Aina ei oikeaa ymmärrä vuottaa sivuisel seudul kun möllöttää, muutoksenaihekin ongelmii tuottaa helpomp tääl kylillä köllöttää. Maisema tuppailee tuvankinseutuun ei tarvi cityissä jonottaa, laiteksii mieliä sellaiseen reutuun seassaolo et monottaa. Lahti tuos kimmeltää hopeanväreis puutkin ne havisee tuulessa, kuin sitä voisikaan oleilla äreis ennemmin hymyä huulessa. Vaikka ei ulospäin liiemmin paista hiljaisen hissukan tyylillä, tällaisest menosta sinäkin maista eipä siin henkesi syylillä. Pollaans ei tarvitse tyhjänä pitää aina on askarta mielelle, uusia konsteja lakkaamat itää helpost myös vislaus kielelle. Rannalla-asujan soinnukas tunnus kiintäisi monia muitakin, heitä vaan keskusten luokse vie punnus sumuttain maastoja, puitakin.
Elämä valoa, varjoa suonut haitarimaisesti liikkuen, monen myös katalan eteemme tuonut jyrkänteenreunalla kiikkuen. Toisaalla taasen on paistanut päivä helmiä lautasel haalinut, onnenkin osoitteist vähäinen häivä ilojentunnetta vaalinut. Kaikesta tällaisest keittynyt soppa makujenmysteeri eroinen, nuhjuisenkäyntisest täytinen toppa plussaisensorttisen veroinen. Ystävät kiiruili neuvoineen apuun lipunkin vetivät salkohon, tällaisii portaita ylemmäs kapuun mukavan määrittiit talkohon. Pienellä äijällä vähäinen sielu lotjakka rinnassa tykyttää, useinkin käsillä erheisennielu kaverit lujalle pykyttää. Ainaista muutosta jalkojen alla utuiset silmistä karistaa, ekstraisil hallussa ensteinen malla voinevat neuvoja varistaa.
Ihminen seikkailee puutteensa kanssa niinkuin on ennenkin toiminut, tuopa siis voimainen yltiötanssa edessäolevaa voiminut. Pettymäntunteilla maustettu eväs kitkeränmakuista haukata, useast pakille asians reväs tahtomat kalkista naukata. Toivoa venyttää monisin tavoin erheenkinladuille luikuillen, ulsteripäällä, ja paljahin navoin aitojen ylitse kuikuillen. Yleensä matkalla silmänsä avaa niukkkaisen kuppinsa äärellä, muuallatehtyjä ohjeita tavaa ollakseen jotekin häärellä. Mielle on siellä, ja mielle on täällä itseltkin useesti hukassa, niinkuin ois ainoona pallosen päällä kapinanhenkistä tukassa. Esteistä ylitse yhäkin mielii huomisiin korjaamaan satoa, olemanperusteist tällainen kielii murjomat iloiksi latoa.
Voimat ne vaan ajas vähii siihen täytyy tottuu, eikä koskaan ihmislähii tuopa juuri pottuu. Kun ei kelpaa esikuvaks vähimmälkään saral, miinuksens et keikkais luvaks olo kuni staral. Hengenpuhku se ei riitä sliippauksen sorttiin, avujaan ei menoon liitä vimppain auki porttii. Täytyy kyhjii omis nahois haluispa vaik muuta, metkaahan ois kylpee rahois suipistellen suuta. Unosissaan osat vaihtuu komeelt siellä näyttää, iso vatsa, riu-uks laihtuu kulta tunnon täyttää. Nuorna jotain vartuskeli tyttösiikin luokse, mennyttä on tänään peli köntystkään ei juokse.
Elämänpolku on kaikilla eessä syntynyt tänne jos toimimaan, miksi sit hassaisi, silmänsä veessä huolienläjistä poimimaan. Valoa runsaast, ja lämpöä myötä tarjolla toisensa jatkolla, passailunmääräisest, harrastet, työtä eipä oo onninen katkolla. Suloiset lintuset livertää maastos ilmojenhalkikin ehtiissään, kauniista ei tartte tippaakaan paastos vehryyden silmiimme lehtiissään. Onnea tällaista kylmäs ei oisi suvi jos jäiseksi jäätyisi, uusihinetsinnän mielehen toisi pakahdustunteiseks mättyisi. Kesillä onneks on kesien kujeet aurinko taivaalt kun möllöttää, helteellä sielusta erkanee mujeet sopii noil rannoilla köllöttää. Suomessaolo on arkea, juhlaa vuosajan vaihtelun varjolla, yleisest parhaille mieltänsä tuhlaa ekstraa kun päivittäin tarjolla.
Kukin tahtoo, toivoo, uskoo että keinoi löytäis, harmeista noist etäskuskoo timanttiseen töytäis. Näistä saa sen elontujun huominen et maistaa, poies karkkoin kiusanmujun aurinkoinen paistaa. Helpompaa on suvel nauraa talvenkylmät tiukkaa, kesäl kasvaa, vehnää, kauraa huoleta ei hiukkaa. Mieli pyrkii kohollensa nuijuuttavast tilast, vaik ei järki olis mensa eteenpäisest hilas. Vuosii kertyy tasatahtii sen kyl eeltkin arvaa, turha moista olis vahtii hankaluus vaan karvaa. Rutunremmit paiskain olal polkansävel soimaan, menemiset, kohdantolal hopeenlaadut voimaan.
Asiat hautuut kun mielessä silloin ei tippaakaan pielessä, tuollapa sortilla uusihin löytyvi makua muusihin. Ylpeys hävittäis parahan eipähän käydä sen varahan, ollaan näin riittävii menoihin joutumat tipastkaan tenoihin. Kullakin omansa etuiset noittenpa mukaiset retuiset, joitisii haluja harmina elämän tummempain karmina. Otetaan oikomat huomioon tyydytään läheisten tuomioon, aatellaan ilolla kiitosta yhteistä, solmujen liitosta. Nythän on kesä ja helteitä ollaanpa pelkäämät kelteitä, aatamin, eevankin roolissa sävyjä, hörppäises boolissa. Henkensä pienuuden muistaen jollakinkonstilla luistaen, liitytään ramppaajain jatkoksi yhtmyötä, ettei se katkoksi.
Meikää saa syytellä kärkevist sanoist turhasti partaani päristän, aina ei löydä tuot otetta hanoist huomisis mieltäni käristän. Omat vaik toimet täs pyöreä nolla unohtuu aattelut hyllyltä, melskailen pyteräntunnuissa polla eväitten ehtyes myllyltä. Pimeät jättäisi halulla taakseen viskaten kinttua kivasti, jemptiä liirtoa löytäisi haakseen antoisat että ne, rivasti. Kuka ois jaksanut ohjeilla täyttää puutteisen menijän masua, ylempää serktorii tehosti käyttää heittäen liekkeihin rasua. Yhä on päiviä riittänyt riviin siitäkin tässä nyt kiittelen, pinost ei tullut kyl mallia tiviin löyhästi osasii liittelen. Tänään ja huomenna yhdesti tätä menu siis arkisensorttia, silti ei kalikkaa kourasta jätä rynkytään ekstraisen porttia.
Yhä kun nupista sanoja kaivaa luulisi takaisin mottaavan, siltikin polkunsa kivikoi raivaa ulkoa näyttäis vaik sottaavan. Elämä asettaa kullekin haasteet niinhän on ennenkin tarjonnut, tällailla kimpuista karisee raasteet joskus mit mustaksi varjonnut. Olema edistyy millejä kerral pakinkin puolelle jymähtäin, sama on edessä jätkällä, herral ei pääse ohitse hymähtäin. Henkinen rikkaus sellaista rieskaa vapinoin juostessa tiehensä, uusista jutuista löytyvi liekaa taitoisuus valinnut miehensä. Haaveitten haasio täytetään yhä elämä antaa kun jatkoa, kaikkea etuista puoleesi nyhä virhe ois säikeitä katkoa. Reimarit ohjaavat linjalle laivaa karienkupeita viistäen, aika vast mitalit esille kaivaa tappiontuntoja niistäen.
Rakentelen haasioita hengelleni täällä, olematta superjunnu kultalameet päällä. Pienen äijän lyhyt askel nurkanvieriin johtaa, siellä olon vähyytensä tuhannesti kohtaa. Eiköhän nuo määrät oikein jaettuina meillä, leposeutuun kulku poikkein tuulisilla teillä. Annostellaan eväät tasan vuosijonoin laaduin, hamuellen völjyyn kasan eduiksemme saaduin. Tilipussi viisail paksu niin sen pitää olla, möhkömmäl ei riitost raksu huojuvaista holla. Kiitosmielen kunhan muistaa läheistensä myötä, olema se totust luistaa harrastellen työtä. -:- Tästä on kiva katsella vanhoilla vikaperä silmillä olletikin näin, rehevienpaljoissa mittaillen mietteitten syvyyksiä usuttautuen vieläkin enempiin -:- Haaveillaan aarteesta sen tuomasta vakaudesta ilman arkisuuden taakkoja uppoutuen utopioihin rikastavin kohokuvioin -:- Tunteeko kukaan ketään ei ede omia polkujansa se pitää vaan hyväksyä antaen tilaa toiveille ja, huomisenmatka miellyttää -:- Lapsilla on vapaus heissä myös tulevaisuus käyden kohti uusia polkuja joita me vanhat emme näe mutta kuvittelemme arvaavamme -:- Mielikuvitus se jotenkin hämärä, taivaanrannalla jossa osataan arkeamme enemmän ravitaan näkymätöntä puoltamme ja uskomalla mahtaviinkin mahdollisuuksiin -:- Valitaan puolemme sellaistahan tarvitaan olettaen, että niinhän kaikki ikimuistoisuuksista lähtien kokemalla värinöitä, viitteinensä -:- Suoraa puhetta -ja kyllähän sille kaikua löytyy Tajuaisimmepa, miten meistä pidetään huolta -ja kaikki hyvänolontunnekin on jo sitä Innoitus on ehdoit tärkee -kerää kainaloonsa järkee Jos vastaamme kysyessämme -tuulensuunta ei arvattavissa Nojautua johonkin, tai joihinkin -antaa mahdollisuuden, mieltyä Kevyttähän se olisi kaikille -jos jokainen muistaisi olla, mykistelemättä Avoimenaolemisen etuja -hampaankolot tyhjäytyneinä Taustoistansa ei pääse -ja vaikka vauhtia lisäisi Urheuttahan se vaatisi -jos tunteittensakanssa hiljaa Eläm on tässä ja juuri -haaveisuus vaan hieman haittailee Luotetaan anteeksiantoon -ja se lamppuna, huomisissamme Ajatuksia esille - ja vajavuuksienkin vierityksin Väärät arvot kasautuvat äkkiä -ellei kehnonkonetta saada pian pakille
Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu