20010730 Pyhäpakerteit


20011205 VAAN JOS SERKKU AVAA...

Miksi yleens riimei piirrän
tuota voinee kysyy
pikku hitui talteensiirrän
kansiois nuo pysyy.
Vaan jos serkku avaa reitin
ehkpä innoin tuonne
täs on valmiin värssynheitin
kohtalo jos suonne.

Työt on ihan taka-alal
aikoja jo tuosta
mennään vaikka siitä valal
ettei peräs juosta.
oleminen konstikasta
lisii vuottenpitkin
kuhun hukkui olonnasta
rehutk, penkist kitkin.

Unohduksen ollaan ojas
rähmällämme täällä
haittaisiin vaik takakenos
juhlakostyym päällä.
Arvatenkin tästä tiukkii
päättelemään laittaa
onhan noita ollut tiukkii
entistäkin haittaa.


20011205 KYLLÄHÄN TOISETKIN...

Entisen elämän säännöil ei mennä
sehän on kornia aivan
myöskään ei pitkälle toiveineen ennä
palkaksi saisi vaan vaivan.
Jotenkin arvaa, et tukaliin tullaan
iän kun kaari se painuu
siinäpä sitkeeksi ehtivi pulla
hukkaiseks mennyt tuo, vainuu.

Kyllähän toisetkin hampaansa näyttää
jos siitä änkeää tielle
omillaan jokainen paikkansa täyttää
viisarinsuuntana, mielle.
Hieman kyl leikkiä pakko on laskee
piinaisel polulla täällä
muutenhan elämä nokista kaskee
alisteet ehdoitta näällä.

Viisaudenlaatua kaikki ei kohtaa
siitäkin moitteita suoltuu
kimpurantuntuisiin äkisti johtaa
homma jos täydesti puoltuu.
Sijansa löytö ei valmiiksi pedil
tuotakin pitäilee varoo
jossainpa taukoa pidellä redil
niukemmin haiveniins haroo.


20011205 ITSEÄ TARKKAILEE...

Haittaako mitään, vaik vanha ei osaa
nunittain yksiä aatteit
kuitenkin tavallaan täysillä hosaa
pienen vaik puolisin saattein.
Mennyttä aina ei hyväks voi käyttää
tunnelmat uusissa oudot
kohtansa siltikin jotenkin täyttää
määräisenpäänä ne noudot.

Itseä tarkkailee kriittisin silmin
siitä on hyötyä tullut
ettei ain etene konsteilla filmin
leikit jos liiasti hullut.
Porukanmukana ollaanpa tietty
vintaten voimaimme rajois
silloinkin kun ei oo luonteelta pietty
hoksaten hommansa ajois.

Eikä siit pokkurast varsnaista etuu
löllöjen hyllyhyn laittaat
tarvii viel kannella ylmäärää retuu
siivet kun menoilta taittaat.
Vanhana saaneekin heikompi olla
järki jos tuollaiseen viittaa
haprastushävikeist kihisee polla
sakkienhännille niittaa.


20011205 YLEMMÄS OIS TURHA...

Lyhytjuttuu riimeil puollan
sisintäni samal huollan
kosk ei vauhtii riitä tielle
olkoon bumerangin, mielle.
Soutamista, peränpitoo
tärkeintä, et joten vitoo
unhtumatta huoneenperäl
miettelykset umpikeräl.

Ylemmäs ois turtha kurkkii
siel ei ukon nimel purkkii
lattiitasos, jopa juuri
edelteitten määrä suuri.
Kaverit on unehtunnu
jälkijätöks punehtunnu
luontevaa ei ollut esil
monast silmät siinä vesil.

Orvontielle, matka tässä
unteluudest tosirässä
havittelut, kuta noista
se ei näiverrystä poista.
Näkyväiset soitot topis
aika-ajoin, kotikopis
kunhan helteet hellittelee
viileemmillä lellittelee.


20011205 RASKASTA OIS PELKÄST...

Vaikka pyrin aitouteen
enhän yllä taitouteen
perin vähän, oikeenlailla
monii edelteitä vailla.
Saahan tuota puksaella
nuppiins seinään muksaella
mit noit päivii vielä tähteen
löytääksensä rauhanlähteen.

Raskasta ois pelkäst olla
tuoshan säriöityis polla
siispä tilal jotain löytää
istuakseen, aatospöytää.
Ei sen merkimpätä tarvi
kunhan välttyy harminsarvi
jaksaa nähdä uuden valon
siinä samal, hommainalon.

Kutistuu näin elinpiiri
mastoomyöten lerppuu viiri
jossa joskus vähän liiket
innosteenkin renkait, kiiket.
Värssyi ajankuluks väännän
aatteet ulkosuuntaan käännän
tuloksii ois turha vuottaa
pikku ilon palkaks tuottaa.


20011205 TAISTELUAIN YHÄ...

Kun ei löydä lisii sietoon
nyrhimisthän tämä
olonpulma kertyi tietoon
ukko täs oon rämä.
Yksikään ei seuraan pyri
milloisestkaan ihan
älyäväk tälleen tyri
silmäkosteis hiha.

Taisteluain yhä jatkan
päivin sekä illoin
hikoiluttain monen vatkan
myllytykses silloin.
Pyhäinseudut kompuroiden
yhdenlinjan turvin
joskus hanurpeli soiden
sietämykseen kurvin.

Monenlaisii yllätteitä
eipä eksy tänne
pienempiikään myllätteitä
naulassansa jänne.
Silti kiitos haarukassa
aamuin, päivin, öisin
otetahan vastaan rassa
kipeimmät kyl möisin.


20011205 HULLUJAKO ITSEST...

Ikä tuo nyt tyhjäntuntuu
vanhanpojan luokse
niskaan lykkää harmaanhuntuu
etpä minneen juokse.
Kelvannut ei edes nuoren
siljempi kun poski
aiheisteena rostan kuoren
olentaan tää koski.

Hullujako itsest luuli
enempiä aivan
ihanväärin laadut kuuli
karikkoon sai laivan.
Terve järki, sepä kaihtoi
usko huviksesi
plarit niukemmiksi vaihtoi
kiusankuviksesi.

Miettinyt oon pääni sisäl
roplottelk mun mieli
väenväkist pyrin nisäl
tarjous vaik, pieli.
Ratkaisui en pysty punoon
loppusointuin avul
en ees yllä vähää runoon
sisältöö ei pavul.


20011205 JOKU SANOO...

Pyhil pistää siedon tiukal
yksinäisen olois
henkisyys jää väkist niukal
jässäin kotikolois.
Muutosta ei toki synny
korvii raapimalla
säpsähtää, et oonkin nynny
perskoi kaapimalla.

Joku sanoo, muuta suuntaa
eihän tuolleen pärjää
ikuisest jos liu-ut puuntaa
harmaaks kaiken värjää.
Oisitpa sä minun housuis
tutiseis ne vähän
selville käy eten nousuis
maaliviiva, tähän.

Eihän kiirehtäjä arvaa
paikast toiseen mennen
jotta hiljal kulku karvaa
alkua jo ennen.
Kaikenlaista tulee mieleen
puhevajeen alla
rumiakin sanoi kieleen
mustal katsannalla.


20011205 VAUHTIKAAN EI AINA...

Onnistua jossain pitää
silloin yritystä itää
ettei aina polunviereen
kimppuunsaaden kiusanhiereen.
Ain ei ole valmist laukus
nuuskipuoli, tippaa haukus
sellainen on kelju juttu
toimettomist hikoo nuttu.

Vauhtikaan ei aina kiihdy
sukkulaiseks, meno viihdy
rattaat kaahnuellen pyörii
eikä lisää menonvyörii.
Henkisis jos avutonta
tulopuoli, savutonta
onka loppuu, nollaa pannut
näppösis ei vakaast kannut.

Pienel aina joku este
loppuneena, älynneste
kiviä vaan tiellään potkii
suruhunsa einet hotkii.
Ylen kupuraista kaistaa
mirrinsonnalt huomen maistaa
lähtipä, tai pisti toppiin
eipä usko, vireenroppiin.



Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu