Helteellä on konstit tarpeen saadaksensa kiusat arpeen, paidat niskast heitetään housuil pätkä peitetään. Tuulenkohtaa vilvoitukseks ilonpuolen kilvoitukseks, rantaolo parasta siin ei hiki varasta. Ehtoolla kun tuuli nukkuu helpostihan keinot hukkuu, sähkövispil surraamaan tukaluutta kurraamaan. Kesällä on kesän elkeet lämmöilt poissa eestä telkeet, nautiskellaan hetkistä yltäkyllään retkistä. Meri vilvoo suoraan tuolta länsilounaan linjanpuolta, ryppyisenä viuhtoaa paattei nykii, riuhtoaa. Saispa tätä talveks talteen alakulon väistäis lalteen, onneks lämmint ajoittain tuskastusta rajoittain.
Kesäisyys antanee valoa mieleen lämmin kun löyhyttää seutua, siinäpä ylsanoi kertyilee kieleen nyt kun ei harmaisest reutua. Vahva on vaikutus helteellä mielisin kirmaisi kelteellä. Se vaan ei sovi näin vanhana pirtaan yskän sen hyvin tuon ymmärtää, ujutaan reiluisest myötäisenvirtaan parempi kontakti toisiin jää. Helle kun löyhyttää ihoa eipä sit viitsiskään lihoa. Asteista tänään on ennätys täällä kolmeakymppiä tavoittaa, viluisen kelpailee moisella säällä parhaittenpuolii siin navoittaa. Ehdoitta tällaisest rikastuu ilonkin kiljuista venyy suu. Pikkuinen pätkä on tropiikkii meillä karttainen kohta sen määräilee, enimpi matka on holotnanteillä ryntettä ympäril kääräilee. Viskotaan kengät ja paidat pois aataminpuku ehk somin ois.
Tuol' meri se kimmeltää hopean lailla valoa valtavast meillä, miks ihminen oliskaan tyytyä vailla ummehtuin happamans teillä. On' elämä arvokas jokaisen kohdal miksi sit yrittäis laistaa, näin olkaamme oikeaan tosissaan johdal parhaista kiva sit maistaa. Ja' kilpailu oikeast jänteistä antaa ollessaan reilua, suoraa, helppo on olonsa jässikkää kantaa lappaen totuudennuoraa. Sä' kuuntele läheistäs oottoisel miellä tuohan voi tulokseen johtaa, ethän kait parastais ikuna kiellä ystävät kultana kohtaa. Nyt' erehteenpelkosi painissa voita kerran vaan kirpaisee tuossa, tynnyrinpuolikast palikoil soita etkä oo upoksis suossa. Viel' maailma joskus tuo tilansa kässää ihmiset aseista luopuu, sitten vaan pulppuuvan näteistä mässää ihanan hurmoksest juopuu.
Kesä nyt rymistää voimalla suomeen asteita lasissa uhosti, yöllä ei unta saa helposti luomeen hikisyys haittailee tuhosti. Sisar tuos soitteli, pesäs ei vetoo käry näin asettuu taloksi, todella tuollainen ihmistä etoo ei ole päivien valoksi. Helteillä tulta ei tarvitseis laittaa kylmä kun kaukana eilissä, sähköisil peleillä hankalat taittaa viisaus heijastuis peilissä. Ongelmakohtia yllätteet tarjoo kaiketi jokaisel satuttuu, paisteisil räkitteil haetaan varjoo trooppisuus liikaa jos hatuttaa. Pitkään on jatkunut poutaista säätä keväällä kylmää ja sateista, yhäkin jatkoa tulisest näällä rusketus löytynyt kateista. Elämänmatka on melkoisen lyhyt ohi ei sais siitä nukkua, taatusti paras, et joukkohon yhyt kelpailee kankailla kukkua.
Elämäntiellä on monista mutkaa vänkyränväärääkin sorttia, hitsikö estäisi tullutta kutkaa sulkien tukkeeksi porttia. Paljoimmist hyvistä kaukana pitää tarve vaik syäntä syrjättäis, uusia kommelteit, niitäkin itää mikä sen tantalan nyrjättäis. Vanhoista virheistä oppia ottain etsiksii oikeita naruja, takuulla silti on monessa sottain henkisenmaisemat karuja. Senvuoksi sisua pakko on löytää kammoksuin kuihtuneit kukkia, nätiksi laitella elonsä pöytää vinkeäst veivaten rukkia. Onhan meil kaikilla muistoja mieles etsitään vinteiltä taltehen, hyväksynsanoja pulppuain kieles sivuuttaa pahimman kaltehen. Kaunista rehevää silmäimme alla vedet kun välkkyen soutelee, tuollaisis ohittuu kaikkinen kalla iloja piteleen joutelee.
Ihmisii seurailles kaikkea huomii etteivät arvaisi moisesta, pikkusel huumoril hengessään suomii kiintyneet kovast jos toisesta. Siinä sit yrittäät jälkensä peittää vaikka kuin rinnassa roihuaa, epäilynsihtooksii ympäril heittäät jospa nuo jotakin noihuaa. Asian järjestys tuollaisest järkkyy vaki kun sivusta sihtailee, puolisko aisojen ylitse kärkkyy omaansa sisintä tihtailee. Ihanpa viatont, moistahan toki sitä ei epäillä hetkeekään, asianosainen pulmana koki tunnusta silti ei retkeekään. Maailmanmenossa aatokset muuttuu retkellä roimasti ollessaan, uusista konsteista joku voi suuttuu piirteitä löytyes pollestaan. Kunhan on perustat lujalla pohjal sielunsa syvien saroilla, riittääpi kiintoa aikojenohjal tuntemat timantist karoilla.
Pikkupulmii usein meillä raahustaissa elonteillä, milloin mikin kiusajaa noista näppyi henki saa. Sillointällöin käynti ojas ollaan kuni väärään nojas, kuinka tää se siilaantuu hommat ehyiks viilaantuu. Aistejaankin, noita vahtii riittääköhän tasatahtii, näkimet et kunnossa ilonpuolta tunnossa. Huolil älä anna puoltoo senpäverran pidä huoltoo, elät valon vierellä tuos ei sisin hierellä. Nauti kesän antimista herkänsävyin kantimista, ootkin onnen pekkana sisällöltäs, kekkana. Yössä lataa akkujasi pyörittele kakkujasi, aamu taas kun aukeaa salvat tieltäs laukeaa.
Hitsivieköön elonhaitat onhan hyvii täynnä aitat, itkuista ei hyötyä pelkäst roimii lyötyä. Anna onnen tulla luokse älä karkuun silloin juokse, ettet tuota katuisi pilal-oloo, latusi. Lämpimällä kesäsäällä maisemia ole näällä, vedenvälkkeen hopea roppi ompi nopea. Varjoon helteel yrittele suojanpuolle pyrittele, toki osas omista mielistäsi komista. Sanomiset pidä kuris olontehkeet oikeis uris, riität paljon paremmin ulotteisest aremmin. Paiskaa väsyl oma osa sitten taasen sujuu hosa, hanuriikin rutista laita sormeen, "tutista".
Pentti Pohjola 20001125 (20001125) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu