20010522 Pilveilyä

20010522 Monesti karahti...

Jokainen tahtoisi pärjätä täällä elämänpolulla matkaten, uusia juttuja runsaasti näällä eikä noit kulujaan vatkaten. Yhdestä patista kaivella koittaa nostellen töhkiä esille, kerrankin avuton olonsa voittaa työntämäl ruuhensa vesille. Monesti karahti karille laiva ennenkuin ehti ees ruorihin, näinpä se pelkäst jäi jäljelle vaiva tulost ei riittänt ees kuorihin. Useesti jalat ne sekosi tahdist miten et sattui, vain kulkeili, ystävät kaikkosi jonnekin vahdist oven näin parhailta sulkeili. Kuitenkin olla ja mennäkin pitää aamut kun toisilleen jonossa, terveenkinlaatuisii aattelui itää sutinantuntua monossa. Ehkäpä jolloinkin oikeita löytää kullalle välkkyvää tavaraa, arvuittenosaisiin vahingos töytää näin se ois elämä avaraa.

20010522 Annetaan abloodit...

Yhteistä apua etsitään jostain ennenkuin matkalle maadutaan, tuohan on sit että sivistet ostain parempiin kulmihin kaadutaan. Sisällöntuotto on vankemmin näpeis huomisenluukku kun avataan, tyhmyys viel entistä tiukemmin säpeis valoa kohti nyt ravataan. Annetaan abloodit osaajajoukol miehille, naisille hyville, koska he jänteväst nappisenpoukol löytäneet sihtoonsa jyville. Perässä köntytään vointimme mukaan osaksi henkselit läpsien, takaamme tule ei yksikään kukaan pisteitä hallusta näpsien. Maali on jossakin edessä tuolla hikisten viikkojen määrissä, toki näin kultaa ei veitsellä vuolla ehdotont toimii silt häärissä. Olkootpa raskaina olilla reput inthimoo kunpa vaan silmissä, keveinä keikkuvat huomisiin peput lähes kuin entises filmissä.

20010522 Iäntuomii närkkei...

Arjenreppu raskas kantaa monasti on meillä, sihtaeleis kaukorantaa haaveenpuolen teillä. Iäntuomii närkkei pakoon lähes juosta mielis, saaden kaiken lisää lakoon mäntist se kyl kielis. Työt jo jääneet taaksepuolle vapautta riittää, useet jutut siltkin suolle rapautumiin liittää. Korvis vinkuu, silmis läiskyy pirunmoisii haittoi, hengentul silt vähän räiskyy täyteltäissä aittoi. Vuottenmäärä kun on suuri paikat eivät kestä, nivelvaivoist tulee muuri sit ei sisu estä. Pudistella pitää päätä ryhtiänsä korjail, tarkastellen huomensäätä miettelyksin sorjail.

20010522 Flunssa iski...

Silmät kun täs eriparii haitanlaatuu tuosta, paremp noist nyt joten harii välttyis lisäst suosta. Näyttämään tuot huomen lähden tohtorille aivan, vähemmänkin toki tähden kääntäis kurssil laivan. Flunssa iski vappun juuri nokan pisti tukkoon, haitantuntu vuorensuuri paikat meni lukkoon. Kolmat päivää tautii pitäin näkimessä sotkuu, pelontunteen hitaast itäin alkaak meno notkuun. Heikol silmäl ei täs pärjäis lukupuolla laisin, olemisen tuskaks värjäis sivust mennä saisin. Tok viel näköö tälleen riittää se on etu näissä, ylhäyttä nöyräst kiittää myrskyin tuiverpäissä.

20010522 Tuossa ne äkkiä...

Ihminen elelee laatunsa turvin vuotiset kymmenens loppuun, kehnoimmil ottavi useenkin kurvin löytämät henkistä roppuun. Haikailee, kaipailee itselle myöntöö oma kun järki ei leikkaa, saamatta ikuna riitosti työntöö ehkpä ei keikankaan keikkaa. Tuossa ne äkkiä perustat horjuu kääntyissä kulkemiin selin, ehdoitta hölmöintä apuja torjuu menettäin täydesti pelin. Aurinko paistaa ja kesäkin eessä viskattais harmimme hiiteen, sorjaa niin kiloa välkkyilee veessä toiveittenlankoja niiteen. Muistamal tärkeesti kaveriavun senhän on varjolla päästy, hankalainpaikkojen hikisen kavun yliset yritteet säästy. Aina on joukossa järkevii noita keillä tuo älyinen teräs, paikannuskelloja tuolloisest soita hanttua innolla peräs.

20010522 Sielu jos värisee...

Monilla meillä on piiloisii huolii puseron alustal tuolla, niinkin et tarvitsee allensa tuolii vaikkeipa heti siih kuolla. Rakennevioista monetkin johtuu haprastuu haasia liikaa, entisest olennast löytyy kyl lohtuu uutuuksiin pelokkaast tsiikaa. Sielu jos värisee yhäti rutust elämän taakalla painoo, on kuni etäällä omasta tutust hirvittää ihmistä kainoo. Terveystietoa tankkailee nuppiin lehdistä, kirjoista tuolta, asiantuntijoilt einestä kuppiin pakistuspuolist et suolta. Näin sitä raahustaa päiviä iltaan kiitellen tulleista hyvist, ehennyspalikoit löytäen siltaan jotka niin vahvoja tyvist. Kelpais kyl turhia pelkoja voittaa iloa raahailla esiin, helpotusharppua sielussaan soittaa etteivät näkimet vesiin.

20010522 Ihmisel jo herkät...

Huolia jos liikaa miettii se on kehno juttu, täytyis hakee aatteil tiettii niukkeneikseis ruttu. Paniikki jo kaverina hiki tulee pintaan näin ois meno haverina ahdisteista rintaan. Ihmisel jos herkät vaistot manioita kerää, kalistuttaa julmat taistot järkkyin arkeen herää. Tämä rassaa sielunsyrjää yöllä sekä päiväl, lukkiutuma moises nyrjää heikotuksen näiväl. Ei ees suurta syytä tarvi vaipuaksen suohon, noista kertyy kipeenvarvi manioita tuohon. Ajateltais elo hyvää yrittelyin turvin, kiillotettais iloin jyvää hiiteenheittäin survin.

20010522 Salamointii näkökentäs...

Näkemisest huolta kannan surkeiluille sijaa annan, jos must tulee vielä sokee näkökentäs pelkkää nokee. Oikee silmä lukutarkka vasemmassa joku harkka, syntymästä saakka juuri kiusanpuoli todel suuri. Salamointii näkökentäs niinkuin vasamia lentäs, parikymment päivää tuosta alkoi kiusa jatkust juosta. Lukulaseil enin haitta ei oo paikallnsa taitta, tietokoneen ruudus sotkee myös ei aviiseille notkee. Hämärässä välkkää kulmas ukko joltiseskin pulmas, jääkö kiusa vuosimääriin sen et säännöil joutuu hääriin. Kaikenlaista vanhal tuodaan lonkkavaivoi myöskin suodaan, vinkunoita kummis korvis miten viihtyis ilol sorvis.

Pentti Pohjola 20010522 (20010522) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu