Taas on pyykki ukol pesty kuivumassa narul onneks siit ei tarpees esty lika laittais, parul. Helle senkun yhä jatkuu hiotellen ihoo vanhal äijäl mielenvatkuu yhäkin kun lihoo. Loma-ilmat ovat parhaat mennä pitkin ahoi kalastuksen, aamuvarhaat tunnult, kuni rahoi. Mielehen voi muistot säästää talvikylmäin huviks vapaammalle kireet päästää jos nuo napsint kuviks. Ikä-äijän olonmöllöö moni ilkkuu takan että voikin löytää pöllöö riimeilyist kun hakan. Sanon tässä, vararengas värssyinteko aivan muuten ihan umpitengas kareistaisi laivan.
Yksi elo kulla täällä matkamiehen mielessä ilon toivois olla näällä kivoi sanoi kielessä. Suomalainen jöröjukka eipä puhu, pukahda tuonne tänne harii tukka kiitossanoin nukahda. Poikkeuksii toki moisest vikkeliikin vilistää hamuavat otet toisest laseja kun kilistää. Raittius on vanhaa aikaa outoi yksilöitä siis viinamäen laulut raikaa totisuuden vieköön hiis. Musiikit soi ylivahvast korvatulpat hukuksis potikan kun vääntää kahvast eipä olla nukuksis. Kesähelle kuumii pintaa antain olon avaran vauhdinhalu rynkyy rintaa perään paljon tavaran.
Kaikil meil omia toiveita, tietty vuosienmitoissa vaalittu suuntana parempaa fiilinkii pietty niukast silt taltehen haalittu. Piironkein laatikoist aiheita löytäis ruusuisten kuvittein taholta hätkänkin tuntuisiin pahimmoil töytäis menot mis vaikuttais laholta. Vierailta silmiltä syvimpii peittäis arinta olentaa juurikin sellaisten paljastus hikeä heittäis törmäisi olettein muurihin. Umpio silti ei keveintä kenttää kuka on mallaillut, tunnustaa näinhän sit toisiltkin piiloisii tenttää omiaan vaikee vaik punnustaa. Jotakin yhteistä ihmisenrodul värit vaik naamoissa monia iloisenpolulle kiireisel hodul ehyympää tahtoen lonia. Onneksi rauha on suomessa tänään nautittais ilon tuon annista eikäpä haluttais vähääkään känään öykkärimielisest, kannista.
Ethän huolten säkkii raahaa vanhempana juuri ilman kuormaa reimast kaahaa piisaa moukantuuri. Tartu yhä tiukast kahvaan lipsumat siin estä aatoksia johda vahvaan hankaloitkin kestä. Matkaamalla hetkihetkelt tunninkohdat muistain palaa innoin takas retkelt luulot sivuun suistain. Kiitoksella maustettuna juna pysyy kiskoil olonohjeet taustettuna välttyelee viskoilt. Huteroilt ei säästy kukaan syntynyt ken tänne pyydä yhä kaver mukaan tiukkaeiksuu jänne. Silmät auki polunpäällä kuoppakohtii väistäin johan aurinkoista näällä ehtaisimmat päistäin.
Elämäntaitajii yhäkin riittää onneksi jutut ne silleen aihetta todella jelppoosta kiittää itse ei piisaisi milleen. Valmist jos etehen neuvoineen sysää koneet voi hurahtaa käyntiin toisien avuin kun nostetaan rysää eipähän ylpeän näyntiin. Maailmansivu vois kirjoja lukee valkata parasta sieltä ainahan oppima jetistä tukee ohjaillen huomiseen mieltä. Laiskuus vaan esteenä eteemme nousee kompurtain tyhjien ääreen eikä siin vedellä kireelle jousee lerppuvanlaaduissa hääreen. Yhteisist konsteista todella apu kaipaillen sihtailee sivul vanhastaan tuttu kun pelkästi hapu ikuna osant ei vivul. Tunteittenpuolta jos löytäisi tulta etsinnäl korosteet laittaa henkistä haavintaa, seuraisi kulta mönkerön olon min taittaa.
Elämällä, taval hiljaa ahaat jäävät vähiksi kääkkäkasvuist saadaan viljaa unelmat ei lähiksi. Vaarallinen esimerkki punnuksis nois painoa nurjaisesta kalkist lerkki jollonhallus ainoa. Muutosmiel ei luonnu teoks vaikka hanoi väänteleis lisämmäks vaan muuttuis seoks surkeest siinä äänteleis. Tuolle rapul älä tallaa sovittele muualle punaisel jos viisar kallaa etkä lähde ruualle. Jokaisel on oma osa polunpätkä kulussa erähil se lihoo posa niukemmat taas sulussa. Hyvää kaikil tarjottuna uskaltaa jos pöytähän moni silt on varjottuna alistuksen töytähän.
Suomi täynnä kesäjuhlii minne poppoot matkalla hellekesä lämpöö tuhlii unelmaiset vatkalla. Oopperat ja jatsinrytkeet eukonkantoin parissa miellesuuntiin kaikil kytkeet olonlaadus varissa. Itikoita jotkut tappaa pesukilpa matoista tätähän se suosii vappaa rokkiräimä katossa. Kirjanjäljil porukoita intomielin tutkailee aktiivisii löytyy noita osa, huvist mutkailee. Rantajuhlis, - sydänmailla koko suomi vetreilee ykskään ei oo täkyi vailla biilin mittar, metreilee. Hiljaiset jää kotinurkkiin sieltkin löytyy lääkettä illoin telkkariaan kurkkii väistääksensä kääkettä.
Mishän nyt on viileet ajat niinkuin muina kesinä helteenhän tääl ylttyy rajat viikkokautten pesinä. Nuoremmat he tätä jaksaa työtätehden viilettää elinvoima eduin maksaa ukkolinjal, hiilettää. Tok jos olis kylmä, sade eihän sekään metkaa ois alkais olla helteil kade vakavuutta päiviin tois. Otetaan nää ilol vastaan mitä taivas tarjoaa hellittelee kesä lastaan puitten lehvät varjoaa. Löydettäisiin sieluntäytet vanhan vähän jatkoksi elämisen taidonnäytet tajunta ei katkoksi. Kiitosmieltä jokahetki onni vierel ehättää jopa sujuu elonretki tuntui pintaan lehättää.
Juhannusajasta yhtäistä paistet akokkojenviikko min katkaisi saatu on todella tropiikinmaistet enää ei huilootta jatkaisi. Verhoja juoksennel suluiksi laittaan porotusestoja hyödyntäin kaikkisen lisännän sonesta taittaan luulust vaan kävi, et nalliks jäin. Toisaalta helle on mieleistä meille kylmän tään pohjolan pojille useinhan joudu ei moisille teille sinnertäin kuumuutens nojille. Vuodet ei veljeksii, sanonnan mukaan aikoja enempii aatellen nykyist silt veikata oispa ei kukaan pituuden oletteil saatellen. Mithän nuo viileät tullessaan tuovat hikeväin harppuitten perästä luulis, et rauhaisaa alustaa luovat eihän tääl kaikki oo terästä. Nuorempan helteilkin töitä pit suoltaa kokkelipiimää vaan kitahan olemantasonsa jatkuvuus puoltaa rähmälleen runtant ois hitahan.
Pentti Pohjola 20001125 (20001125) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu