks itää
tekojaan nurjilta varjota.

Yritysmieltä ei ainakaan syytä
missä nyt kohdassa olemme
aina on mielinyt estellä kyytä
kanssa kun toistemme polemme.
Erheitä aina ei voinene estää
tulevat tarjolle hivuttain
maailmanmenoa pitäisi kestää
vaikka tuo linja ois sivuttain.

Täydeks ei ajatus ikinä kerry
miten vaik värväisi rukkia
sellaiseen laatuun ei ukkona verry
osasta, pelkkiä hukkia.
Minuus kun säilyisi vahvana loppuun
unhon ei tulisi rakoja
luullusti jotakin kariseis roppuun
eikäpä, pelkkiä pakoja.


20001125 ILTAISEEN PÄIVÄÄN JO...

Kyllähän läheiset vanhaa täs huoltaa
elämän röniköis kulkeissaan
itsellä monesti tavoitteet puoltaa
arkisen aistimat, sulkeissaan.
Hyvää on kohdalle runsaasti tuotu
pienien avujein määrissä
sitäkin, ominta uutista luotu
vähillä voimilla, häärissä.

Iltaiseen päivään jo lähespä päästy
onnestaan osaa ei sanoa
keljuilta pompuilta mielestään säästy
tukee kyl tarvinnut anoa.
Huitaisten hoidettu luultavast hommat
eipä tuot tarkkuutta tavoille
jostakin pusikoist kimppuilee kommat
siltikin nostuttu lavoille.

Tätähän vähää sit jonoina riittää
ohitse luulisi huomisen
paikan nyt tullen ehk saanenee kiittää
avuksi olitte tuomisen.
Mieli täs herkistyy ajoittain pakost
yksin kun polkuaan tallailee
löytynyt silti tuot, valoisanrakost
omuuttaan joukkohon mallailee.


20001125 HUOLETONT EI OLE...

Mistähyväns tulee tapa
kun sit pitkään puuhaa
herättyilee moiseen lapa
turhist ohes luuhaa.
Löytämällä tietyn karan
eteenpäisest rynnii
samalla jo pitää varan
plussapuolii ynnii.

Huoletont ei ole silti
tuuliakin tuppaa
kireällä jopa milti
hanslarin kun tsuppaa.
Itseinhon laittain etäs
muistain hyväin määrät
sietämiset tielle vetäs
oikaistuiksee väärät.

Vaistomaista varttumista
elonpolun mutkis
taidon talteen karttumista
sitkeimmiskin hutkis.
Jopa joutuu askel hollil
kynttilä kun syttyy
vähennykset vertyy nollil
etäältkiertäin myttyy.


20001125 AIKOINAAN OL...

Ihanparas oma peti
siihen viskaa ruojuns heti
eletty on sitä vaihet
pyrinnöistä pientä kaihet.
Eihän jaksa vanha raataa
äkkiä se nurinkaataa
oma sänky kun on alla
vähentyyhän toki kalla.

Aikoinaan ol paljon työtä
yritystkin hieman myötä
tulokset vaik jäivät vähiin
opetutti, käsilnähiin.
Jotakin siis siinä oppi
harvemmin tul täysi koppi
rakennuttiin kykyinmukaan
ohjaillut ei liioin kukaan.

Näin se lähti peli soimaan
olotila hyvinvoimaan
pitkäänköhän tätä riittää
tulleist saa näin nöyräst kiittää.
Hapulointii ollut toki
eduimmaks silt toimens koki
lahjakkail on eri malli
jokaisel ei tuota salli.


20001125 LEIKKIÄ OSAKSI...

Miksihän etsiikään haittaisii puolii
kivemmat nostaisi suosta
aina on käsillä joltisii huolii
norjaa taas, suruitta juosta.
Henkisenpohja tuo luullusti kapee
laittelee aitoja reitil
olemantila se useesti apee
tunkionsuuntaisiin heitil.

Leikkiä osaksi, sanoi kun rustaa
huumorintoimiikin idul
kauempaa näyttää, et mieltänsä mustaa
vänkyränvääränä kidul.
Ei ole sellaiset ammukset pyssys
oikein jos rehtejä ollaan
monissa kohdissa ujutaan hyssys
itsee vaan tällailla mollaan.

Vuosienmyötä nuo pinttymät kasvaa
etäälle kaverit joutaa
yhteisist jutuisthan kertyisi rasvaa
taitaisi ripeemmin soutaa.
Aivan kuin nopalla heittäisi pisteit
sattumanvillenä täällä
uskomat etehen tulleita risteit
koveron tietonsa päällä.


20001125 PALJOSTA IÄSTÄ...

Voi miten elämä mukavalt maistaa
kovien helteitten perään
aurinko tänäänkin joltisest paistaa
siltikin viileempää kerää.
Hikisin kohta ehk vuodesta ohi
tuotahan kyllä ei tiedä
ihanhan hirveesti lämpimäl sohi
moisiin ei jarruitta viedä.

Paljosta iästä jurputus johtuu
kunto kun lähespä nolla
useenkin sorttisilt myöskinpä lohtuu
haavii vaan muutoksii polla.
Erittäin rauhaista asua kyläs
jossa ei liikenne jyrää
toki on pienesti ukkeli hyläs
silmienreunasta kyrää.

Korvis kun vinkuu, ja silmiskin vikaa
hieman täs hontelo olo
ehkpä myös asenteis, kertymänlikaa
suustaan ei voi olla, polo.
Yrittää asentuu myötäiseen virtaan
ei olis kivena koskes
lailla, et tulisi järjestys pirtaan
hymynkin lommoja poskes.


20001125 SEURA OIS ROHKEEMMAKS...

Aikanaan nuotteja intoisest väänsi
tulevan miinuksen plussaksi käänsi
oiskohan silloinkaan tarvinut
muullakin kiusojaan harvinut.
Kylille lähtenyt juttelumieles
rehtejä sanoja löytyillen kielest
ohitse juoruiluin kulkea
haittaiset sivuhun sulkea.

Seura ois rohkeemmaks arankin saanut
ilojenvähistään, kavereil jaanut
ei oisi nuorena nukkunut
pelkkäisiin vähiinsä hukkunut.
Mutta kun ylhemmät valuivat sivu
vuosienperäst ei minnekään hivu
tänäinen olenta tärkeä
juuri sit huomenten kärkeä.

Vielä ei hanskoja laiteta naulaan
pyritään räiskäiseen kipinää taulaan
saattaat kyl tyhmäksi veikata
kuvitteensiipiä leikata.
Yhä on ryömitty aamuisin jaloil
kiehuvaa ryystämään, voileipäpaloil
siitäpä ilme taas tasaantuu
värssyjä uusia kasaantuu.


20001125 ELLEI TARTU ITSEE...

Huolia on yhdel, toisel
vastustusta keil ei moisel
saantopuolet harmaistuvat
miinusmerkit varmaistuvat.
Ellei tartu itsee niskast
haaveilla voi pelkäst, riskast
jota olis lähimailla
omistajaans, tuota vailla.

Piirusteet vaan menee ristiin
se on yhtä, että mistiin
tarmonvähä ihan lopus
alalaudat paljaan, ropus.
Sallittaisko riimeinteko
vaikka ajatukselt seko
mankelista noita purkee
enempään ei todel urkee.

Ajanpitkin muuttuu työksi
hidust elol, turvavyöksi
ei kait kukaan ottais nokkaan
mieleisil vaik nöyräst pokkaan.
Kitkeryys jos näistä kuultaa
leikinlaskuks voi sen huultaa
satua, ja hieman totta
pohjallansa lepää, potta.


20001125 TYÖT TÄS JÄÄVÄT...

Mitenkuten hommat sujuu
pursi etusuuntaan ujuu
kunhan muistaa pitää perää
talteensaadut koppaans kerää.
Riimirytöi ajattelen
mistä mielin pajattelen
olematta salviisas
kansioihin noita hiisas.

Työt täs jäävät tekemättä
makuunsuuntaan, usein lättä
vaikka tahtois ripee olla
eipä säihkyele polla.
Puolikuril laitan ylös
maailmalt vaik tulis hylös
sainhan olla puuhanparis
jotain jyvii siinkin karis.

Ylen arkee kimppuun pukkaa
haaleennuttaa lisää tukkaa
mit nyt vielä korvainpäällä
sojottavan huomaa, näällä.
Uusii itui pitäis löytää
muuten hankalihin töytää
ihmisii ei korves montaa
yksitoikko, lähes sontaa.


20001125 UNHO KYL NAPPAJAA...

Kukahan mitäkin jutuista miettii
tarvitsis tuekseen pientä ehk tiettii
mikäli sellaista luvassa
olema eihän se, huvassa,
Järkeily, kohtuudenrajoissa pitää
silloinhan parhaasti vaistoisest itää
kunhan vaan availee ovia
paklaten menneitten lovia.

Unho kyl nappajaa joltisen osan
vaikka tuon pitäisi kirjoissa, hosan
aika tuo sellaisii seikkoja
nunnittain varmasti heikkoja.
Luulemantautikin paha on kohta
untelontuntuinen mieles jos johta
tyhjistä alkaen kärsiä
perätönpuolista järsiä.

Vältyttäis elämän monttujenpojist
eikäpä hellättäis vähistä sohjist
kuunneltais neuvoja kaverin
ohittain jopa kok haverin.
Aina on hantaakkei, mihinkä tarttuu
oleman iltaa kun rauhassa varttuu
ilolla tärkeä nostonsa
näillä sit makselee ostonsa.


20001125 OIKEITAKIN TAPOI TOKI...

Tottutavat meitä orjaa
yhä saalihinsa korjaa
vaik tuo hidas, ylösnousu
ehkpä lopsottava housu.
Hampaanpesun, jos sen laistaa
tekareita kohta maistaa
entäs rahapuoli tuolla
loppuu äkist, ellei huolla.

Oikeitakin tapoi, toki
senkinpuolen matkal koki
niit ei edes piilos pitäis
kateut vaik toisilt itäis.
Parisuhde rajoi koittaa
kompromisseil edut voittaa
jos ei sano viimeist sanaa
ei myös sulje, sovunhanaa.

Elämä on työtä, lepoo
hoputellaan matkaan hepoo
yhdenlaista turha vaatii
monisäikeist, sitä laatii.
Kymmenvuodet paikkoi koittaa
nekin esteet syytä voittaa
ilon ilmet hakein huulil
altistuen, myötätuulil.

Pentti Pohjola 20001125 (20001125) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu