20010511 Tottumia

20010511 Rentoja veikkoja...

Entisii tunnelmii muistoista kaivaa ikää kun kertynyt jonohon, sieltä sit pilkistää pukseerilaivaa vipatust lisäsi monohon. Höyryllä hinaajat silloisest kulki ryöhä vaan kohisi vedessä, lapsena kuvan sen puseroons sulki ihan kuin tänäänkin edessä. Rentoja veikkoja kannella liikkui huulia heitellen toimivat, useinkin paattimme vierellä kiikkui kannelle ylöskin poimivat. Meren kun tuoksua nenäänsä veti tervaisii aromei laivasta, olemansortti ol täyteinen, jeti ihminen lähempän taivasta. Se oli nuorelle elämyskenttää monina suvina rikasta, itsensä muistia yhäkin tenttää nostaen pystyhyn tikasta. Filmiä sellaist voi kelailla aina oleman nurjuus jos tukistaa, iloisten välkkyjen vimpaimest paina arkisen harmaan se kukistaa.

20010511 Hinaajat hakivat...

Pienenä poikana juokseltiin rannal hihkuja heittäen toisille, välillä kalliol, välillä sannal illoin taas nuupuksis koisille. Ristanjalt sukellus ainainen ilo vippauslaudalta ylempää, lahdella läikkyili auringonkilo mikä toi tunnetta, sylempää. Hinaajat hakivat lauttoja merel myöhemmin nipuissa uittaen, noitahan katsomaan täytyili kerel aiemmat leikkinsä suittaen. Mermiehet vitsejä heitteli laivast keskeltä puuhainsa kiireitä, lokit ne kaarteli sinistä taivast elämänilon nää siireitä. Kaihoten katselee välkkeistä vettä ukkona ollenkin nykyään, sieltä on kivoja kertynyt että virkeenä hyödynsi kykyään. Ei tule pukseeri ryöhäten meille pöllithän ohjattu pyörille, kehitys kulkenut sellaisil teille vesteitse hitail muk vyörille.

20010511 Välkkyy myöhäl...

Topukokuu kun alkoi tulla haitat lisääntyivät mulla, vappuna ol flunssa kimpus olemisenhyvä täysin himpus. Pelimannijuhlat eessä yhä lisää taakkaa reessä, oikees silmäs salamoita ymmärtää ei jaksa noita. Välkkyy myöhäl nytkin haitta kiusoilla on täysi aitta, kävelykin lähes topis miten tähän menoon sopis. Lonkkakuvat otettuina hämynsorttist pitkospuina, kaikkik tässä menee rikki olemast et, vikatikki. Haettava toki selkoo laimentaahan osalt pelkoo, jaksain nähdä kivainsortit nekin, perusteistenkortit. Jutut rullaa aina uusiin monenlaista makuu muusiin, onneks ei oo ennustaja siinä liianlähel raja.

20010511 Tuntojenrippeitä...

Ikää kun kertyy, niin vaivatkin lisii totuutta tällailla haetaan, jossakin vaiheessa kinkkisenpisii arkea haaveisiin paetaan. Sieltä ei konstia ulospäin ole muistettais edeltä aatella, älä siks harkinnat askeltkaan pole järjellä koittele saatella. Aitojenrippeitä ehkpä viel tähteen silloin vois toivoa parempaa, henkisen halmeelta löytäis et lähteen avittaa toki myös arempaa. Uskoa pitäilee kuunnella tarkast muistella sattuvii seikkoja, olemanpuoltansa kestäväks karkast arki ei suosi tääl heikkoja. Miten sit milloinkin velloaa mieli toisten on tuki näin tärkeä, päätelmii vastaan vaik höplöäis kieli isketään kalloomme järkeä. Ei ole toista nyt laistamme näällä tallausuralla menossa, ainoa yksilö jokainen täällä omaansa etuiseen kenossa.

20010511 Ilmaista huvia...

Ystävii kaikille eihän noit riitä orpona monetkin tallailee, jyrkkyys ei toistansa toisehen liitä etäämpää kaikkea mallailee. Kyllä se juttu on esille tullut monessa kohdassa oloa, haaveittensuunnat ne kuitenkin hullut painottain kotoista koloa. Ilmaista huvia etsiä passaa oikein jos rinnasta rypistää, vähempi suuntakin kartuttaa kassaa ennekuin vähiään typistää. Luulojen perusteel aidat jos laittaa saapihan hörpätä suolasta, kaiken tuon kestävän pirkaleiks taittaa eikä saa makeista nuolasta. Toiveitten äärelle vanhakin maksii aikaa kun paljoo ei tähteenä, olema yleenskin liikaiset raksii päivien nuuka kun lähteenä. Maailma pyöriiksee vääjäämät aina niinkuin se miljoonii vuosia, jarruja äläppä ihminen paina olet jop luonnikkaan kuosia.

20010511 Kesä nyt tullut...

Nykyistä parempaan täytyvi uskoo ilman ei pyssystä jysähdä, kakkisest turhasta ollut on kuskoo heppa jo kelvolle pysähdä. Kesä nyt tullut ja vihreää maassa ulappa sinisnä siintelee, pitäiskö hyviltä ovia haassa mukavansortti kun kiintelee. Omia vaivoja niitä jos sihtaa ei pääse eduista perille, mielen siis lovia metkoilla tihtaa löytyvi kelpoja kerille. Hankalat hukataan mattojen alle ettei ne pyöriikse jaloissa, tasaantuu varmasti haittojen palle notkeantuntuiset aloissa. Yhtä sun toista nyt laittaen pirtaan ennenkuin hämärä hiipii luo, käännetään laitosta myötäisenvirtaan ehennyshakuista esiin tuo. Jopahan huomaa et päivä se paistaa hätäilynhaitatkin hukattu, ihanast suvesta vanhakin maistaa oloa silleen on nukattu.

20010511 Voisipa hukata...

Ihmisen kyvyille löytyvi raja etkäpä ohitse moisesta aja, tyytyä täytyvi niukempaan katsantomielessä hiukempaan. Yhteistä säveltä etsiä pitää sellaisest hedelmäperäistä itää, jopa ehk täytisii esillä liikutaan saantojen vesillä. Haittoja on, sekä tulenee uusii olkoonpa vaikkapa kitkerää muusii, aiemmin saatu on lepäillä eikä noit tulevii epäillä. Voisipa hukata kertyneet vaivat uittaisi toisesti redille laivat, puhdasta mieltä ain pöydässä uuttakin sopivast löydässä. Kirjoihin laitettu tulot ja menot ahkeransorttisuus, jopa myös tenot, näkyvil rohkeesti raahattu täydellä höyryllä kaahattu. Pikkusiin haittoihin ei pidä tarttuu suurempii järkälei sellaisis varttuu, onhan sit aikaa taas miettiä kulloista olonsa tiettiä.

20010511 Yksinäänyritys...

Elämänkulku on mitäpä milloin valmiina lähespä annettu, myötäleentuntua useesti silloin kuormia toisaalt jos kannettu. Yksinäänyritys raskainta laatuu hivutussorttisen suolaista, tällainen teelmähän rojahtain kaatuu ennen kuin ehtii ees nuolaista. Puuhaa saa yhäti laitella putkeen hikeä pyyhkeillä rätillä, totunnantarvehan selittää kutkeen jutut kun siksakist mätillä. Aidolla mielellä nöyryyden turvin pelastuslautoille kivutaan, sepä se silittää pahankin kurvin nuukast kun plussia sivutaan. Huominen piilossa ihmisen mielelt jelpaten tulevain pelolta, useekin valhe se lipsuvi kielelt olemat oikuutta selolta. Virheistä etäämmäl päiväinen tarve rinnassa riemu et pampattaa, kaikesta kateisest totaaliharve näin sitä jaksavi lampattaa.

20010511 Aistit kun säilyisi...

Vaakaanhan joudutaan elämäntiellä kaikkine hauraine toiveineen, monia muuttujii saanenee piellä vähemmän herkkine hoiveineen. Useesta kivusta riesansa löytää jotka taas näivertää kestoa, kehnoimpin päivinä pelkoonkin töytää moiselle haluis kyl estoa. Aistit kun säilyisi virkeinä mulla enempää eipähän tarviskaan, järkehenkäyvästi haittoikin tulla kuin edes kohdalla harviskaan. Intoista oloa mielisi jatkos riemu et rintaa se rätkyttäis, vihon sen viimeisest haluisi katkoks liiast tuo henkeä mätkyttäis. Tultu on sellaisten polkujen haaraan ihan nyt mitä voi sattua, eipähän tahtoisi ahtua vaaraan mukaviin viskaisi hattua. Kestävyyspuolessa toivoman varaa antakaa ihmeessä ohjeita, joku tuo päivissä vastahan haraa ettei voi vältellä sohjeita.

20010511 Kinkkisii kohtia...

Huomisen varaanhan täytyisi toimii kaikkien parasta hakien, timantit roskien seasta poimii alla tok nykyisten lakien. Kinkkisii kohtia pelkäämät yhtään haaltaen vastuisen taitoja, tärkeännarusta tinkimät nyhtään olemanpuolia aitoja. Monet on seikat ne tietysti vastaan kuten jo aiemmin ällätty, elämä puistelee hereille lastaan siitäkin, mihin nyt tällätty. Tärkeintä juuri ois haasteita kestää kiusoja kipeitä siedellä, perumishalunsa ehdoitta estää sisua lämmittäin liedellä. Aina ei aatokset mene ne putkeen rikkoutuu värkkiset kulussa, olemankaari se tekeekin mutkeen veräjät lukoissa, sulussa. Nyhdetään nöyryyttä helmasta tuolta etsitään etsimäst päästyä, kohtapa kontturit ylhäällä suolta litsanaks lyödylt saa säästyä.

Pentti Pohjola 20010511 (20010511) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu