Erittäin konstist on yksinään elää vaikkei sit muuttaakaan voisi aatoksis ajoittain kellot ne helää hyväksyy tämänkin soisi. Kukaan ei ihmisest äkännyt hyvää siitäpä seikasta stoppi vaikeaa tuossa ois kohdentaa jyvää murheen vaan nieltävä roppi. Usein ehk sanatkin tiukentuu näissä elämän mäkisis maastois tyhjä kun yleensä, kaikissapäissä kitumaa, tunnelmain paastois. Omasta vähästä eittämät johtuu miten täält maalihin taitaa antaako ripentkään sisäisenlohtuu saattaa, et kipeemmin aitaa. Monia punnintoi tietysti tehty nuoresta nulikast saakka usko jo aikoja taaksepäin ehty ilmeisen selvänä, raakka. Tuomari omassa puseros jyskää luuletko, ruikutus auttaa henkises olennas ikuista yskää pettymyspilveilyy lauttaa.
Yksinään-elämä, sekö se väärä matkans jos orpona kulkee etääntyy parittainolennan häärä vuodet kun uksensa sulkee. Luullaanko, naurua viljelee moiset pelkästä itsekkään luonteest jopa, et kadehtii seuraiset toiset ristihin olettuin juonteet. Kaikilta ei löydy sellaiseen avui mitä on filmeissä tuolla ettei vaan herätä, henkisii savui parit saa lastujaan vuolla. Siinä on aatteluin linjat ne poikki tekipä sitä tai tuota haaveissa omissa vilkkaasti loikki mutta ei välttele suota. Elämänajaks on särmiä kyllä läheltäseurannut tietää nolottaa omansa avuton vyllä haukkuikin suuntaansa sietää. Pakko on kärryjään eellänsä työntää langat ne ristisest rullas elämänehtoolla miinuksens myöntää hampaat ei parhaasti pullas.
Saunanlöyly pian vuottaa mielihyvää aina tuottaa kunhan tuonne ehditään hyrisevää lehditään. Pesupuuha todel tärkee valaisseiksee myöskin järkee jos sit rippu säästyksis hantaakeistaan päästyksis. Löylynsieto rajallista niukempaakin ajallista teho silti tallella viistost moiseen kallella. Huvi sekä hyöty yhtyy pasumaan kun taasen ryhtyy saippuoiden kehoa hengellistkin tehoa. Kiireet jäävät naulahansa ujuu somat paulahansa rasitukset hukussa miellepuolta, tukussa Jälkitunne raukaiseva umpitilast, aukaiseva tattis näistä iloista etäännytään piloista.
Yksi ehk parasta ihmisentiellä luuloja liikoja karsia edeten todella riemuisel miellä haittaisii ehyiksi parsia. Miten ne osaa, se toisinen juttu etsien evästä yhteistä siloittaa kuhmut, ja poistella ruttu jyvienarvoiset lyhteistä. Veijarihenkeekin saattaisi hakee antamaan puhtia pohkeille yltäen etsimään taitonsa lakee piut sekä paut noille tohkeille. Kuulemaan kaverii ahtaasta olost ihan vaan syömmensä suunnalta hänpä et vapautuis jutusta nolost riemuinen, luullusti muunnalta. Uusia lisiä etsien toimiin seuloille kannetuist kasoista myönteistä sointua löytäillä voimiin etteipä etähäl tasoista. Hyvyys kyl edeltää saantoja puolel jatkaakseen lääkkeenä oloa aatellaan hommia todella huolel näinpä ei, eteenkään noloa.
Osaamispuoltansa yrittää esiin vaikka vain omiksi tarpeiksi löytääkseen aatosten piiloisiin pesiin arki kun jättää ne karpeiksi. Tuollaista venkulaa pitääkin jatkaa että noil rapuilla kiipeisi näkimet avoinna tehdellä matkaa olemainnurjii, ei siipeisi. Helppo on ohjeita itselle laatii koska ne nuppihin unehtuu toisilta turha myös käyttöä vaatii niska siin pelkästi punehtuu. Sisäistä järjestyst hoidella pitää vikaisii tapoja hävittää kaikesta yritteest taimia itää ilonkinpuolia, lävittää. Reimarinpaikkoja tarkasti kulkein ohjaustoimissa taitoa erehde-enemmät linjalta sulkein määrittäin myös tuota vaitoa. Kaikkii kun konsteja järkeväst käyttää toisetkin tottuvat menoihin sisällönhallinta olentaa täyttää eikä ees ohjaudu tenoihin.
Jokaisen lähellä toisia liikkuu elämänpolkuja paapertain vinkeemmät ylemmil oksilla kiikkuu sirkeäsilmäisest taapertain. Nättejä tyttöjä notkehin lantein ukonkin körmyjä osaksi ikäisii tätejä, rasvaisin vantein pistämäs olemaa hosaksi. Ulkoisel muodolla parhaimmat pärjää näin eipä ihmeitä tarvita tukkansa sävyjä mieleiseks värjää eläjää tällaist ei sarvita. Rostempimuotoisel konstimpi juttu miten sais järkevää esille kun ei se riitä tuo, unelmainnuttu päästäkseen saantojen pesille. Vippastuskeinoja monetkin käyttää ollakseen muodoilta uhkeita tarpeisii seutuja lisillä täyttää pimentäin luontaisii tuhkeita. Ensiks on oltava rehtinen mieli väänteistä totuutta hukataan toiseksi tärkeintä sujuva kieli kohtiseks katsantaa rukataan.
Onneks aina uusi päivä huomisissa herää unehtuiksee tullut näivä koppaans iloo kerää. Silmäillessä lahdenpintaa välkkeenomaist juuri ei tuu elol liikaa hintaa kertypuoli suuri. Näitä sulloin aina muistoon päivittäisel taval herättyen onnenpuistoon määreisiä laval. Ihmismieli venyy, taipuu etsiis omaa suuntaa ahdinkoonkin joskus vaipuu piiloilemaan, puuntaa. Tuolta esiin ajankanssa hinnerteiksee maaliin jopa riemuu olontanssa valonhäivet kaaliin. Milloin evääs puutteenpuolta hyllystöjään täyttää kaapiellen kimpust huolta edummalta näyttää.
Sydän sykkii kaikel uudel niinhän olla pitäis avomiellä, tilaisuudel kokemust et itäis. Löytyisi se piilopuoli herkänhetkein myötä plussamerkil, alleen tuoli ilon intoist työtä. Kyllä siinkin vastamäet eittämättä aistii siltikin siin hyödyn näet tarvimatta laistii. Rehellisel olennalla väsyi sivuun laittaa pääsemättä pureen halla negatiivins taittaa. Yritystä ei saa jättää kieltojenkaan perään uutta pyttyyn, sitä lättää aatos viiltyy terään. Ehdottomast omis raameis valinnoitten kautta saaneneekin olla laameis materoituu lautta.
Meri on sielulle voima ja rauha lähteissä tuonpäälle kulkemaan ajoittain hiljainen, myöskinpä pauha ihminen ei pysty sulkemaan. Sillä on kaikkisen mahtavat määrät ulappain etäälle johdatteet rannallaoleval, etäiset häärät pintansa päällä vaan, kohdatteet. Kaipuulle siinä on ikuinen palvo allto kun ahnaasti ärjyää toisinaan sileä pintansa kalvo etähän tunnelmaa värjyää. Uskaltais elää kuin leikkivä laine vihurin puuskaisis telmien eihän tuos meinisi kunnia, maine lähempän, saantia helmien. Voima ei palvele puhureis kuvii tuulis on jytyä jylhyyden rohkeille luonteille pelkästi huvii merkkinä kaikkisen ylhyyden. Annetaan aatosten etäälle soutaa haaveittenherkkien huiskella täyttymyspuolista mieleistä noutaa olemanedeltein, uiskella.
Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu