20010620Juhlaviikolla


20001125 LAPIOINTII TÄMÄ...

Huomises ain uusi päivä
toki joskus noinkin näivä,
enimmin kyl puhdast valoo
olemisen täyttä paloo.
Kompajuttui riittää tielle
sietäis moisii nöyräl miellä,
tovin vaikka rutistelee
niskast pian putistelee.

Maaima on ihmeen nätti
kunhan älyn perääns mätti,
suvi pursuu soreutta
luomakunnan koreutta.
Sopii haavehisist poimii
tuolloin mieli tehost toimii,
järki ei saa silti nukkuu
kuvitteiseen moises hukkuu.

Lapiointii tämä mielest
urkanottoo suomenkielest,
vähäisillä kyllä avuil
osaks jopa ontonpavuil.
Korea siis luonnonhelma
vehreydest täysi pelma,
loistokkaat on elonraamit
siit vaan puoleheisi laamit.


20001125 HIEMAN SUUNTII...


Kasassa kun elos kestäis
uupumuksen samal estäis,
lähtis riemuin polunpäähän
eipä henki hyytyis jäähän.
Hieman suuntii vaihtamalla
utuisiaan kaihtamalla,
löytää rivan syömmensyviin
kompastelee, kultajyviin.

Seikkailua pitkinmatkaa
tuotarataa yhä jatkaa,
reppu täyttyy reissunmyötä
mielekästä onhan työtä.
Kaikkihan sen toki ällää
huonostkäy jos liikaa mällää,
pitämällä suunta vakaa
olemainsa edun takaa.

Vanhana jo hommist lakkaa
harrasteihin painon pakkaa,
sieltä löytyy mielentäytet
ehkpä, osaamankin näytet.
Pelko vihonviime kaver
tuot jos suosii, eessä haver,
unohdetaan jyrkäst surut
kootaan kohdal talteen murut.


20001125 TÄSSÄ TILAS...


Syrjäsuunnal kun tuot astuu
orvon olost paita kastuu,
vaik ei tuota huuda julki
kivikkoisen reittii kulki.
Ummistamal silmät todel
melko väkist onkin podel,
nurjanpuolen kasa kasvaa
henkisil ei löydy rasvaa.

Tässä tilas pitäis toimii
niukatkin ne koppaans poimii,
että tukevoituis meno
väheneisi laiskankeno.
Vastus aina voitettava
ilonkelloi soitettava,
näin ei murhe pääse takkiin
kuuluksemme yhä sakkiin.

Parsimista, korjaamista
joskus tapain orjaamista,
näistä koostuu arjenkeitos
ehk kyl, oletteitten peitos.
Riemun kun sen aina muistaa
taatumminhan jutut luistaa,
pikku rippu nöyrää mieles
sorjemmin jo sanat kieles.


20001125 HORJUVA AJATUS...


Ensinnä aattelee, nyt minä jaksan
kaikkisen velkani kerralla maksan,
sitten jo katumus iskevi sieluun
taidankin joutua hukkaisen nieluun.
Ihminen horjuilee päätteitä vailla
osaksi melkeinpä unien mailla,
kammomat edessä olevaa kuoppaa
elämänansiot hukkahan ruoppaa.

Horjuva ajatus tällaiseen johtaa
paremman tietonsa myöhässä kohtaa,
anteeksi, erehdyin useemman summan
kangastus viritti maiseman kumman.
Pitäis tajuta, että on rajat
sitäpä siistiä pitkin vaan ajat,
useinkin myöhässä katumus saapuu
yllänsä pitäen harmajan kaapuu.

Tiedettäis, yksi on totuus se meillä
pärjätä rohkeina elämänteillä,
järkeä käyttäen, tuntoisen myötä
ei ole liian se vähäistä työtä.
Omia oppeja soveltaa pitää
ajankans sellaisest versoja itää,
maksa ei huudella kaduilla, kujil
olen et täälläkin jotenkin lujil.


20001125 RANNALLA KATSELLAAN...


Juhannusviikkoa vietetään täällä
melkoisen nuhruisel pilvisel säällä,
tiistai se kalenter kohtana
lopviikon juhlihin johtana.
Toivois et silloin tuo aurinko paistais
kesäisenkaunista ahnaasti maistais,
pelkän tuon olennan varjolla
enempää eihän täs tarjolla.

Rannalla katsellaan kokkojen paloi
tyyntä jos sattuu, niin värjyisänvaloi,
lahti se meillle tuot esittää
sieluja herkille pesittää.
Hanuri sylissä inkrataan tuolla
jos ei nyt aiemmin mihinkään kuolla,
aina se tunnelma pinnassa
haikeetkin olentaa rinnassa.

Yhä tuon muistavi luonnonkin annin
jokaisen kohdalla ilmaisen kannin,
oltais vaan tarkkoina hoksaamaan
itsemme sisintä poksaamaan.
Nyt kyllä iltaisen evään on kohta
pöydänpä äärelle jaloilla johta,
siten taas selvitään huomiseen
keskviikkopäivän sen tuomiseen.


20001125 YSTÄVÄT HYVÄT...


Mukavamielistä täytyvi työstää
aikaansa sellaisel pakkokin ryöstää,
että saa mieleensä virettä
vähentää pinttynyt kirettä.
Ihan jos seisahtant elämän kelkka
pelkkänä kohteena nurkassa telkka,
silloin ois seurannat tärkeitä
alkaen kuivailla märkeitä.

Laput jos silmillä huomiseens laukkaa
olemankakkaahan pakosti haukkaa,
suukaan ei tuntene makua
aivan jo pieleisist hakua.
Ystävät hyvät on tarpeeseen tuossa
elämän rämeikös, uppoises suossa,
otetaan tukea reilusti
senjälkeen pienemmin heilusti.

Harkinnansorttistkin etsien nuppiin
pelkkoistä törmäilyy ohjaten tuppiin,
elämäs timanttei tarjolla
mieles ei paikkaansa varjolla.
Sitä sun tätä näin aatoksist lappaa
entistä ykstoikkoo luullusti tappaa,
jaksavi huomises paremmin
nykyiset olennat aremmin.


20001125 SYDÄNHÄN MULLAKIN...


Junkkarin jukuraa vanhaksi tulla
ongelma sellainen juuripa mulla,
haittoja ympäri kehoa
vähentäin tulevain tehoa.
Unohtaa koettaa, mistä on huolta
pyrkeilee lampsimaan auringonpuolta,
siltikin vajoilee suruihin
miksi mut ohjattu kuruihin.

Sydänhän mullakin rinnassa pamppaa
aatokset yhtenään entisis ramppaa,
murui vaan elämä tarjosi
harmaiset pilvet kun varjosi.
Nuorena markat ne puuttuivat taskust
usein ol peloissaan tulevast laskust,
kuinka täs hermonsa säilyttäis
iloa huomisis päilyttäis.

Tänään ei väliä melkeinpä millään
pitäis kyl hankalat kohdissaan sillään,
säilyis myös aistit ne terossa
koittelupuolista erossa.
Yksityisolenta, sehän se rässää
ohi nuo kulkeneet, hukaksi kässää,
saamatta ikuna selkoa
mikä se lisäili pelkoa.


20001125 TUNTEET ON KÄYTÖTTÄ...


Värssyjä vääntelen aikani kuluks
että sais kipeilyt paremmin suluks,
laitonta kait tämä ole ei
aatokset ehyympiin silloin vei.
Tunteet on käytöttä lähespä melkein
erakkoluonteella sellaiset telkein,
ykskään ei kääntele ruoria
mieli, ees reissua suoria.

Läheisii kiittelee huolensa pidost
estäähän tehosti liiasta vidost,
johan siin henkensä hukkaisi
pahempiin esteisiin pukkaisi.
Ilo ei ole se kokonaan hyläs
juuripa muutenkaan enemmäst hyläs,
kaahnaa vaan karsinan laitoja
etsies syömmensä aitoja.

Nyt on jo juuttunut tuttuiseen tahtiin
eikä ees kelpaisi omaansa vahtiin,
senverran rutiinit hukassa
kaljua laaneittain tukassa.
Mukavaa ollut on joitakin hetkii
hakies mielestä nuoruudenretkii,
rampataan huomista etsimään
vanhaa tuot aatamii metsimään.


20001125 RENNOSTIKULKEVAT...


Sieluaan ihmisen sihtaamaan laittaa
oikein kun arkeaan pyriksii taittaan,
tuhansii keinoja sekottain
itseensä herkimmis lekottain.
Kaverei kun ei oo kuulemas huolii
omaansa sisälle sulloilee puolii,
jotka ois kuluille esteenä
kärvennyspuolisten nesteenä.

Rennostikulkevat valoisaa etsiit
hämyisensorttisii ulommas metsiit,
eipä käy heikolle mielelle
sadatteit puhkeilee kielelle.
Perimmält vaikka ois todella rauhaa
joukossa niitäkin, mitkä ne pauhaa,
tasaista todella ole ei
aikojen ketjut ne muas vei.

Liikaisist toistoista olema kärsii
ylenkin kuluneit värssyissä järsii,
tyhkää on huomisen haalloissa
elämän nurjaisis aalloissa.
Toisaalta kivoja, onhan myös niitä
sielunsa syvällä varma on siitä,
pursi kun useinpäin virrassa
riitaisii lankoikin pirrassa.


20001125 HOTKAST VAIK...


Ihmisen kulku on horjuvaa laatuu
useinkin lapsena följyymme saatuu,
varmuus et ikuisest tiessänsä
kostuu saa omassa hiessänsä.
Vaikka sit yrittäis ryhdistyy ihan
yhäkin vallassa heikkoisen lihan,
pakko on tunnustaa taantumus
ripeänhakuisen laantumus.

Hotkast vaik yrittäis polulle juosta
olemat tapaakin syvältä suosta,
tämäkö palkinto ponnesta
kuvitepuolisest onnesta.
Samoinhan toisetkin vyyhtejä kerii
noiltakin parhaus handuista erii,
elämän osa se vaikea
kaipaus täydempään haikea.

Muistettais kiitellä ylhäistä aisteist
sellaisten avulla löytyvist maisteit,
tuohan on tärkeää juurikin
poisolles haittana suurikin.
Kesän nyt keskellä vehreissä täällä
ihanansävyjä paisteisel näällä,
timantinlaatuista todella
ei olla karujen podella.

Pentti Pohjola 20001125 (20001125) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu