20010715 Puolikuussa


20011205 VAIKKA EI ULOSPÄIN...

Aina ei oikeaa ymmärrä vuottaa
sivuisel seudul kun möllöttää,
muutoksenaihekin ongelmii tuottaa
helpomp tääl kylillä köllöttää.
Maisema tuppailee tuvankinseutuun
ei tarvi cityissä jonottaa,
laiteksii mieliä sellaiseen reutuun
seassaolo et monottaa.

Lahti tuos kimmeltää hopeanväreis
puutkin ne havisee tuulessa,
kuin sitä voisikaan oleilla äreis
ennemmin hymyä huulessa.
Vaikka ei ulospäin liiemmin paista
hiljaisen hissukan tyylillä,
tällaisest menosta sinäkin maista
eipä siin henkesi syylillä.

Pollaans ei tarvitse tyhjänä pitää
aina on askarta mielelle,
uusia konsteja lakkaamat itää
helpost myös vislaus kielelle.
Rannalla-asujan soinnukas tunnus
kiintäisi monia muitakin,
heitä vaan keskusten luokse vie punnus
sumuttain maastoja, puitakin.


20011205 YSTÄVÄT KIIRUILI...

Elämä valoa, varjoa suonut
haitarimaisesti liikkuen,
monen myös katalan eteemme tuonut
jyrkänteenreunalla kiikkuen.
Toisaalla taasen on paistanut päivä
helmiä lautasel haalinut,
onnenkin osoitteist vähäinen häivä
ilojentunnetta vaalinut.

Kaikesta tällaisest keittynyt soppa
makujenmysteeri eroinen,
nuhjuisenkäyntisest täytinen toppa
plussaisensorttisen veroinen.
Ystävät kiiruili neuvoineen apuun
lipunkin vetivät salkohon,
tällaisii portaita ylemmäs kapuun
mukavan määrittiit talkohon.

Pienellä äijällä vähäinen sielu
lotjakka rinnassa tykyttää,
useinkin käsillä erheisennielu
kaverit lujalle pykyttää.
Ainaista muutosta jalkojen alla
utuiset silmistä karistaa,
ekstraisil hallussa ensteinen malla
voinevat neuvoja varistaa.


20011205 TOIVOA VENYTTÄÄ...

Ihminen seikkailee puutteensa kanssa
niinkuin on ennenkin toiminut,
tuopa siis voimainen yltiötanssa
edessäolevaa voiminut.
Pettymäntunteilla maustettu eväs
kitkeränmakuista haukata,
useast pakille asians reväs
tahtomat kalkista naukata.

Toivoa venyttää monisin tavoin
erheenkinladuille luikuillen,
ulsteripäällä, ja paljahin navoin
aitojen ylitse kuikuillen.
Yleensä matkalla silmänsä avaa
niukkkaisen kuppinsa äärellä,
muuallatehtyjä ohjeita tavaa
ollakseen jotekin häärellä.

Mielle on siellä, ja mielle on täällä
itseltkin useesti hukassa,
niinkuin ois ainoona pallosen päällä
kapinanhenkistä tukassa.
Esteistä ylitse yhäkin mielii
huomisiin korjaamaan satoa,
olemanperusteist tällainen kielii
murjomat iloiksi latoa.


20011205 HENGENPUHKU...

Voimat ne vaan ajas vähii
siihen täytyy tottuu,
eikä koskaan ihmislähii
tuopa juuri pottuu.
Kun ei kelpaa esikuvaks
vähimmälkään saral,
miinuksens et keikkais luvaks
olo kuni staral.

Hengenpuhku se ei riitä
sliippauksen sorttiin,
avujaan ei menoon liitä
vimppain auki porttii.
Täytyy kyhjii omis nahois
haluispa vaik muuta,
metkaahan ois kylpee rahois
suipistellen suuta.

Unosissaan osat vaihtuu
komeelt siellä näyttää,
iso vatsa, riu-uks laihtuu
kulta tunnon täyttää.
Nuorna jotain vartuskeli
tyttösiikin luokse,
mennyttä on tänään peli
köntystkään ei juokse.


20011205 ONNEA TÄLLAISTA...

Elämänpolku on kaikilla eessä
syntynyt tänne jos toimimaan,
miksi sit hassaisi, silmänsä veessä
huolienläjistä poimimaan.
Valoa runsaast, ja lämpöä myötä
tarjolla toisensa jatkolla,
passailunmääräisest, harrastet, työtä
eipä oo onninen katkolla.

Suloiset lintuset livertää maastos
ilmojenhalkikin ehtiissään,
kauniista ei tartte tippaakaan paastos
vehryyden silmiimme lehtiissään.
Onnea tällaista kylmäs ei oisi
suvi jos jäiseksi jäätyisi,
uusihinetsinnän mielehen toisi
pakahdustunteiseks mättyisi.

Kesillä onneks on kesien kujeet
aurinko taivaalt kun möllöttää,
helteellä sielusta erkanee mujeet
sopii noil rannoilla köllöttää.
Suomessaolo on arkea, juhlaa
vuosajan vaihtelun varjolla,
yleisest parhaille mieltänsä tuhlaa
ekstraa kun päivittäin tarjolla.


20011205 HELPOMPAA ON SUVEL...

Kukin tahtoo, toivoo, uskoo
että keinoi löytäis,
harmeista noist etäskuskoo
timanttiseen töytäis.
Näistä saa sen elontujun
huominen et maistaa,
poies karkkoin kiusanmujun
aurinkoinen paistaa.

Helpompaa on suvel nauraa
talvenkylmät tiukkaa,
kesäl kasvaa, vehnää, kauraa
huoleta ei hiukkaa.
Mieli pyrkii kohollensa
nuijuuttavast tilast,
vaik ei järki olis mensa
eteenpäisest hilas.

Vuosii kertyy tasatahtii
sen kyl eeltkin arvaa,
turha moista olis vahtii
hankaluus vaan karvaa.
Rutunremmit paiskain olal
polkansävel soimaan,
menemiset, kohdantolal
hopeenlaadut voimaan.


20011205 OTETAAN OIKOMAT...

Asiat hautuut kun mielessä
silloin ei tippaakaan pielessä,
tuollapa sortilla uusihin
löytyvi makua muusihin.
Ylpeys hävittäis parahan
eipähän käydä sen varahan,
ollaan näin riittävii menoihin
joutumat tipastkaan tenoihin.

Kullakin omansa etuiset
noittenpa mukaiset retuiset,
joitisii haluja harmina
elämän tummempain karmina.
Otetaan oikomat huomioon
tyydytään läheisten tuomioon,
aatellaan ilolla kiitosta
yhteistä, solmujen liitosta.

Nythän on kesä ja helteitä
ollaanpa pelkäämät kelteitä,
aatamin, eevankin roolissa
sävyjä, hörppäises boolissa.
Henkensä pienuuden muistaen
jollakinkonstilla luistaen,
liitytään ramppaajain jatkoksi
yhtmyötä, ettei se katkoksi.


20011205 PIMEÄT JÄTTÄISI...

Meikää saa syytellä kärkevist sanoist
turhasti partaani päristän,
aina ei löydä tuot otetta hanoist
huomisis mieltäni käristän.
Omat vaik toimet täs pyöreä nolla
unohtuu aattelut hyllyltä,
melskailen pyteräntunnuissa polla
eväitten ehtyes myllyltä.

Pimeät jättäisi halulla taakseen
viskaten kinttua kivasti,
jemptiä liirtoa löytäisi haakseen
antoisat että ne, rivasti.
Kuka ois jaksanut ohjeilla täyttää
puutteisen menijän masua,
ylempää serktorii tehosti käyttää
heittäen liekkeihin rasua.

Yhä on päiviä riittänyt riviin
siitäkin tässä nyt kiittelen,
pinost ei tullut kyl mallia tiviin
löyhästi osasii liittelen.
Tänään ja huomenna yhdesti tätä
menu siis arkisensorttia,
silti ei kalikkaa kourasta jätä
rynkytään ekstraisen porttia.


20011205 OLEMA EDISTYY...

Yhä kun nupista sanoja kaivaa
luulisi takaisin mottaavan,
siltikin polkunsa kivikoi raivaa
ulkoa näyttäis vaik sottaavan.
Elämä asettaa kullekin haasteet
niinhän on ennenkin tarjonnut,
tällailla kimpuista karisee raasteet
joskus mit mustaksi varjonnut.

Olema edistyy millejä kerral
pakinkin puolelle jymähtäin,
sama on edessä jätkällä, herral
ei pääse ohitse hymähtäin.
Henkinen rikkaus sellaista rieskaa
vapinoin juostessa tiehensä,
uusista jutuista löytyvi liekaa
taitoisuus valinnut miehensä.

Haaveitten haasio täytetään yhä
elämä antaa kun jatkoa,
kaikkea etuista puoleesi nyhä
virhe ois säikeitä katkoa.
Reimarit ohjaavat linjalle laivaa
karienkupeita viistäen,
aika vast mitalit esille kaivaa
tappiontuntoja niistäen.


20011205 EIKÖHÄN NUO...

Rakentelen haasioita
hengelleni täällä,
olematta superjunnu
kultalameet päällä.
Pienen äijän lyhyt askel
nurkanvieriin johtaa,
siellä olon vähyytensä
tuhannesti kohtaa.

Eiköhän nuo määrät oikein
jaettuina meillä,
leposeutuun kulku poikkein
tuulisilla teillä.
Annostellaan eväät tasan
vuosijonoin laaduin,
hamuellen völjyyn kasan
eduiksemme saaduin.

Tilipussi viisail paksu
niin sen pitää olla,
möhkömmäl ei riitost raksu
huojuvaista holla.
Kiitosmielen kunhan muistaa
läheistensä myötä,
olema se totust luistaa
harrastellen työtä.


-:-

Tästä on kiva katsella
vanhoilla vikaperä silmillä
olletikin näin, rehevienpaljoissa
mittaillen mietteitten syvyyksiä
usuttautuen vieläkin enempiin

-:-

Haaveillaan aarteesta
sen tuomasta vakaudesta
ilman arkisuuden taakkoja
uppoutuen utopioihin
rikastavin kohokuvioin

-:-

Tunteeko kukaan ketään
ei ede omia polkujansa
se pitää vaan hyväksyä
antaen tilaa toiveille
ja, huomisenmatka miellyttää

-:-

Lapsilla on vapaus
heissä myös tulevaisuus
käyden kohti uusia polkuja
joita me vanhat emme näe
mutta kuvittelemme arvaavamme

-:-

Mielikuvitus
se jotenkin hämärä, taivaanrannalla
jossa osataan arkeamme enemmän
ravitaan näkymätöntä puoltamme
ja uskomalla mahtaviinkin mahdollisuuksiin

-:-

Valitaan puolemme
sellaistahan tarvitaan
olettaen, että niinhän kaikki
ikimuistoisuuksista lähtien
kokemalla värinöitä, viitteinensä

-:-

Suoraa puhetta
-ja kyllähän sille kaikua löytyy


Tajuaisimmepa, miten meistä pidetään huolta
-ja kaikki hyvänolontunnekin on jo sitä


Innoitus on ehdoit tärkee
-kerää kainaloonsa järkee


Jos vastaamme kysyessämme
-tuulensuunta ei arvattavissa


Nojautua johonkin, tai joihinkin
-antaa mahdollisuuden, mieltyä


Kevyttähän se olisi kaikille
-jos jokainen muistaisi olla, mykistelemättä


Avoimenaolemisen etuja
-hampaankolot tyhjäytyneinä


Taustoistansa ei pääse
-ja vaikka vauhtia lisäisi


Urheuttahan se vaatisi
-jos tunteittensakanssa hiljaa


Eläm on tässä ja juuri
-haaveisuus vaan hieman haittailee


Luotetaan anteeksiantoon
-ja se lamppuna, huomisissamme


Ajatuksia esille
- ja vajavuuksienkin vierityksin


Väärät arvot kasautuvat äkkiä
-ellei kehnonkonetta saada pian pakille



Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu