20010604 Myttäilyitä

20010604 Perustat olleet silti...

Kiitoksii elämä suitsutan sulle paljon oot antanut hyvistäis mulle, ylisii sanoja tahtois ei laittaa arkisenpolkua jotenkin haittaa. Etsijänmieltä ei täältäkään puutu vaikkei nuo haaveiset arjeksi luutu, silti on syvintä riittänyt tänne ajoittain lepsui vaik inhasti jänne. Hermostusmieli ol melkeinpä pinnas katumantunteita siltikin rinnas, nätisthän tahtoisi polkuaan taittaa väistellen sellaisii, joista ois haittaa. Perustat olleet siis kohtuisen kunnos ylherkän väreikin lillunut tunnos, vähillä lähdetty olemain pariin ihmekö tuo, että törmätty kariin. Mikä on mytätty, kärsitään siitä lyhyenolois ei pitemmäl riitä, toivoisi jatkoa saaduille vuosil vaikkapa habitus ynseä kuosil. Silti on kuunneltu viisaita sanoi raottain omiikin toiveitten hanoi, innostustoivoa, sitä kun riittää olevainohjaajaa nöyrästi kiittää.

20010604 Oikeamielistä lappaen...

Mikäpä ihmisel tärkeempää oisi että hän tuloksii elämäs toisi, yltäen oikeitten äärelle sepä tois potkua säärelle. Löytyisi todella oikea tuju väistyisi sivuhun kaikkinen muju, tuostapa nauttia osaisi yltyisel mielellä hosaisi. Haaveit kyl pitäilee esille tuoda mielkuvain mukista, nektarii juoda, noista saa tarkemmaks sihtiä välttäillen huomisen pihtiä. Oikeamielistä lappaen esiin etsien suuntia uusihin pesiin, haennan nälkä si voitettu kohtuuden kelloi taas soitettu. Vähätpä noista me vähistä huolist otetaan vauhtia rempseänpuolist, lyyti jos alkailee kirjottaa palkkion vaivoista samal saa. Tietenkin nyöyryyden tärkeesti muistain sehän on sama, kuin metkasti luistain, kiitos siel vuottavi lopussa eipä näin aiheetta hopussa.

20010604 Aina jos hautoilee...

Ihmisen tarve ois hyödyiksi olla sillensä vesille ujuttaa jolla, nappulain sattues kohdalleen yhteiset yritteet johdalleen. Mitäpä siitä vaik rysä ois tyhjä kaikkoopi ainakin kimpuista nyhjä, elämänhetkiä tuottaen toistenkin apuihin luottaen. Aina jos hautoilee surua mieles hommat on täydesti kulkujenpieles, pelottaa moista ees aatella itsee noist kuiville saatella. Useast siltikin rähmällään tiellä mustaakin mustemmal olojen miellä, etsintä hyvihin hoputtaa puuta nyt pitäilee koputtaa. Yhteisist asioist huvi ja hyöty näin ei oo ennalta evähät syöty, pystyhyn laitetaan taloa sielulle löytyvi valoa. Paatoksentuntuista, eiköpä totta jonkun ehk mielestä täytinen sotta, vähäl kun järjellä värkätty hommat ne puiseviks tärkätty.

20010604 Kelpailee katsella...

Vuosienmyötä me kasvoimme tähän olkoonkin, että se yhäkin vähän, aikaa on rullalle kääntynyt ihminen silti ei nääntynyt. Olivat sodat ja inhaiset ajat supistui maaltamme idässä rajat, tämäkin kaikki se kestetty enempi myllerrys estetty. Kelpailee katsella tänäistä kesää lämpöinen tekee nyt pehmoista pesää, annetaan arvoa toisille oletuslaaduille moisille. Yksin ei jaksaisi taakkojaan kantaa näinpä niit vahvoille olille antaa, ei tule pakitus kumoineen ilkeys väärine lumoineen. Hyviä mietitään päitämme puhki näinhän ei vahingos väärästi huhki, uskotaan todella huomiseen päiväimme myöhempään tuomiseen. Rajatuil avuilla, pelkästi noilla etteipä porssita uppoisil soilla, matalaa sankarilentoa vahvistaa henkisest hentoa.

20010604 Rehevyys ylittää...

Tämähän kesältä vihdoinkin tuntuu auringon paistaes sorjasti, suvikuun ykkönen riipoilee huntuu olemaniloksi norjaksi. Rehevyys ylittää tietoisen rajat maailma sorjasti mallilla, nättiä huikkua helposti ajat kauneus ehdoitta sallilla. Lapsoset pääsevät lukujen äärest rantojen suunnille kurkkimaan, siinä se lähtevi jäykkäily säärest polskinnan iloisist urkkimaan. Sinisen nättinä pilvetön taivas lokkien lentoa tiirailla, unohtaa ihminen, kimpunsa vaivans alkaen löysemmin liirailla. Perästä tulee sit hämyiset illat elokuu, kuutamon loisteessa, näinpä ne reilassa olojensillat tahmaiset menemät poisteessa. Nautitaan syömmellä tällaisel kohdal annetaan ilojen edetä, sillä on pitkälle huomiseen johdat verhoi ei etehen vedetä.

20010604 Pihan kun äärillä...

Kesästä liikaa ei kiitosta heitä onhan se suloa mielelle, näin kun voi kulkea vehreänteitä tuohan jo estettä pielelle. Lämpö kun ohjaksiin todella tarttuu siitäpä ehdoitta oksat pois, tuotakin tuijuinta hellettä varttuu pilveksenpuolla ehk mielin ois. Valo, tuo suloinen luoksemme saatu antavi voimia yrittää, ykkösensorttista onpahan laatu ihmistä enempään pyrittää. Pihan kun reunoilla lehteää koivut uskokin löytävi omiaan, monista pompuista, ihminen toivut enemmät viettävät lomiaan. Sorjuutta tursuaa metsät ja ahot huippase katsomaan nättiä, unhottuu aatokset vanhat ja lahot alkailet suvista mättiä. Tyyninä iltoina vesi kun päilyy ihminen latautuu kestämään, extrainen tuntu näin pitkästi säilyy apeista oloa estämään.

20010604 Vehreys vallannut...

Ihmisen mielessä paljonkin liikkuu vuosii kun harteille heitetty, kivaa on siltikin rekillä kiikkuu parhain vaik näkimilt peitetty. Suvinen kauneus huikaisee aivan lahti kun päilyjään tarjoaa, ennen siel havaitsi monenkin laivan tuollaisii muistot nyt varjoaa. Vehreys vallannut niityt ja ahot kukkaset kaunista soinnuttaa, unhoon nyt jäänehet mietinnät lahot haprakanoloistkin toinnuttaa. Kiitosta purkeaa orvonkin suusta tällainen melkein se satua, ei se kyl yllättäin pudonnut puusta askellus, tuttua latua. Kunhanpa sielunsa saisi sen kuntoon hommat ois oikeemmin hollilla, vireistä sävyä istuttain tuntoon ettei nuo astelmat nollilla. Huomiset ratkaisee kohtamme tuolla isommis käsissä ohjailut, ehkpä ei säihkyväl veitsellä vuolla kuitenkin tiedossa pohjailut.

20010604 Siltikin onnella...

Kutakin kohtalo karsinaans ajaa raapii vaik laidoista estoa, elämän ohuisuus täysistä vajaa pudottaa parhainta kestoa, Siltikin onnella osuutta tuohon auvoisentuntuist et mielessä, eipä viel kelkkanen vajonnut suohon hommat vaik osittain pielessä. Parhaat nuo jääneet on iäksi hyllyl vaikka sin kummasti kurottui, ei tullut evästä tarpeeksi myllyl noroiksi virrat kun purottui. Tuollaisel mallilla suuntelmat tehty ettei ois katumus vastassa, vetreinten paikalla sisu se ehty kaasun ei tallanta nastassa. Uusia haittoja elämä tarjoo sekin tuo pitänee oivaltaa, entisis kirkkaissa nytpä jo varjoo hyvä, et tälleenkin olla saa. Eipä kyl pyrintä korkeinta luokkaa tunnustus helposti herkeää, vitkasti nostettu kiireisenkuokkaa silläkin muka kun kerkeää.

Pentti Pohjola 20010604 (20010604) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu