Versioi monii on ihmisenteillä ennenkuin portit ne suljetaan tyytymävelvoite kaikilla keillä naapurein ohes tääl kuljetaan. Jokohan muistuneet neuvot ne mieleen lapsena saatuina korville ääripään esteiset löytyneet kieleen iloisest harpattu sorville. Parannusvaraa on taatusti töissä sitä jos rupeepi aatteleen monia turhia krääsöjä vöissä alettais ehyympii saatteleen. Synnitönt ihmistä, tuot ei kyl ole eikäpä oliskaan järkeä vahvimmal tavalla siltikin pole havitat olemain kärkeä. Kaunojenkanto se hulluinta puuhaa vuosien kyräily vangitsee toisesi lähelle ihminen luuhaa nöyränä niukemmin kangitsee. Ehkäpä laukeaa tiukatkin lukot ystävän polulla yhyttää poissa näin haitat ja menneitten tukot iloisiks veikkoset, ryhyttää.
Kyllä pitää ylhääl kiittää näppösiään yhteenliittää et saa olla menois osil pienten tekemisten, kosil. Imurvarsi jäykis sormis tiskaaminen, sekin normis puuronkeitto, kiehuvesi eväänpuolel, tarpeen esi. Ruohonleikkuut ajopelil satuttaen kuival kelil pikkuleikkurilla ääret vaikka vikaperäs sääret. Kukat tarttee vettä pinnal sitten suovat iloo rinnal monenmoista pikkupuuhaa vähentelee, joutoluuhaa. Mikskö omii selittelen turhanpäisii telittelen kun ei järkkyvämpää vedes penkomalla hommii, edes. Iloinen oon elonmatkast kiinnostunut suurest jatkast sasinpa viel paljon päivii muas ehk myös olla näivii.
Harraste on tuiki tärkee eril-olo rauhaa särkee tuostasyystä värssyi väännän valonpuolle mieltä käännän. Ennen nautti soitteluista lieve-ilmiöistä muista kuustoistvuotta sävelhakuu ei silt laatuisuudentakuu. Töisin päivinäkin piti pollassa jos itui iti ensin sukailisi nuotin sitten käsil, arjentuotin. Milloin heinäpellol kiire taikka muuhun toimeen siire hetken uhrail mieltymälle asujalle, rinnas tälle. Orpopojal harmuut vähi kosk ei hollil sattunt lähi muusakseen ehk jonkun löysi henkisyyksil, tästä köysi. Nyt on ikää aimo vuori eikä ajatteitaan suori ihan kivoikin ol joukos uteluitten, mennään poukos.
Ukkoskuuroi toisens perään noihin ryminöihin herään vettä kakskytviisi millii yhäkin tuot mailla lillii. Huonelämmöt uunimaiset siin vaan kaikkinesi haiset vähimmillään, lakanpeite tuostkin usein, yltäheite. Yhdeksästtoist päivä esil vertailuina vanhoil kesil lämmössä tää ainkin pärjää ihonpinnan tummaks värjää. Poutajaksol oli mittaa juhannuksest, viuhunvittaa nyt vast ester tienoit täytti kostuttelun voimans näytti. Nytkin kuuluu jymynkumu missäpäinhän häärää, humu taitaa kohdallemme tiirail hissuksensa ylle viirail. Johdot kun on irti kohdist vapaa särkymisen pohdist antaa läiskyy, vettä ripii tienoo tuosta eihän, kipii.
Yksissä riimeissä mieltäni väännän ajatus vaikka ois topissa hetkisen ero, ja plaria käännän juurillaan moisessa ropissa. Tämä on helpointa aivojentähteil laikuus kun ojomaan makuuttaa ihan kun pääsisi virkeittenlähteil todeksi sen voisin vakuuttaa. Mitäpä muuta täs vanhana jaksais eväät on ehtyneet bodista kiusainen palkkana hönttyilyn maksais ulos, et erkaneis kodista. Nythän on kesä, ja ihmiset lomil joutoilu ihan kuin muotia haaveitten haasioil mennäänpä somil kiireiset pitäkööt puotia. Aviisei tiirates hurahtaa päivät illoin taas telkkarin äärellä vaikka nuo liikunnat vähäksi jäivät himpust silt toimia säärellä. Yksi kun päivä se painuvi iltaan seuraavan nälkä jo tiedossa uusia palkkeja unelmainsiltaan riittää et venyvyyt siedossa.
Hitsistä hellettä, sitä vaan riittää juhannusseudulta lähtien yhäkin tuimempii asteita siittää alla kun paisteiten tähtien. Toki tuolt auringost purkeaa virtaa kesän kun keskellä asutaan olemanpuissa saa viuhia pirtaa hikisis päivittäin pasutaan. Luulis et illaksi vähemmäks laantuu eipä vaan sellaista osota kolmissakympeissä pitelee saantuu ihan tok juur ei nyt posota. Viitisen astetta alemmaks tinkii silloin jo sattuvi hollille päivisin kipuaa entistä rinkii liiasti paljon täl kollille. Toisaalta, on siinä hyvätkin puolens nämä kun tärkeimmiks kivunneet helteissä unehtuu perinnehuolet aiemmin jotka niin sivunneet. Viimekin yönä tuot jytyä riitti salamat säihkyivät pilvistä vahingoit selvittiin, ylhäälle kiitti torjunnat lujemmis kilvissä.
Kumara tässä on ukolla kulku nuorena varsi jo vääntynyt parhaimpiin piireihin syystänsä sulku aatos ain tuollaiseen kääntynyt. Lääkkeitä naamaani monia heitän terveyshuoliain peittelen epäilynsuuntaisii kokohon keitän olemain erheitä, reittelen. Usee on sanonut, turhista maksat ethän ees tarvitsis moisia ilmankin ollen sä varmasti jaksat katsele huvikses toisia. Ohjeet oon kuunnellut tohtorein suusta lieneetkö tippaakaan väärässä eikä täs syytä oo välittää muusta henkist vaan hoputtaa häärässä. Ryhtini haitat ma nahoissa kannan sellaisen repun täs olal sain yhäkin tsiikailen suuntahan rannan ilojenpaljoiksi moisen hain. Ei tule järkevää vanhana enää oleman hapraus taakkana vähäkin virttely aikaansaa tenää jaksetaan näinikeest raakkana.
Kun ei paljon mitään voimaa tieto siitä hieman soimaa ikää täs on reilusti niukemmalti, heilusti. Sanoik joku moitteensanan etkö, auemmaksi hanan puuhainreppu naulassa näin ei tulta taulassa. Täytyy vääntyy pakonedes sitenkin, ei silmä vedes onnenkukkii tarjolla lauhduntuntuu, varjolla. Päiväpäivält lisii helle tiukal tällain, ukonpelle hauskuuskin nyt lämmöstä ylennuukast tämmöstä. Muualt säitä määrätään niitten ehdoil häärätään ellei lojo yllätä varjonsuojaan pyllätä. Yhä täällä könyttäissä näpit kapulaisen päissä sitten tempuutuukin pois kun tuo helppo laji ois.
Hitsin on kuumaa tää heinäkuun helle ruumiisis hommissa, etenkin kelle vahvuuden vaikutus tiedossa pitkääkin vieterii siedossa. Täähän on helteisten hetkien summa ellei täs tarkene, johanpa kumma nautitaan kirkkaasta valosta aituudenlaadusta jalosta. Omia murheita, ainahan niitä listat ei pituudes kuvaamaan riitä ulkoisest vähäisii juttuja itsel vaik totisii ruttuja. Annetaan taakkojen valua seläst kauetaan etäälle henkisenpeläst riemua rintahan mätetään töryt ne paikkoihins jätetään. Ihmisenniukkaa on koko tää matka joskus se remua, haitankinvatka tuumailunportteja raottain mielensämöyhyä vaottain. Yön kun taas rauhaisest raahailee hirsii voimaakin jostakin ihmeestä tirsii tällaista kullekin tarjolla monenkin suuntaisen varjolla.
Naurava naama on malliltaan oikee jokaises suhteessa tarpeisen soikee aateltais myönteisest huomista silloisten hetkien tuomista. Aamulla ylös kun sängystä pomppaa oikeal rytmillä varmasti komppaa tiedostus hetkessä hereillä vaatimat jetsusti kereillä. Ulkona paistavi loistavast päivä sinne ei sovikaan utaluus, näivä rinnasta riemua kumpuaa oikeilla ohjeilla, rumpuaa. Toki vois herkistää itseään työlle keräten rensselei tuhdisti vyölle mutta ei veto se riittäisi ykskäänhän moisesta kiittäisi. Keillä noit vuosia tarpeeksi vähän yhyttäät rientonsa eittämät tähän oisko sen parempaa, hyötynä handunsa toimintaan lyötynä. Voimat kun hukkailee kuokkansa varres eipä siin tahtomat varmasti karres työmiehen etuista evästä kelpaapa määriä revästä.
Silloin kun ihminen hommansa jättää kiviä resloihin samalla mättää ehtimät vaurioi korjailla ympäryskarujaan sorjailla. Tuota jos pelkää, et takana laulaa omihin hyvihin saanenee kaulaa monenkaan naamaa ei tukita itselle soreaa kukita. Jokaisel aatokset, joihin hän nojaa olipa sitten vaik, viemäriojaa annettais tilansa laatia enempää ei pitäis vaatia. Yhdel jos toiselkin ongelmareppu tiiviisti tuollilla jässyää peppu voimat kun täydesti lopussa hulluu ois vaatii, et hopussa. Kotinsa turvahan vanhana joutaa henkensäherätteil niukasti soutaa ottamat helposti pakkia niskastaan entisen takkia. Mielellään katselee välkkeistä vettä sehän on mannaa, ja totisest että ulkona helle nyt heräjää nihkeetä otsalle keräjää.
Pentti Pohjola 20001125 (20001125) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu