20010323 Arkista patinaa...
Riimeistä roppia mielelle löytää koristaa kummasti arkisenpöytää, halpaa on todella huvia -eikä siin kumarra kuvia. Arkista patinaa sellaiseen siirtää tuntoisen kiemuroi esille piirtää, lähteepä levoton mielestä -isoimmat etsinnät kielestä. Tasaisel tahdilla väsyjä väistää aina sen sopivan, kevyysti päistää, sihdaten hotuja huomiseen -elämän tuoreeseen tuomiseen. Palvelumieltäkin hippunen joukos oleillaan riitosti mukavainpoukos, irti ei koht sitä osaisi -nukuiskin tehosti hosaisi. Uutimet vetäen päivältä naamalt eikäpä lakata tarpeeksisaamalt, jopahan lyyti se piirtelee -huolia tuonnemmaks siirtelee. Helppo on kynää tuot paperil lykkii makuises asennos rennosti tykkii, kaikki näin kohdallaan kunnossa -ikäväin poispesu tunnossa.20010323 Häviöhenki sä etäämpän...
Ainahan pitänee yrittää oppii saamalla tiedosta käsille koppii, ellei se hommana onnistu -riitosti silloin ei ponnistu. Maailman ajat on tahdottu voittoon yltäillä kultaiseen, sooloisensoittoon, jokaisel riitä ei pallia -sihtaillaan ekstroista mallia. Häviöhenki sä etäämpän pysy toiselta suunnalta mahiksii kysy, nyt olen päättänyt pärjätä -huomista iloiseks värjätä. Kuoppien ylitse kimpoan ruojun ehkäpä näinkin mä pikkasen huojun, silti ei sisua tukista -ryypätään mehua mukista. Elämänohjeita etsiä pitää tuostapa alustast tehoja itää, kunhan ei nukuta pommihin -ruvetaan salamast hommihin. Tohditaan muitakin keinoja etsii samalla vähyyttään ilmaiseks metsii, vääntäen kahvasta kaasua -patojenalle tuot raasua.20010323 Hulluu ois ootella...
Jokaisel riittävi elämäs siru etteipä toimetta lojoissa viru, siitä on hitsisti hyötyä -huomistaan ei tule myötyä. Aina voi palata lähtöisel kohdal tuosta sit uudesti vauhtihinjohdal, persukset maata vaik raapisi -evästä enemmäks kaapisi. Hulluu ois odottaa matojensyöntii sitäkin karmeeta, ohehenlyöntii, tuonverran haetaan terästä -jatkohon, ensmäisest erästä. Riittävänkanssa on sitä ja tätä turhienvarahan, hommaansa jätä, uunissa taikina paistuilee -elämänatria maistuilee. Leikkiälyömällä patentit löytää keskelle rähinää, sovussa töytää, näin sitä pärjätään huomiseeen -jokaisel arvon sen suomiseen. Nautintaoikeus kerrasta kohdal seikkailumielisiin uusihin johdal, aivan kuin kukka ois rinnassa -timantit entises hinnassa.20010323 Ihminen tuo unhoo kivan...
Mir se äsken alas tuli ilmakehäs lähes suli, tuosta ei oo enää huolta -siinämieles, päivänpuolta. On kyl melskeit monii muita niuristuttain hädäl suita, ihminen tuo unhoo kivan -hakee esiin, ärsyinrivan. Pitäis nähdä surunluonne kurkistaiksee verhoin tuonne, nälkää, viluu, suurta tuskaa -kofliktit ne muas kuskaa. Tasapuolta ei oo täällä pallosemme pinnanpäällä, lähel ei nyt ihan sitä -hirveydeks, mainiit mitä. Ei siis kaikil olot hyvin työttömyys se kolo syvin, Suomessakin puute kurkkii -nurjemposain menoi surkkii. Kosk me ollaan itsekkäitä haalaellaan esiin näitä, yksilö ei paljoo taitais -vaikka itsens surult aitais.20010323 Mitä muuta vielä muistais...
Heiketään me vuottenmyötä aika tekee omaa työtä, rapistutaan päiväpäivält -eikä välttyellä näivält. Varastossa silti tietoo nurjapuoli, osin mietoo, kaikel tällä jalka nousee -jännitetään yhä jousee. Uuttakin on tarve oppii sitä mieleistänsä koppii, että huomenvalo paistaa -messevältä matka maistaa. Ystäviä löytyy riitost tuosta suitsuaapi kiitost, palikoille paikat hyvät -itäneinä kelvost jyvät. Mitä muuta vielä muistais sutjakkuus et vauhdil luistais, haitansietoo toki olla -viilipyttymäinen polla. Kaikkee kaunist yhä lisää nyviskellään siten nisää, aika vaikka meistä eroo jälkeentulleit into teroo.20010323 Malttamatta puntaroida...
Riimi ei se aina tuossa joskus aatos ihan suossa, väsymyksen myötä kertyy -levonjälkeen, uudest vertyy. Kokeilu on siitä malli ettei syty aina nalli, polkimet vaan pyörii tyhjää -yhdensuunan äärel nyhjää. Malttamatta puntaroida eihän kelpoisesti voida, tämä järjen alttarille -puoltolause, ehdoit mille. Sisenny ei aina aihe on se harmillinen vaihe, kuitenkin on ehdotonta -väkistjatkain, tulos sonta. Jollaintaval valikoiden henkisesti herkäst soiden, uskaltelee ujuu tielle -ohjaksissa jopa mielle. Teutaroihan joskus koni ellei himpunvertaa loni, surullista, väkipakko -määrättynä moisel sakko.20010323 Hakeudutaan haitoist eroon...
Mitämilloin itsest sanoo toisii ymmärtämään anoo, hengessä kun liikaa tuulee -asioita, väärinkuulee. Edestakas paiskoo mieltä stabiilii ei löydy sieltä, rinnanpuolen ryminöitä -valvottelee turhast öitä. Hakeudutaan haitoist eroon näin ei laskut kerry veroon, oppimista tuo se tarvii -väistääksensä harminsarvii. Uudenlöytö ei oo helppoo pykyttäis, ehk siltkin jelppoo, yksinäiselt polut tukos -luultavasti järin lukos. Aina pitäis holtti tietää sitten seurauksii sietää, edeltä ei toki arvaa -missä seuraavaksi karvaa. Valonluukut sieluun auki tämä pinteenpahat lauki, odotellaan omaa hyvää -kohdentaen metkaan jyvää.20010323 Nopanheitto arvausta...
Hyvää pitää aina vaalii eikä kiusoi puoleens haalii, kirkkain otsin valoo kohti -täyttymyshän tuolta hohti. Nopanheitto arvausta siinä taustaväri musta, varmanpäälle, ihan juuri -kohokohta sehän suuri. Tähtäykset kohti valoo ei tuu nurkantakaa haloo, mennään kuni yhtäjalkaa -sopeutua hommiin alkaa. Kiire pilaa monen jutun sakeennuttaa harmiks sutun, vaik vois tuumii kaikes rauhas -olon eliksiiri kauhas. Yhteispelii ottain arkeen peitteleiksee sielunkarkeen, todentotta tuollalailla -kipeyttä ollaan vailla. Sinisilmin ei kyl mennä -tyhmänrohkeest, leija lennä, päättävyyttä, uskallusta -huominen ei taatust musta.
Pentti Pohjola 20010323 (20010323) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu