20010731 Arkinypyt


20011205 TEONSAALIIT...

Elo täällä syrjälyläs
totutusti luistaa
näinkään eihän täysin hyläs
juttu, sekin muistaa.
Surunhiki joskus niskas
eittämättä painaa
ajoittaisest oheenviskas
iloltkaan ei lainaa.

Teonsaaliit eivät suuret
harrasteit vaan nykyy
peltotöissä elonjuuret
antailivat pykyy.
Kaikki se nyt, mitäsattuu
jotain aamust iltaan
heitetään vaik suunnaks hattuu
löytyy linja siltaan.

Onnistuma olis kiva
hyriseisi mieli
sivuuttuisi täysin iva
koristeisis kieli.
Huominen se yhä kiintää
lahjojaan kun jakaa
valoo horisontist siintää
elinpäivii takaa.


20011205 KÖYHYYS ON HENKISTÄ...

Jokaisel suoda ei ilointa olos
monista jutuista johtuu
toisien viihtymä, kotoises kolos
antaa ehk niukemmin lohtuu.
Nuorena kaverii mieleist ei saanut
paritta päiviinsä viettää
harrastein sektoreil eväänsä jaanut
orpous töitänsä tiettää.

Köyhyys on henkistä, suuremmilt osin
vaikkei nuo markatkaan paina
joltisest lappanut keinoja tosin
ajan ehk käytöltä laina.
Siinä on paperil,aatostenradoist
nuotteina, värssyinä määrät
ammennusinnoin kun lappaili padoist
tärkeimpän juuri nuo häärät.

Näin ei oo laaduille painotteit tullut
menty vaan mäiskien eteen
abstraktinsuunnatkin joltisest hullut
piirtyneet vellovaan veteen.
Linjat on hieman kuin, pissitty mutkal
päämäärii alkuunkaan yhtään
valta on annettu, yritteenkutkal
rikkoikin joutuil siin nyhtään.


20011205 TOKI ON NIITÄKIN...

Ihminen mietiksii sitä sun toista
puutteensapuolia juuri
eihän sit todella useinkaan loista
kumoistenmäärä kun suuri.
Liikkeellelähtö vaik ilmeistä juhlaa
mutkia kertyvi matkaan
hyviään surutta sekundaan tuhlaa
kinkkistä, moisesta jatkaan.

Yhtääl vaik oliskin mukavii hetkii
riskitkin tarvitsee muistaa
epäisenselvillä malleilla retkii
katumapuolel voi luistaa.
Toki on niitäkin ekstroja menoi
ilon min nostavat pintaan
millinkäänvertaa ei kohdalla tenoi
hilpeyt lisäilee rintaan.

Kotonakuhnailu apeeksi laittaa
pakko on puuhailui löytää
ainaisen tyhjyyden pohtiman taittaa
harrasteenspariin kun töytää.
Sekin kyl pulma, jos haasteluist este
ilmaisuolennas tuossa
vajaantuu yksinäänolossa keste
pahimmoil, tarvotaan suossa.


20011205 HUONEET KUN KUUMENEE...

Rankkoja kuuroja tänään on saatu
ukkosenjyrinän paukkuissa
vettäkin julmasti hetkittäin kaatu
ylisten koirien haukuissa.
Poutaa ja lämmintä, tällaista mallii
lomillaolijain mieliksi
tokihan helteenkin plussaksi sallii
vanhal vaan enemmän, pieliksi.

Huoneet kun kuumenee lähespä uuniks
nukkumapuoli siin karisee
laitappa kohtasi tällaisel duuniks
usko kyl äkkiä varisee.
Varjossaolokin lähespä työtä
etenkin laiskalla luonnolla
yleenskin pyytelee plussaisii myötä
jaksaa et, olemain juonnolla.

Kampurantuntua ei voine välttää
ikää jos runsaasti takana
monikin haitta se bodia jälttää
eikä siin taitoile vakana.
Loppujenlopuksi, kyl tämä toimii
helppo on hankaloi kuvata
valoisanpuolii jos määristä poimii
ehyymmäntoiveitkin luvata.


20011205 JAKSETTAIS KUUNNELLA...

Moni voi aatella, ukolla keittää
harmaata naamaa kun esittää
yrittäin toki sit pahinta peittää
liikoja laimia vesittää.
Rehtiysmielihän tärkeintä tässä
selityspuolien avulla
anteeksi antakaa niukkainen kässä
ehyymmäks ollaan kyl kavulla.

Jaksettais kuunnella jokaisen juttui
sillä ois merkityst mielelle
tällailla peitettäis tulleita suttui
rohkaisunsanoja kielelle.
Henkisest herkiltä apuja anoo
näillä on vinkkari valaistu
kunhan sit uskaltaa totuuden sanoo
lääkintävaikutus, halaistu.

Paljon jää asioi umpisel keräl
eikä se aina oo tappio
siltikin haluisi jotenkin heräl
muuten ehk uhkailee rappio.
Saattaahan olla näis täydesti ulal
ihan vaan pötyä lasettaa
kuvitemielessä jotenkin pulal
olemii vaakahan asettaa.


20011205 MUTTA JOS EREHTYY...

Itsensäkanssa voi rumpua lyödä
kunhan ei satuta toisia
pahimmat puheensa ääneti syödä
rauhammin kelpailee koisia.
Mutta jos erehtyy laatunsa näyttään
pakki on taatusti hukassa
jälkeisii kuoppia nolona täyttään
melkeinpä pissaiset sukassa.

Hallinnat hävinneet usean kerran
tuo kyllä pitänee tunnustaa
sanotaan vaikka nyt, millisenverran
omaansa sisäistä punnustaa.
Eikä täs rohkeeksi itsee voi sanoo
arkisen olennan määrissä
kuitenkin ymmärryst ulkoa anoo
jaksais et pysyä häärissä.

Suurta on harmaata sivuisuus tuonut
urputus päivii kun maustanut
harrastesorttinen iloo kyl suonut
valommaks elämää taustanut.
Pienellä koskaan ei helmiä pöydäs
kaikkihan tuollaisen oivaltaa
ylenkin hapraita ituja löydäs
tärkeintä silti, et elää saa.


20011205 YLPEYS KARISSUT...

Taakse on jääneet nuo riemujen pilkkeet
elämänpolkujen luiskilla
harmaus hajoitti olojensilkkeet
vaikeansorttista kuiskilla.
Olemainkortteja vähemmän käsis
aivan kun rehdisti puhutaan
juonteittenlisiä löytyilee pläsist
sameitten enemmist huhutaan.

Ylpeys karissut kupeilta aikoi
jospa nyt tuollaista löytyikään
kuvitepuolla vaik harkitsis taikoi
nalliksi kalliol siltkin jää.
Monilla menoilla esteitä tiellä
jakoja kahteen kun suoritaan
vallatont varsaa ei tarttele piellä
hyvä, kun arkeemme kuoritaan.

Saapihan silmäillä vesien suloo
omalta pihalta tsiikaten
eristen aikojen kohdalletuloo
muistojen pakkahan viikaten.
Ilmeisen sietävän silmäilynalla
tätäkin tohveloo raijataan
huolimat tuosta, et vähempi malla
myötäiseen suomukseen paijataan.

Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu