Elo täällä syrjälyläs totutusti luistaa näinkään eihän täysin hyläs juttu, sekin muistaa. Surunhiki joskus niskas eittämättä painaa ajoittaisest oheenviskas iloltkaan ei lainaa. Teonsaaliit eivät suuret harrasteit vaan nykyy peltotöissä elonjuuret antailivat pykyy. Kaikki se nyt, mitäsattuu jotain aamust iltaan heitetään vaik suunnaks hattuu löytyy linja siltaan. Onnistuma olis kiva hyriseisi mieli sivuuttuisi täysin iva koristeisis kieli. Huominen se yhä kiintää lahjojaan kun jakaa valoo horisontist siintää elinpäivii takaa.
Jokaisel suoda ei ilointa olos monista jutuista johtuu toisien viihtymä, kotoises kolos antaa ehk niukemmin lohtuu. Nuorena kaverii mieleist ei saanut paritta päiviinsä viettää harrastein sektoreil eväänsä jaanut orpous töitänsä tiettää. Köyhyys on henkistä, suuremmilt osin vaikkei nuo markatkaan paina joltisest lappanut keinoja tosin ajan ehk käytöltä laina. Siinä on paperil,aatostenradoist nuotteina, värssyinä määrät ammennusinnoin kun lappaili padoist tärkeimpän juuri nuo häärät. Näin ei oo laaduille painotteit tullut menty vaan mäiskien eteen abstraktinsuunnatkin joltisest hullut piirtyneet vellovaan veteen. Linjat on hieman kuin, pissitty mutkal päämäärii alkuunkaan yhtään valta on annettu, yritteenkutkal rikkoikin joutuil siin nyhtään.
Ihminen mietiksii sitä sun toista puutteensapuolia juuri eihän sit todella useinkaan loista kumoistenmäärä kun suuri. Liikkeellelähtö vaik ilmeistä juhlaa mutkia kertyvi matkaan hyviään surutta sekundaan tuhlaa kinkkistä, moisesta jatkaan. Yhtääl vaik oliskin mukavii hetkii riskitkin tarvitsee muistaa epäisenselvillä malleilla retkii katumapuolel voi luistaa. Toki on niitäkin ekstroja menoi ilon min nostavat pintaan millinkäänvertaa ei kohdalla tenoi hilpeyt lisäilee rintaan. Kotonakuhnailu apeeksi laittaa pakko on puuhailui löytää ainaisen tyhjyyden pohtiman taittaa harrasteenspariin kun töytää. Sekin kyl pulma, jos haasteluist este ilmaisuolennas tuossa vajaantuu yksinäänolossa keste pahimmoil, tarvotaan suossa.
Rankkoja kuuroja tänään on saatu ukkosenjyrinän paukkuissa vettäkin julmasti hetkittäin kaatu ylisten koirien haukuissa. Poutaa ja lämmintä, tällaista mallii lomillaolijain mieliksi tokihan helteenkin plussaksi sallii vanhal vaan enemmän, pieliksi. Huoneet kun kuumenee lähespä uuniks nukkumapuoli siin karisee laitappa kohtasi tällaisel duuniks usko kyl äkkiä varisee. Varjossaolokin lähespä työtä etenkin laiskalla luonnolla yleenskin pyytelee plussaisii myötä jaksaa et, olemain juonnolla. Kampurantuntua ei voine välttää ikää jos runsaasti takana monikin haitta se bodia jälttää eikä siin taitoile vakana. Loppujenlopuksi, kyl tämä toimii helppo on hankaloi kuvata valoisanpuolii jos määristä poimii ehyymmäntoiveitkin luvata.
Moni voi aatella, ukolla keittää harmaata naamaa kun esittää yrittäin toki sit pahinta peittää liikoja laimia vesittää. Rehtiysmielihän tärkeintä tässä selityspuolien avulla anteeksi antakaa niukkainen kässä ehyymmäks ollaan kyl kavulla. Jaksettais kuunnella jokaisen juttui sillä ois merkityst mielelle tällailla peitettäis tulleita suttui rohkaisunsanoja kielelle. Henkisest herkiltä apuja anoo näillä on vinkkari valaistu kunhan sit uskaltaa totuuden sanoo lääkintävaikutus, halaistu. Paljon jää asioi umpisel keräl eikä se aina oo tappio siltikin haluisi jotenkin heräl muuten ehk uhkailee rappio. Saattaahan olla näis täydesti ulal ihan vaan pötyä lasettaa kuvitemielessä jotenkin pulal olemii vaakahan asettaa.
Itsensäkanssa voi rumpua lyödä kunhan ei satuta toisia pahimmat puheensa ääneti syödä rauhammin kelpailee koisia. Mutta jos erehtyy laatunsa näyttään pakki on taatusti hukassa jälkeisii kuoppia nolona täyttään melkeinpä pissaiset sukassa. Hallinnat hävinneet usean kerran tuo kyllä pitänee tunnustaa sanotaan vaikka nyt, millisenverran omaansa sisäistä punnustaa. Eikä täs rohkeeksi itsee voi sanoo arkisen olennan määrissä kuitenkin ymmärryst ulkoa anoo jaksais et pysyä häärissä. Suurta on harmaata sivuisuus tuonut urputus päivii kun maustanut harrastesorttinen iloo kyl suonut valommaks elämää taustanut. Pienellä koskaan ei helmiä pöydäs kaikkihan tuollaisen oivaltaa ylenkin hapraita ituja löydäs tärkeintä silti, et elää saa.
Taakse on jääneet nuo riemujen pilkkeet elämänpolkujen luiskilla harmaus hajoitti olojensilkkeet vaikeansorttista kuiskilla. Olemainkortteja vähemmän käsis aivan kun rehdisti puhutaan juonteittenlisiä löytyilee pläsist sameitten enemmist huhutaan. Ylpeys karissut kupeilta aikoi jospa nyt tuollaista löytyikään kuvitepuolla vaik harkitsis taikoi nalliksi kalliol siltkin jää. Monilla menoilla esteitä tiellä jakoja kahteen kun suoritaan vallatont varsaa ei tarttele piellä hyvä, kun arkeemme kuoritaan. Saapihan silmäillä vesien suloo omalta pihalta tsiikaten eristen aikojen kohdalletuloo muistojen pakkahan viikaten. Ilmeisen sietävän silmäilynalla tätäkin tohveloo raijataan huolimat tuosta, et vähempi malla myötäiseen suomukseen paijataan.
Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu