Useinkin toivoisi valoa mieleen puhtaisiin aatoksiin pukisi oikeita järkevii löytäen kieleen sehän se vahvuutta tukisi. Mihin täs ukkona enempään riittää vaikka kuin vääntyisi mutkalle tällaisest niukastkin nöyrästi kiittää senkin et vertaisest kutkalle. Elämä ohjannut helpointa reittii luultavast laiskuus tuo jarruna monesti näissäkin, tuntojenkeittii huonot kun valinnat parruna. Tärkeintä juuri tuo elämänkesto saatu kun pystyssä pysyä vaikka ois joissakin sietämänesto neuvoi saa viisaammilt kysyä. Kapee tää huikku on ehyyksi tulla älyisen tarttua kupeisiin saatikka sitten,et sorjistuis pulla tulokset mitata upeisiin. Pienelle äijälle annettu eväit niitä täs saanut on solkkailla tullut on etehen, syksyi ja keväit omia mieltymii kolkkailla.
Kirjoitan aikani tapannan takii muutahan tässä ei osaisi eihän oo kaiketi sellaista lakii joka mut raaveisiin hosaisi. Ensteisen tärkee on toimintapuoli aivoin kun syrjiä rapsuttaa unohtuu pienuus, ja unohtuu huoli lopuksi koneelle napsuttaa. Aihetta toisinaan hidun ei vertaa leutoisel mielteellä matkalla yksiä samoja tuhannest kertaa hollinta, pelkäst et jatkolla. Useitten silmil ois vaikeita tuottaa omilla kaavoilla kaahnuttaa itsensävähäiseen senverran luottaa yhäti jälkeä raahnuttaa. Sivuinen juonne tää pelkästi mulle vaikkakin tottumaa osotan eikä se enemmäks milloinkaan tulle avattuu jälkeä posotan. Tällaisist pienistä arkisenpeittoo nuottien, riimien teossa ei tule korkeakaarista heittoo hyvä, et vähiikin keossa.
Elämänaalloilla ihmiset seilaa kukakin millaises myrskyssä omia ottoisii vertaillen peilaa loivas, kuin ärhäkäs hyrskyssä. Monilla terveys ihan se rautaa tohtorit pysyvät sivussa honnoimmat lähestyy aiemmin hautaa päästäen irralleen vivusta. Ilol kun taitaisi pyöräänsä vääntää ottaen mallia toisista ankeenkintuntuiset sietäväks kääntää rivakkuut, öisestä koisista. Jelppaaval mielellä heikkojensuhteen riittämäl ohitse omien hankkinee tällailla erikoissuhteen mielkuvain laajaisten, somien. Silti jää rannalle nuhjuistenjoukko pyörittään peukaloi tutusti heillä ei hitsinkään kiireisnä poukko vaikka nuo ehtimät rutusti. Laajalla mielellä hyväksyt riittää monojen tallaajil monille kaikesta saadusta osannee kiittää niinkin, ei parhaista lonille.
Suomessa lämmint nyt tarjolla reippaasti kysyntää varjolla juomia lipitään kitoihin lähteissä helteisten pitoihin. Hikenä virtailee kostea pois asteita, kuumuutta niukaks sois reippaamman rytmin sen löytäisi tunnustushenkisest töytäisi. Elämänkulku on päiviä unohtain tulleita näiviä oltaisiin onnesta mykkinä lahjaiset meille kun tykkinä. Varmaan viel vaellus vaikeutuu sydämenseutukin haikeutuu tilaa ei osaa viel arvata puolustustyylisest karvata. Tietoa, taitoa tarvitaan möllikkäoloo kun harvitaan saanenee pidellä puolia liikaa jos vyöryttyy huolia. Näinhän me päivämme vietämme kavereil enimmät tietämme ollaan tääl mukavuusorjia unohtain liputtaa sorjia.
Jotkut he osaavat toimia sattumat sopasta poimia moiseenhan tarvitaan kykyä onnenkinpuolista pykyä. Loivaisis laineissa lasettaat tehtävät jeteiksi asettaat kohtalon availles portteja esittäin suotuisii kortteja. Vastuidenotto on tärkeä hippuista enemmän järkeä sitten vain hymyä huulille pyörintää, ajatuskuulille. Miksi siin jarruja etsisi pykytysvauhtia metsisi annetaan onnen sen johdattaa timantinheijasteest kohdattaa. Riittelee lampussa valoa sydämensaatetta jaloa kukaan ei nyrkkiset ojossa ihaillen puoleen vaan nojossa. Näinhän ne hohdokkaat hoitelee oleman-akselit voitelee pyritään matkimaan perästä vaikka siit viimeisest erästä.
Helteitä seuraa tuo ukkostenaika rymystä, rätinäst, maisemainkaika tuollaista juuri nyt seurataan uppoinkinkohtia teurataan. Suuri ol näytelmä useena yönä iilejä vinttuaa jatkoisna vyönä lyhyiksi unet ne katkoaa nihkeänhikisis vatkoaa. Johdot kun ilmassa tolppien varas sehän ei ratkaisu läheskään paras kaivella maa-äidin uumeniin tuolloinpa haitatkin ruumeniin. Ehkäpä kalliiksi tuollaisen kokeet vanhoilla eväillä, sitäpä hokeet pomot kun cityissä kotona syrjpuolen hommat ne, lotona. Nyt kyl ei palella hitusen tippaa hikevyys iholle äkiste vippaa paraskin liikana latistaa jopa, tuot pakille patistaa. Vuosia vierinyt kymmenten määris näinpä ei ukolla säihkyä sääris sekin jo hyvä, kun jaloillaan pikkuisil närkintäpaloillaan.
Ukkosenvaaroista media puhkuu onhan se tosi, et haittoja uhkuu salama tappanut eräänkin miehen lisäksi monille esteitä tiehen. Sähköt jos poikki, ja puhelin mykkä yltäisenkylläisest riesoista kykkä useita päiviä ennusteen mukaan täytistä saldoa ei tiedä kukaan. Monina vuosina jyräkät poissa rauhassa eletty omassa koissa kusta nyt tällailla maisemii reutuu onhan tää vähiten nunneltuu seutuu. Pitkinä jaksoina, yhtä ain sorttii sitten jo rynkyää eristä porttii kuumiikin kausia pakko on sietää holotnain tulevan, niittenkin tietää. Täälläkään puhelin nyt juur ei pelaa kännyjen ehdoilla hommia kelaa johto ehk jostakin palanut poikki viestintä kaseikkoon, tällensä loikki. Arvailunvarassa huomiset aina kivatkin hetket ne ylempää laina otetaan vastaan, mit tarjotaan tänne silläpä sortilla virittyy jänne.
Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu