20010515 Aie-alkuja

20010515 Unohtaa voi...

Pakkorako latoo sanoi aukoella mielenhanoi, tähän nyt on tultu kohtaan sieluu selvemmille johtaan. Ei näil tietä aukoella ansalankoi laukoella, henkeään vaan täytyy päästää itsee ongelmilta säästää. Unhottaa voi monet haitat joita pullollansa aitat, selittelyit olkoot tuolla haavoja ei tänään vuolla. Kesässä täs lähes ollaan vaik ei kipuella jollaan, pihamaal vaan hipsutellaan sisäl tuvas lipsutellaan. Tehot hävinneet on ukost kiusanpuolet päässeet lukost, eri seikka todel juuri tulkoon välihinsä muuri. Hieman jalkaa toisen eteen ettei murheist silmät veteen, aika itseänsä kelaa yhteiskunta peliins pelaa.

20010515 Sehän on selvä...

Elämänkulku on suorii ja mutkii röykkyä useeta tiellä, arempisieluisel kinkkistä tutkii ohjiaan tiukoilla piellä. Jostakin urputust varmasti kuulee silt ei voi korviaan sulkee, viileänpuolisest huikul kun tuulee eipä saa ollakaan julkee. Onni se jossakin matkojenpäässä laatuisil laittaen rokkaa, heikot saa ollakin osittain jäässä kiva nyt kelvoille kokkaa. Sehän on selvä, ei tasan mee markat lompsa tuo litteä köyhäl, puutteistenpuolista sikiää harkat olemain edut ne löyhäl. Ahkeruus ainakin ensteinen teko looteriks ei saisi vääntyy, tiukasti yrittäin nousenee keko päiväkin paisteiseks kääntyy. Joskushan sivuisel raiteelle laittaa höyryt kun pannusta purkee, mielinen eheys hankalat taittaa tarpeetta, ilme se surkee.

20010515 Yhdessä jaksettais...

Ihmisen tarve on hyödyksi olla koko tuon elämän matkan, ei saisi kiikkua liiasti jolla parhaus saa siinä hatkan. Järkevil aatteilla vuoraten kulun ystävähenkisin miettein, näin sitä löytäisi turhuuksil sulun oikeaan osunein tiettein. Yhdessä jaksettais enemmän toimii puhaltain tarkasti hiileen, näinpä ne sattumat sopasta poimii etäälle paiskaten viileen. Vastuiden kanto se jemptiä työtä olemankululle tärkee, porukois olessa siunaus myötä anheisensorttinen särkee. Joissakin tietysti kompattu vikaan erehtyyhän sitä noissa, haavoihin tarttuilee vuosienlikaa vaikkapa omassa koissa. Perkailuhenkeä jos sitä riittäis tasoittais useenkin paikan, ehkäpä sellaisest kaverit kiittäis sointuviin hyrräis et laikan.

20010515 Yksin ei matka se...

Rauhaisuus avittais ihmistä yhä niinkuin on aina se antanut, tuumailuhetkiset, melkein kuin pyhä korsia kekoon kun kantanut. Monilla meillä on pienemmät taakat henkisen hävikkein määrissä, pahimmil kohdilla jopa nuo raakat ei oltu innoin tääl häärissä. Laatujenperässä juoksuja riittää piennä jo nuijittu kallohon, muistettais tulleista nöyrästi kiittää saatu jos liikettä pallohon. Yksin ei matka se metkalta maistu orpona olokin hirvittää, pullat ei tuletta vähääkään paistu kulkemanmutkailu irvittää. Useista notkoista reittimme kulkee ajoittain vuorille viisanneet, joitakin linjoja täydesti sulkee epäiset teot kun liisanneet. Tantereest pitäilee kiiruusti nousta alkaen askelta sovittaa, köpöilkin näpeillä virittää jousta huomista yritet kovittaa.

20010515 Ilma täynnä...

Maisemis nyt kesäntuloo piilompaan saa heinänkuloo, uutta vihreet työntyy maasta lämmönpielet irtoo haasta. Vedenvälke mieltä viihtää kohta tuolla joku hiihtää, pitäellen kiinni narust ettei ole, nyhtö karus. Ilma täynnä lirkutusta pikkulintuin sirkutusta, merituulen suolantuoksuu poutapilvein taivaaljuoksuu. Latailla voi noilla mieltä syömmensyvist lähtein sieltä, akut kun saa priimakuntoon vahvennusta siirtyy tuntoon. Hapuilui silt mielel jättää joskus persuksilleen lättää, oivallappa omat viat pyyhi sivuun tulleet liat. Etkö muka moiti ketään väliverhoi ala vetään, noustaksesi ylös ojast päästyäikseis vikanojast.

20010515 Terveys on lahja...

Sydämessä syntyis huoli alla jos ois pelkäst tuoli, liikekyky nollanmääräs ettei voisi toimii hääräs. Onneks niin ei usein ole kohtalo se silleen pole, mut jos nurjemmille kääntyy huulet alaviistoon vääntyy. Veitsenteräl melkein kukin polkimilla jalka rukin, ellei tuota tehdä saata ollaan tyytymätönt maata. Terveys on lahja suuri mutta voihan kääntyy tuuri, useit kremppoi hiipimässä siin kyl auttaa, älynkässä. Rohkeutta pitää löytää nurjempiin kun joskus töytää, kiittäin aiemmista avuist haltuuntulleist, olonpavuist. Kavereista löytyy pönkä maailmalt jos kylmänhönkä, opetellaan nöyrää mieltä sihti löytyy oikee sieltä.

20010515 Yksilön osa on...

Ihmisen hyvä on nöyränä olla jaksaapi uskoa huomiseen, luontevan suuruisna arkinen holla tehtäväin esille tuomiseen. Kaikkea määräähän jaksais ei kantaa polvilleen äkkiä vajoais, siksipä ohitseen mennä sen antaa julmihin sulppuihin hajoais. Yksilön osa on todella niukka ellei oo älyisten ryhmässä, arkisel järjellä paahdatus tiukka mieli ain kohtuusti hyhmässä. Joitakin haalituks tälleenkin löytää etsijämieltä kun kumuaa, usein kyl ylläteperäisiin töytää aatoksensuunta kun sumuaa. Oltaisiin mielissään aiemmin tehdyst eivät ne häviä vuosista, turhakin surra on tänäisest ehdyst maailmanmatkois kun kuosista. Kaikkea tarjottu esille meille löytyis vaan nöyryyttä nupista, viheltäin päädyttäis uusille teille einekset loppuis ei kupista.

20010515 Eikä ees tarvitsis...

Miksihän kummassa kynään ain tarttuu riimien kyhäilyn varjolla, vähistä aineista määriä karttuu niukat silt enimmin tarjolla. Sisäinen pakkoko ryöppyää mulla etsittäin ruumenist jyviä, tässä ei eteväks ikuna tulla puuttuilee läikkeitä syviä. Eikä ees tarvitsis tyrkylle mennä julkisenpuolelle söhlimään, koska ei kipenet taulasta lennä rupee vaan pötkösti töhlimään. Keinot on rajaiset, se pitää tietää hullua vuotella parempaa, pettymyspuoliikin nöyrästi sietää rohkaisee jotenkin arempaa. Suvi nyt rehoaa silmien alla kukkaset värejä tarjoaa, matkojenpäähän kait joutunut halla lehtevät pian meit varjoaa. Ihmisen elämä uusihin kulkee tahtoipa sitten vaik topata, oikein on syliinsä mukavii sulkee käsillekertyneist kopata.

20010515 Toki on toivoa...

Äitienpäivä täs kulkevi sivu yksinään omissa oloissa, mihkään ei ukko tää kotoa hivu tilanteet senverran noloissa. Miten sen ilmaisis, esteitä uusii kukkuramäärästi pöydällä, heikentäin tietysti laadultaan muusii ilo siks vaikeesti löydällä. Toki on toivoa polkuja löytää myöskin noil rempseitten saroille, haittoihin kun sitä voimalla töytää saadakseen linjansa karoille. Aatoksis pyöriiksee useita pelkoi huomisenhuolista aralla, joista ei todella oteta selkoi ollaan kuin reitillä varalla. Itsessään jutut ne rullaavat kyllä mietteistä nyplis jos versot pois, entisten annilla riittävä vyllä kivempaa sitenhän yleens ois. Sattuneest syystä nyt taittelen peistä ilman vaan omia aikojaan, jaksaisi henkeväst sarallaan seistä kohtalon tehdessä taikojaan.

20010515 Tietoisen tuella...

Itsensä pettämist sellainen varmaan ollaan jos tunnotta teossa, kyllä sen kiertäisi kauempaa harmaan laatuja riitost et keossa. Halvalla menee tuo parahin puoli ellei oo näyttöä taidoista, sellaisen seuraus synkkyys ja huoli kuormia löytyy jos vaidoista. Tietoisen tuella evästä purraan jarrut vaan matkalla hukkuneet, aivanpa aiheesta huolia surraan enkelisorttiset nukkuneet. Mielellään kääntyisi polulla poikin unohtais tullehet töminät, onni et etäältä kierrellä voikin tunnolle kuormaten röminät. Jokaisen syntinsä pakko on kantaa mielin vaik luistaisi alta pois, silmäillen kaihoisast vastaista rantaa tuollahan rauha ja myönty ois. Kaikkea kaunista helliä sietää että ois valohon kulussa, omat ne niukkansa tarkasti tietää pamunsa pitäen sulussa.

20010515 Elämä filminä...

Jaksettais haikailla hyötyjenperään sieltä sit löytyisi vastetta, lisäillen kerroksii entisenkerään niinkuin on aamulla kastetta. Yksin jos ynisee uuninsa nurkas sinne saa homehtuu rauhassa, virkeenä täytyisi kulkea kurkas löytöisii laatuja kauhassa. Elämä filminä jatkuvast pyörii niinkuin sil aina on tapana, kelpaapi ihmisen sellaisis hyörii haaveittenhenkisens vapana. Pussin sen perältä tulokset löytää vähänkään jos sitä tuuria, reippaammin huomisen haasteisiin töytää kunhan ei kahmua suuria. Hinteläl hengellä äkkiä väsyy vaaransa liialla kiireellä, kainottaa todella mallailla räsyy onhan vaan omiaan siireellä. Muistetaan vanhojen neuvoja tuossa yli et etäält ei hamuta, näinpä ne kyytimet olekaan suossa reissu se ihmistä ramuta.

Pentti Pohjola 20010515 (20010515) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu