20010519 Samalla sapluunalla

20010519 Oleman ratas vaan...

Tarvintamääriä ei ole riitost ettäpä pramille poukkaisi, joten ei myöskään sit tulevaa kiitost valon sen puolet et tsoukkaisi. Vähillä eväillä polulla poikin uppoaa suohonsa syvälle, ettäpä tuuria huonoa voikin saamatta maalia jyvälle. Olemanratas vaan uusihin halaa tippaakaan taakse ei taipuile, ihminen menneisiin muistoissaan palaa nykyisist sinne ei vaipuile. Aikahan kultailee pehmeiksi muistot herättäin joukoittain haaveita, ihanan hämyiset samettipuistot joissa ei tunneta raaveita. Etäällä kaukana sinessä taivaan parhaus onkin se ohjissa, tuolta sit löytyvi lääkettä vaivaan irti näist nurjien sohjista. Jokainen hetki on yhtäisen tärkee yöllä ja päivällä vaalittu, kiusain miks antaisi kuplan sen särkee puoliksi valmiiksi haalittu.

20010519 Oispahan polulla...

Ihminen tahtoisi itsensä löytää kaikkia etuja mielien, harmiksi olemain esteisiin töytää ärsystä tuurista kielien. Oispahan polulla riitosti siljaa useitten etujen muodossa, tuolloinhan niittäisi kypsyvää viljaa haittaiset jemptisti suodossa. Monasti kontturit kumollaan aivan elämänohjeetkin hukassa, palkkioks saapi vaan tuskan ja vaivan hailakka lisääntyy tukassa. Enemmän aitoa mielisi pöytään kuluneen naattisen ylitse, oikeaan elämän ehtaiseen töytään lämpöönkin yltäen sylitse. Tarmonhan puutteesta tällainen johtuu sekin tuo selvinnyt vuosissa, antaako hiventkään iloo ja lohtuu että ois joskus viel kuosissa. Silti ei kirvestä heitetä kaivoon uusi on päivä taas tulossa, löydettäis riittävää viriket aivoon näkymät eduimmin sulossa.

20010519 Arki on konstinen...

Vähillä eväillä matkalle mennen haitat ne korkeat tiedossa, noita ei huomannut nuorena ennen tarkkailuntarve kun miedossa. Nykyisin oletteet erises mallis liiankin turhasti sihdissä, kertyvänsuunta näin toki on kallis eihän tuot viihtyisi pihdissä. Arki on konstinen joiltakin osin miinuksenpuolelle laskua, rikkaut siltikin eittämät tosin joten vaan särmikäst kaskua. Iloa etsiksii useesta nurkast eikä tuot kupeelle usein saa, silti ei lakkaile mukavainkurkast jättäishän olijan verhontaa. Tehtäväinhoito se niukempaa täällä vuosienkuorma kun repussa, kaikkea kevennyst mieluusti näällä lyijyisen oloist jos pepussa. Oottaa et kiireet ne kauempaa kulkee välttäisenpakkoiset tähteeks jää, tällailla kansioon kokemat sulkee eduinta luultavast uskois tää.

20010519 Pakko silt yrittää...

Oishan sit mielinyt tuloksii löytää elämänpolulla kaidalla, varsin kun esteisiin useesti töytää talsien sorttisten laidalla. Kukaan ei joutanut ohjaileen hollil ylemmist tähtäimist luistettiin, mittarinlukemat väkiste nollil hyvä kun nimemme muistettiin. Ikä tuo tullessaan uudet ne harmit entisii vaikka jo vuoria, litistyy ihmisen toiveilta karmit saattamat kohtiinsa suoria. Pakko silt yrittää rämpiä uusiin maali kun jotenkin tiedossa, innostuin vanhasti tunnettuun muusiin latauspuolista siedossa. Kesä on toiveitten täyttämää aikaa valoa runsaasti tarjolla, elämänhelskettä korvihin kaikaa paikkansa toki myös varjolla. Uskotaan hyvyyden riittävään määrään huomiseen mieltä kun sihdataan, välkkyvät kiihokkeet toki myös väärään sellaisii itseltä pihdataan.

20010519 Ota siin nyt...

Aika ramuttelee meitä laittain kulkeen kiusanteitä, senpä nyt jo huomaa iän paikal tuomaa. Nivelkulut ilmenevät konstisempi tämä kevät, silmässäkin häikkää vasamia läikkää. Ota siin nyt ilomieli laita laulelemaan kieli, entisistä hyöty et oo maahanlyöty. Yks jos suunta oiskin topis muualt eväst yhä ropis, ilot pitää poimii sillämielin toimii. Löytyy jotain hakupäällä yritystä tarvii täällä, ethän hiivi piiloon laita täytet siiloon. Pelko luotasi ain torju älä määritteissäis horju, näet valon uuden löytäin tilaisuuden.

20010519 Arki tarjoaa...

Yksin elos tulee pulmii särmikkäitä olonkulmii, miten niitä väistäisi parhaatpuolet päistäisi. Ei oo neuvojata tiellä alakulon usein miellä, poskee ei saa silittää huoliansa tilittää. Arki tarjoo käsivarren siin on vallas monen karren, hymytöntä kulentaa itsens ulos sulentaa. Vaikka päivä kuinka paistais ankealta meno maistais, nuiveata tarjontaa pilveksien varjontaa. Sielus silti haaveisia toki myöskin raaveisia, näillä pitää pärjätä oloi somiks värjätä. Kamraateista toki apui niukentelee ehdoit hapui, päivänkierto toimiva täky roinist poimiva.

20010519 Lakeinen kun joskus...

Tahtois sanoo aina toden arkuutta vaan yhä poden, enkä ole monen mieleen käsittäät et hommain pieleen. Silti löytynt oikeet vähän tuloksehen tullut tähän, ehk ei näkyville saakka vähinyt vaik kimpust taakka. Punnerteluu yritelty edummaksi pyritelty, kudit eivät täyteen riitä ikävä on kertoo siitä. Mielipiteet usein eroo kuinka siin sit yhteist teroo, parempi on olla hiljaa niittäin syrjemmällä viljaa. Lakeinen kun joskus päässä rauhallises ollaan säässä, kiireenhötkyt taka-alal aseistukset kaikki jalal. Nuo kyl myöhempien murheet ohitse siis tyrskeenpurheet, vene viistää nätist vettä ihailla sit pitää että.

20010519 Karistetaan roskat...

Ylen helpost antaa perään ettei tule konsa terään, siitä alkaa alamäki vuosis helpost moisen näki. Pelkureiko tässä ollaan antain tulla vettä jollaan, ettei muka muuhun pysty lahonvias älynysty. Karistetaan roskat päältä herätähän vihdoin täältä, riipaistahan silmät seläl takapotkut antain peläl. Ohjaksiin kun reilust tarttuu plussaisia vasuun karttuu, ne on elämälle rahaa eikä takuuvarmast pahaa. Ripeys on edunsaantii samal yheydenjaantii, ykskään ettei tukee vailla ainkaan täällä suomenmailla. Unessa jos päivin kulkee itsens ulkopuolle sulkee, jättämällä haasteet naulaan eipä leitä tuoda kaulaan.

20010519 Vaikka tahtois...

Elämä on suuri juttu helpost ryvettynee nuttu, kun ei osaa oikein olla lahjaks-saadun kartanolla. Yritystä tietyst hyvään tuntemuksenlaatuun syvään, menee silti jotain pieleen iskein katumusta mieleen. Vaikka tahtois löytää uutta hylkäämättä tilaisuutta, ryskää ruuhi pakost karil sielu syystään olonvaril. Kaikkii keinoi mielis käyttää näteil sisintänsä täyttää, olosuhteet joten muuttuu edelteitä plussist puuttuu. Aniharvoin edut kohdal tuloksihin hopeest johdal, se kyl kiitoksen ois paikka helkkäeikseis maaliin laikka. Toivoo ei saa konsa heittää rehtisintä itses peittää, hakemista pitää jatkaa näin voi kohennella matkaa.

20010519 Laulella ei usein...

Palasiks kun menee huomen kostuttelee silmäluomen, tuntuukohan juttu tutult päälle sopivalta nutult. Näin on hyvin monen kohdal synkeämpiin että johdal, kuitenkaan ei täysin nurin löytäissänsä ajois kurin. Elämä on palapelii monmenmoista siinä kelii, itseivaa, viettosuuntaa niinkin että joutuu puuntaa. Varjelusta ihan terält oikeenpurkuakin kerält, sellaisesta joten mittaa eikä tipast hengel vittaa. Laulella ei usein näistä kiristyneist langanpäistä, itsessänsä kukin viilaa sekaisuuttaan puhtaaks siilaa. Ystävistä löytyy apu eten jos on hirmu-hapu, valonkajoo alkaa näkyy käytelläänpä moista täkyy.

Pentti Pohjola 20010519 (20010519) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu