20010316 Lonkalta lauottua

20010316 Harmaata haukates...

Mistä vois täytettä mielelle hakee yksinäänkulkeva orpo tuo, perheisel vainhan se kiintymä sakee -helppoa mennä on lämmön luo. Omasta aikahansaannista johtuu että tuo riemu ois mielessä, kohtalonkolhima ei löydä lohtuu -hällähän jutut ne pielessä. Harmaata haukates intokin nollas sääret vaan tutisee tuulessa, kummia kiemuroi vilistää pollas -eikä näy hymyä huulessa. Äly ei kaikkea kuntohon korjaa senhän näin vanhana ällännyt, muuten tääl ympäril luontoa sorjaa -rauhaisaan papparan tällännyt. Kaverisuhteet on loppuneet aikoi yksin vaan yrittää pinnalle, tekispä todella syystänsä taikoi -löytääkseen lohtua rinnalle. Näkispä edessään aukoisen portin iloisten heippojen muodossa, jopahan jättäisi nuuppaisen sortin -elämään päin olis vuodossa.

20010316 Laihalla kukkarol...

Sitä ei nuorena älynnyt tippaa miten tän matkahan laitettu, olema erilleen haaveista vippaa -ylkoreet sivuhun taitettu. Laihalla kukkarol konstista mennä useinkin salvat ne lukossa, tuossa ei aatoskaan mensasti lennä -harmajat solut ne tukossa. Yhä silt lämmintä sieluhun riittää läheiset kun he on elossa, plussaisenmerkkistä raapustain piirtää kulut ei haittojen pelossa. Tukematurvaahan toisilta löytää oma kun heikkous horjuttaa, siltikin apean särmäisiin töytää -kaukanakulku se orjuttaa. Maailmas paljon ois tarjolla hyvää jos vain sen älyäis järjellä, tohtimal tonkia miellettä syvää -välkkyisen sisäisens kärjellä. Jos taasen liiasti nahkojaan nurii pöhköksi aletaan haukkua, sietäisi löytyä älyistä kurii -täyttämään vajaisen laukkua.

20010316 Vuosienmittaanhan...

Keinoja maailma pullollaan täällä ainahan tuon kyllä tietänyt, siltikin vähiään ollut noit näällä -orpoisen oloaan sietänyt. Uskalluspuolella punaista vilkkuu tuohan se paikkaansa runtannut, kukkaron uumenis niukasti hilkkuu -suruihin silt ei oo juntannut. Vuosienmittaanhan selvisi kyllä missä on papparan paikka tuo, enempään hitois ei kuunansa yllä -olema leivän ja suolan suo. Hörhelömieliset pakko ol heittää tyytyen tulleitten määrihin, aidoin se sisimpäns valolta peittää -soluttuin harmaampain häärihin. Tänään on linjat ne selvillä mulla harrastehommatkin jarruilla, kovin ei helppoa esille tulla -istuen näkyväst parruilla. Puuhaisten kimpuissa hupeni vuosii yhäkin evästä pesähän, vaikka ei olekaan tänäistä kuosii -luotetaan tulevaan kesähän.

20010316 Yksilöt painiiksee...

Tavat on aina ne ihmistenmyötä näinhän se laitettu kulkemaan, irti noist pääsy ois raskasta työtä -kaahailla hanoja sulkemaan. Valtaises virrassa monetkin valuu kokemat kanttinsa kestoa, luulis et vähän tuot irtoomishaluu -oishanpa laumaisen estoa. Yksilöt painiiksee useissa sarjois liepeet et maata ne viistävät, sinistä säihkyä kiiltelee harjois -toimetoint innoin kun niistävät. Maailmaa paikataan särkemänperään oikeaa aatosta juuri tuo, jollain taas kaltilla leikkaavuut terään -epäistä varmuutta mikpä luo. Risteilyreissussa ihmiset ryntää palikoi uusia haalimaan, keillä ois aikaa noit peltoja kyntää -herneisen saran, ja kaalimaan. Eri on järjestys nykyisin juuri vanhoja tapoja muistaen, niillä kuin edessä korkea muuri -hidustko aatamist luistaen.

20010316 Vauhtiaottaen monikin...

Ihminen tahtoisi itseään nostaa kivuta kuiville ojasta, sillepä juuri, tuol vähälleen kostaa -aikuiseks kertyä pojasta. Onnistuslaadust ei edeltä arvaa moinen se kutittaa kulkijaa, täyteinen plussa se hivelee harvaa -runsaimmin, sinetin sulkijaa. Vauhtiaottaen monikin ryntää täytettä etsimään huomesta, siltikin persusta tannerta kyntää -kultaa kun löydu ei Suomesta. Toisii vaik passoittais orjankin lailla pihaisenpiirissä jyrähtäin, yhä on tunnustet tärkeää vailla -matalalentohon pyrähtäin. Viisas ei tarpeetta aukoile suuta opetus mennyt on aivoihin, kukapa hyväns voi väitellä muuta -tuhraten tietonsa kaivoihin. Hellällä otteella ystävii vastaan enemmät kulkevat keralla, aika jos siipeilee hempeäst lastaan -prameast vihreellä veralla.

20010316 Pian ei tarvi kuin...

Nykyisin tekniikat voimaisest pelaa tuhansist hanikoist sellaista kelaa, jos vaan on nupissa järkeä -aina voi esteitä särkeä. Pian ei tarvi kuin nappia nyppii robotit raskaimmat tehtävät hyppii, laitteit vaan pöydällä sihtailee -kehollisyritteit pihtailee. Yhteen ei kohtaan tuo koneistus riitä sielun ei saralla lakeista niitä, tuolla vaan entiset voimassa -herkkyydensävelet soimassa. Mieli siis jyrkästi entisenmoinen pikust vaan eroaa toisestaan toinen, onneksi tällaista mukavaa -tykkäillä halusti vapaast saa. Lapsesta vanhuuteen kuljetaan täällä totutut haittamme harteittenpäällä, ehtii siin nauttia menosta -kuin myöskin keljujen tenosta. Jotenkin meistä ain jälkiikin jää suppean piirin vain tietoa tää, onneksi synnytty, - nappista se -vanhemmat hoitivat hommat ne.

Pentti Pohjola 20010316 (20010316) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu