20010801Joutessansa


20001125 VÄLIIN TIUKKAA...

Kun ei paljoo pussis ruutii
lähtemille antais huutii
riimikynää pyörittää
arkeen itsee nyöritttää.
Tällaista jo ollut vuosii
pehmeensävyi, mieles suosii
eikä lähde turuille
se vaan ohjais suruille.

Väliin tiukkaa pyhäpäivät
lähtemät, kun taakse jäivät
siin on joten lukossa
jähmeyttä ukossa.
Pännänpyöri purkaa kerält
ainkin juuri siltä herält
eikö se oo lääkettä
vähentää kun kääkettä.

Loppuinlopuks iloo haluis
riemuisihin äkkii valuis
nauttis hetken annista
plussapuolten kannista.
Omat rajat, ne kun tietää
hieman kuormaa sielul sietää
ilman äänten rymyä
esilsaattais, hymyä.


20001125 YÖTKIN VIILENEIKSI...

Pahin helle taka-alal
vanhakin kuin, pyssy jalal
syvään voipi hengittää
huomistansa kengittää.
Kuumilla ol ihan naatti
pollarissa pelkäst paatti
vähennellen vaatteita
raahain kiusansaatteita.

Yötkin viileneiksi onneks
ootan tuota, voimanponneks
jaksais vähän toimia
löytäin uusii loimia.
Nostot melkein kiellettyinä
sopivaks täs miellettyinä
näkimien takia
helpost snaijaa lakia.

Voimattomuus nostaa päätä
yksin syytellä ei säätä
melkein vieter löysällä
kiukkuisiin näis töysällä.
Ymmärrystä hakee pitää
valaistusta silloin itää
onni ollut matkassa
samoin mielis, jatkassa.


20001125 NÄINKIN JOTAIN...

Voi kun sitä iloo mielis
hyväst olost tuohan kielis
ettei surut sykkäisi
nurjii polul lykkäisi.
Kivaa sitä kaipais juuri
arjest vaan on tullut muuri
kompuroinneist, kainous
happamien lainous.

Että pitkin harmaat työntää
liian keveest, ohel myöntää
jässäin pelkäst tuvassa
kuin siin enemp luvassa.
Näinkin jotain pientä puuhaa
paremp se, kun tyhjis luuhaa
riimivärssyin parissa
toiveet, mielenvarissa.

Työtätehden hyödyn kokis
eikä koskaan, joudon shokis
kavereita riittäisi
yhteisyyteen liittäisi.
Anettu kyl jalkain toimii
pikku hommeleita poimii
ihan tässä kotona
melko laiskast, lotona.


20001125 JOSKUS NOUSIN...

Värssyt mua pinnal pitää
onneks uusii yhä itää
noihin puran suruja
koska kaihdan turuja.
Yksinäinen todel olen
omil varpail itsee polen
enkä taida välttyä
pirunmoist on kälttyä.

Joskus nousin tuolistani
irrallensa huolistani
tänään se ei onnistu
henki vähää ponnistu.
Utopioit helpost mietin
unohtaen täydest tietin
eikö ookin sairasta
puuttuu teho kairasta.

Kuka voiskaan avitella
luoksetuloo havitella
sanainrieskaa tarjoten
tulistettain varjoten.
En voi mitään parast suoda
kun ei onnen lähteil tuoda
haastaisin vaan iloksi
arkeani siloksi.


20001125 KOHTA EI USKALLA...

Vahvempii osaajii tarkasti tsiikaa
ettei noil koskaan oo laiskuutta liikaa
itse kun vähissä tarpoilee
hiukatkin etunsa arpoilee.
Lapsestasaakka se varmasti juontaa
oma kun tietämys jäänyt on, suontaa
kateisuus näivertää rinnassa
estoisentuntua pinnassa.

Kohta ei uskalla naamaansa näyttää
puutteista plakkarii, syrjässä täyttää
sihdaten ovien raoista
nostamat linkkua haoista.
Tällaist ei toivoisi omalle kohdal
mieluummin lähtisi, poppoittenjohdal
jospa he vielä mua sietäisi
syistä kun jotakin tietäisi.

Rehti ois tavoite, löytäillä aarret
siinä jo kaihtaisi pahinta saarret
ihan vaan arkisen kululta
välttyen henkisen sululta.
Haperon nimee ehk lykkäjäät papal
muisista suunnista tykkäjäät lapal
enkä voi mieleiseks muuttua
toki ei hitsiskään suuttua.


20001125 VANHANA TURHAA ON...

Ihminen usein on itsensä vanki
ellei hän pätevää ajoissa hanki
ketä siit syytellä taitaisi
pahemmin karsinaans aitaisi.
Luulot ei pitkälle vähääkään auta
sietäisi takoa, kuuma kun rauta
ainoostaan tuollailla edetään
rippua sivuhun vedetään.

Vanhana turhaa on raapia päätä
moittia käsilläolevaa säätä
ennemmin sietäisi varvistaa
laiskana oloaan, harvistaa.
Yhdelläpaikalla jos sitä jässää
useista jutuista heikommin kässää
fiksut on yleenskin liikkeellä
älyisenperäisest kiikkeellä.

Turhaa kyl puhua toiveista näistä
säätelyn ulkoisenpuolisist päistä
jos ei sit toimintaa herätä
kaikesta moskasta perätä.
Olemaans pitäisi uusihin työntää
erheensä reilusti virheiksi myöntää
ainakin aatella iloja
unohtain tulleita piloja.


20001125 MENNEILLÄ MALLEILLA...

Oikein kun paikallaan vuosia jässää
tuskaisii tuokoi tarjolla
itsensä sivuiseks monissa kässää
kohtansa eittämät varjolla.
Noita ei solmuja hetkessä avaa
vaikka ois riittämät lopussa
ihminen, henkisest yhäti ravaa
arvannet, pelastus hopussa.

Menneillä malleilla tänään ei jaksa
voimat ne valuvat hukkahan
passailee melkeinpä etanan taksa
että sais toiveita kukkahan.
Vaikka kuin mielisi yhäkin tielle
toiveita turhia elättää
pian siin alkais jo kostua hielle
olenta nykyinen selättää.

Yrityshalusta ei saisi luopuu
siitä ois hävikkii tiedossa
mieluiten yhteisist iloista juopuu
valoisanvälkkymii siedossa.
Ikä voi hankaloi kasapäin tuottaa
jaksettais unohtaa pelkoinen
omaankin kipinään hitsissä luottaa
yksinhänkertaista, selkoinen.


20001125 TOKI EI AINA OO...

Ilo ois tärkeä kevennyspuoli
vuosienmittaisel menolla
rankakshan käypi se tuska ja huoli
päivät kun pitkät nuo tenolla.
Toki ei aina oo ohjia kouras
silleen vaik mielisi makustaa
väärillä avaimil lukkoa touras
oikeisiin hitaasti, hakustaa.

Pulmat vaik vyyhtiytyis millailla täällä
setvinnänperästä laukeaa
eläähän täytyilee jokaisel säällä
luulut ne ikkunoiks aukeaa.
Sitkeää mieltä vaan pelkästi tarvii
ettei oo pisit ne sukassa
hätäistä luontoaan kunhan tuot harvii
taimet siin äkkiä kukassa.

Haaveet ei hukkua ihmiselt saata
laitimain temppu se ehdoitta
senverran itsekäst puolelleen taata
karmeimmat jäävät et kehdoitta.
Yhteysmieltä ei heippailut korvaa
läheisil vaivoi saa valittaa
omaksi parhaaksi tulemat sorvaa
rimansa tarvittais alittaa.

Pentti Pohjola 20001125 (20001125) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu