20010529 Nytkeitä

20010529 Ystävät tarvitseis...

Ihmisen osa on monasti kapee harhautuu arkana elossa, tunnelmantäytinen useesti apee kiinni tuos yritteen pelossa. Jokainen toivoohan toiselleen hyvää auttainkin kiperis kohdissa, niukemp ei löydä vaan ajoissa jyvää ollakseen oikeitten pohdissa. Ystävät tarvitseis huoltoa vuokseen hätä jos täällä se yllättää, silloin kyl salamast saapuvat luokseen kaksinen suunta kun vyllättää. Erakon mieltä ei kysele kukaan jäädä saa lukemaan lampaita, ottamat tietoisest harmiksi mukaan tuolhan ei yhtyyden hampaita. Henkinen ravinto etsiä sietää pyyhkien kosteeta niskasta, omansa parhaansa jemptisti tietää huonot ne etäämmäl kiskasta. Aika sit avittaa horjuvaa menoo tartunnat ne jos on passeissa, yhäkin kauempaa väistäiksee tenoo elämän arvot taas kasseissa.

20010529 Sininen taivas...

Suvi on ihanaa värii ja loistoo elämänmakuista juuri niin, auttaen ihmisen huolienpoistoo laittaen kiristeen ovet kiin. Maailma näyttää sen auvoisenpuolen taatusti oikean tarinan, sullottain säkkihin nurjan ja huolen puhdistain oleman arinan. Sininen taivas kun yllämme kaartuu ilo ei piilohon jäädä voi, lahtien reunamat soreina saartuu kesän näin hyminä korviin soi. Purot ne juokselee loristen rinteil lehteväin puistot ne kahinoi, ehtaista lääkettä tällainen pinteil valoa arkehen yhä toi. Hiljaisna huokuilee paikoissaan hongat kukkaset kirjovat maisemaa, taivaalla poutaiset pilvienlongat elävää taulua ihail saa. Ihmisen päivihin tunteit kun liittää sopuisaa mieltä sielt purkeaa, oikeilla ohjeilla lakeistaan niittää väistäen luonnosti surkeaa.

20010529 Vahingoista oppii...

Totutuista vaikee luopuu entisistä liikaa juopuu, sehän se on tappio huomispäivän rappio. Pitäis löytää tujui lisää lutsuttaen kivainnisää, myötämielist hakien alla täytten lakien. Vahingoista oppii ottain nurjatpuolet sivuun mottain, lusikoiden keittoa hengellensä peittoa. Näin sit löytyy laival vettä haavekuvil alleen mettä, piparisist erossa täydemmästi terossa. Määritteitten pito riittää sallimusta tuosta kiittää, onnee vinnaa tupahan taipuellaan lupahan. Ruusut hehkuu vihreensylis kauneutta kenpä hylis, ollaan tyynii illalla elämämme sillalla.

20010529 Hyvällä mielellä...

Toivoa jokaisen mielessä riittää elo vaik heijailis kulmasti, pitää tuot onneaan ylhäälle kiittää näin ei oo maailma pulmasti. Evästä kunnosta jostakin valuu antaen voimia toimia, ihan on kivaakin uskonsa paluu jakselee tulenteit poimia. Hyvällä mielellä vastukset hukkuu reippailla ruodussa jakselee, yletönt silti ei tarvitse tukkuu nöyrällä kiitokset makselee. Päivät ne nousevat, hiipuen iltaan ukkona seurailee sivusta, vahvoja palkkeja löytyvi siltaan himpusti sormeillen vivusta. Elämäntanner on kestävil tehty sehän jo selvisi lapsena, vähillä harkinnoil vauhti se ehty kirjailee muistihin hapsena. Ilookin tullut on riittäväs määrin arvais vaan aatella perästä, toki myös tärkeitä menneinä väärin haprakka ei ole terästä.

20010529 Sydämens tyhjiä...

Turhaista riimejä rustata täällä paperin mustuuta pelkästi näällä, yhtä ja samaa kuin ennenkin vuosienmäärissä mennenkin. Sydämens täysiä yrittäin purkaa kanssa te kaverit muassain surkaa, helpottuis puristus rinnassa viileydentuntua pinnassa. Elämä rataansa kuitenkin kulkee ihmisen paikkaansa ahtaaseen sulkee, jollei oo liikkuvaa sorttia turhasti rynkyää porttia. Lähtemispuoles jos todella vikaa eipähän korjaudu ainakaan pikaa, siinä saa armoa anella peruutusviestejä sanella. Yllättäin saattavi myötäistä tulla aivan kuin paistuisi paremmin pulla, erottuin entisist vähistä kuin oisi tähtäys lähistä. Nopanhan heittoa pienesti aivan kurssille ohjaten kaarnaisen laivan, henkisen herätteen sylissä tuolkertaa vähää ei hylissä.

20010529 Tällaist kun tyyliä...

Eihän sit uunoksi mielellään rupeis vaan kun on haittoja useita kupeis, yrittäin vaivasest porhaltaa ainakin hikeä niskaan saa. Monia kremppoja omistaa täytyy sydämenpuoli siit pakosti räytyy, löytäispä iloa elämään valoa paitsihan tälleen jää. Hiljaista poikaa kun mallailee täällä on kuni pahasti liukkaalla jäällä, tartuntapinnat on hukassa kaljunkinlaakeita tukassa. Ystävii löydy vaik polvillaan kulkis nöyryydenaattehen sisälleen sulkis, useesti mäessä jyrkässä hankalanpuolisiin tyrkässä. Luulojentäyttämä elämä niskas väärille rannoille kulkijan viskas, ilman et enemmäst tietoa koittelee lujasti sietoa. Polkimet jaloilta useinkin hukkuu onnensa ohitse enimmin nukkuu, miksihän olo se tällainen sattumii sopasta löydä en.

20010529 Minne vaik yrittää...

Yksin ei jaksa ees nauraa suru vaan mielessä auraa, hävikintuntu on suuri kivojen esteenä muuri. Lähtemäpuoli on topis töhryt ne niskahan ropis, mieli kuin hyllyvää suota aattele ystävä tuota. Minne vaik yrittää kulkee olema porttinsa sulkee, itku ei moisessa auta lienenkö ollut täs nauta. Tietoa hyvistä kyllä ei silti kurottuun yllä, ruohojenjuuril vaan hapuu löytämät oikeeta apuu. Arjeksi mainitseet tätä huoli ei liepeestä jätä, unhossa luurailee tuolla mielensä niukkojen puolla. Toki on hyviikin kohtii niitäpä mieluusti pohtii, jääneet vaan vuosien myötä siinä ois huomisiks työtä. -:- Moni on saanut elämänsä kuntoon siten -ettei pelotteluista piitannut -:- Mehän sen kohtamme koemme -paljaana, vailla selityksiä -:- Haitat ovat sellainen lumipallo -jota ei saa kasvattaa tietoisesti -:- Kauneutta on kaikkialla -ei sitä pilvisyys pimennä -:- Työnteko on etuoikeus -ja sydämelle linimenttiä -:- Näkyvintä elämässä pinnallisuus -ja syvempiä säästetään suppeammille -:- Epävarmuuden asettuessa ohjaimiin -kysymykset kyllä lisääntyvät -:- Kun rauhaan pyrimme -ei auta hätäillä -:- Ilo on elämän suola -vaikka makealta maistuu -:- Jos hohtimet kaivossa -oikosulku aivossa -:- Ellei usko itseensä -kuka muukaan -:- Jollei ihmisellä olisi ollut vaikeaa -mitä hän viitsisikään -:- Oikeat asiat ovat niitä -joista katumus kaukana -:- Hyvintehty piristää -puhumattakaan jälkivaikutuksesta -:- Sallituilla keinoilla -ja tuloksienkin uhalla

Pentti Pohjola 20010529 (20010529) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu