20010719Ukkosmylläkkää


20001125 ONKOHAN MUISTUNEET...

Versioi monii on ihmisenteillä
ennenkuin portit ne suljetaan
tyytymävelvoite kaikilla keillä
naapurein ohes tääl kuljetaan.
Jokohan muistuneet neuvot ne mieleen
lapsena saatuina korville
ääripään esteiset löytyneet kieleen
iloisest harpattu sorville.

Parannusvaraa on taatusti töissä
sitä jos rupeepi aatteleen
monia turhia krääsöjä vöissä
alettais ehyympii saatteleen.
Synnitönt ihmistä, tuot ei kyl ole
eikäpä oliskaan järkeä
vahvimmal tavalla siltikin pole
havitat olemain kärkeä.

Kaunojenkanto se hulluinta puuhaa
vuosien kyräily vangitsee
toisesi lähelle ihminen luuhaa
nöyränä niukemmin kangitsee.
Ehkäpä laukeaa tiukatkin lukot
ystävän polulla yhyttää
poissa näin haitat ja menneitten tukot
iloisiks veikkoset, ryhyttää.


20001125 KUKAT TARTTEE...

Kyllä pitää ylhääl kiittää
näppösiään yhteenliittää
et saa olla menois osil
pienten tekemisten, kosil.
Imurvarsi jäykis sormis
tiskaaminen, sekin normis
puuronkeitto, kiehuvesi
eväänpuolel, tarpeen esi.

Ruohonleikkuut ajopelil
satuttaen kuival kelil
pikkuleikkurilla ääret
vaikka vikaperäs sääret.
Kukat tarttee vettä pinnal
sitten suovat iloo rinnal
monenmoista pikkupuuhaa
vähentelee, joutoluuhaa.

Mikskö omii selittelen
turhanpäisii telittelen
kun ei järkkyvämpää vedes
penkomalla hommii, edes.
Iloinen oon elonmatkast
kiinnostunut suurest jatkast
sasinpa viel paljon päivii
muas ehk myös olla näivii.


20001125 TÖISIN PÄIVINÄKIN PITI...

Harraste on tuiki tärkee
eril-olo rauhaa särkee
tuostasyystä värssyi väännän
valonpuolle mieltä käännän.
Ennen nautti soitteluista
lieve-ilmiöistä muista
kuustoistvuotta sävelhakuu
ei silt laatuisuudentakuu.

Töisin päivinäkin piti
pollassa jos itui iti
ensin sukailisi nuotin
sitten käsil, arjentuotin.
Milloin heinäpellol kiire
taikka muuhun toimeen siire
hetken uhrail mieltymälle
asujalle, rinnas tälle.

Orpopojal harmuut vähi
kosk ei hollil sattunt lähi
muusakseen ehk jonkun löysi
henkisyyksil, tästä köysi.
Nyt on ikää aimo vuori
eikä ajatteitaan suori
ihan kivoikin ol joukos
uteluitten, mennään poukos.


20001125 YHDEKSÄSTTOIST PÄIVÄ...

Ukkoskuuroi toisens perään
noihin ryminöihin herään
vettä kakskytviisi millii
yhäkin tuot mailla lillii.
Huonelämmöt uunimaiset
siin vaan kaikkinesi haiset
vähimmillään, lakanpeite
tuostkin usein, yltäheite.

Yhdeksästtoist päivä esil
vertailuina vanhoil kesil
lämmössä tää ainkin pärjää
ihonpinnan tummaks värjää.
Poutajaksol oli mittaa
juhannuksest, viuhunvittaa
nyt vast ester tienoit täytti
kostuttelun voimans näytti.

Nytkin kuuluu jymynkumu
missäpäinhän häärää, humu
taitaa kohdallemme tiirail
hissuksensa ylle viirail.
Johdot kun on irti kohdist
vapaa särkymisen pohdist
antaa läiskyy, vettä ripii
tienoo tuosta eihän, kipii.


20001125 MITÄPÄ MUUTA TÄS...

Yksissä riimeissä mieltäni väännän
ajatus vaikka ois topissa
hetkisen ero, ja plaria käännän
juurillaan moisessa ropissa.
Tämä on helpointa aivojentähteil
laikuus kun ojomaan makuuttaa
ihan kun pääsisi virkeittenlähteil
todeksi sen voisin vakuuttaa.

Mitäpä muuta täs vanhana jaksais
eväät on ehtyneet bodista
kiusainen palkkana hönttyilyn maksais
ulos, et erkaneis kodista.
Nythän on kesä, ja ihmiset lomil
joutoilu ihan kuin muotia
haaveitten haasioil mennäänpä somil
kiireiset pitäkööt puotia.

Aviisei tiirates hurahtaa päivät
illoin taas telkkarin äärellä
vaikka nuo liikunnat vähäksi jäivät
himpust silt toimia säärellä.
Yksi kun päivä se painuvi iltaan
seuraavan nälkä jo tiedossa
uusia palkkeja unelmainsiltaan
riittää et venyvyyt siedossa.


20001125 LUULIS ET ILLALLA...

Hitsistä hellettä, sitä vaan riittää
juhannusseudulta lähtien
yhäkin tuimempii asteita siittää
alla kun paisteiten tähtien.
Toki tuolt auringost purkeaa virtaa
kesän kun keskellä asutaan
olemanpuissa saa viuhia pirtaa
hikisis päivittäin pasutaan.

Luulis et illaksi vähemmäks laantuu
eipä vaan sellaista osota
kolmissakympeissä pitelee saantuu
ihan tok juur ei nyt posota.
Viitisen astetta alemmaks tinkii
silloin jo sattuvi hollille
päivisin kipuaa entistä rinkii
liiasti paljon täl kollille.

Toisaalta, on siinä hyvätkin puolens
nämä kun tärkeimmiks kivunneet
helteissä unehtuu perinnehuolet
aiemmin jotka niin sivunneet.
Viimekin yönä tuot jytyä riitti
salamat säihkyivät pilvistä
vahingoit selvittiin, ylhäälle kiitti
torjunnat lujemmis kilvissä.


20001125 USEE ON SANONUT...

Kumara tässä on ukolla kulku
nuorena varsi jo vääntynyt
parhaimpiin piireihin syystänsä sulku
aatos ain tuollaiseen kääntynyt.
Lääkkeitä naamaani monia heitän
terveyshuoliain peittelen
epäilynsuuntaisii kokohon keitän
olemain erheitä, reittelen.

Usee on sanonut, turhista maksat
ethän ees tarvitsis moisia
ilmankin ollen sä varmasti jaksat
katsele huvikses toisia.
Ohjeet oon kuunnellut tohtorein suusta
lieneetkö tippaakaan väärässä
eikä täs syytä oo välittää muusta
henkist vaan hoputtaa häärässä.

Ryhtini haitat ma nahoissa kannan
sellaisen repun täs olal sain
yhäkin tsiikailen suuntahan rannan
ilojenpaljoiksi moisen hain.
Ei tule järkevää vanhana enää
oleman hapraus taakkana
vähäkin virttely aikaansaa tenää
jaksetaan näinikeest raakkana.


20001125 TÄYTYY VÄÄNTYY...

Kun ei paljon mitään voimaa
tieto siitä hieman soimaa
ikää täs on reilusti
niukemmalti, heilusti.
Sanoik joku moitteensanan
etkö, auemmaksi hanan
puuhainreppu naulassa
näin ei tulta taulassa.

Täytyy vääntyy pakonedes
sitenkin, ei silmä vedes
onnenkukkii tarjolla
lauhduntuntuu, varjolla.
Päiväpäivält lisii helle
tiukal tällain, ukonpelle
hauskuuskin nyt lämmöstä
ylennuukast tämmöstä.

Muualt säitä määrätään
niitten ehdoil häärätään
ellei lojo yllätä
varjonsuojaan pyllätä.
Yhä täällä könyttäissä
näpit kapulaisen päissä
sitten tempuutuukin pois
kun tuo helppo laji ois.


20001125 OMIA MURHEITA...

Hitsin on kuumaa tää heinäkuun helle
ruumiisis hommissa, etenkin kelle
vahvuuden vaikutus tiedossa
pitkääkin vieterii siedossa.
Täähän on helteisten hetkien summa
ellei täs tarkene, johanpa kumma
nautitaan kirkkaasta valosta
aituudenlaadusta jalosta.

Omia murheita, ainahan niitä
listat  ei pituudes kuvaamaan riitä
ulkoisest vähäisii juttuja
itsel vaik totisii ruttuja.
Annetaan taakkojen valua seläst
kauetaan etäälle henkisenpeläst
riemua rintahan mätetään
töryt ne paikkoihins jätetään.

Ihmisenniukkaa on koko tää matka
joskus se remua, haitankinvatka
tuumailunportteja raottain
mielensämöyhyä vaottain.
Yön kun taas rauhaisest raahailee hirsii
voimaakin jostakin ihmeestä tirsii
tällaista kullekin tarjolla
monenkin suuntaisen varjolla.


20001125 ULKONA PAISTAVI...

Naurava naama on malliltaan oikee
jokaises suhteessa tarpeisen soikee
aateltais myönteisest huomista
silloisten hetkien tuomista.
Aamulla ylös kun sängystä pomppaa
oikeal rytmillä varmasti komppaa
tiedostus hetkessä hereillä
vaatimat jetsusti kereillä.

Ulkona paistavi loistavast päivä
sinne ei sovikaan utaluus, näivä
rinnasta riemua kumpuaa
oikeilla ohjeilla, rumpuaa.
Toki vois herkistää itseään työlle
keräten rensselei tuhdisti vyölle
mutta ei veto se riittäisi
ykskäänhän moisesta kiittäisi.

Keillä noit vuosia tarpeeksi vähän
yhyttäät rientonsa eittämät tähän
oisko sen parempaa, hyötynä
handunsa toimintaan lyötynä.
Voimat kun hukkailee kuokkansa varres
eipä siin tahtomat varmasti karres
työmiehen etuista evästä
kelpaapa määriä revästä.


20001125 YHDEL JOS TOISELKIN...

Silloin kun ihminen hommansa jättää
kiviä resloihin samalla mättää
ehtimät vaurioi korjailla
ympäryskarujaan sorjailla.
Tuota jos pelkää, et takana laulaa
omihin hyvihin saanenee kaulaa
monenkaan naamaa ei tukita
itselle soreaa kukita.

Jokaisel aatokset, joihin hän nojaa
olipa sitten vaik, viemäriojaa
annettais tilansa laatia
enempää ei pitäis vaatia.
Yhdel jos toiselkin ongelmareppu
tiiviisti tuollilla jässyää peppu
voimat kun täydesti lopussa
hulluu ois vaatii, et hopussa.

Kotinsa turvahan vanhana joutaa
henkensäherätteil niukasti soutaa
ottamat helposti pakkia
niskastaan entisen takkia.
Mielellään katselee välkkeistä vettä
sehän on mannaa, ja totisest että
ulkona helle nyt heräjää
nihkeetä otsalle keräjää.

Pentti Pohjola 20001125 (20001125) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu