20010223 Kisahuumaa

20010223 Tuuli nyt puhaltaa...

Salpausselältä innostus tarttuu uusia mitskuja Suomelle varttuu, runsaasti noita viel jaossa -ei olla parasta paossa. Monta on mäkeä suoritteit yhä ellei tuo pakkanen torsoksi nyhä, naistenkin viesti on hilkulla -asteiset liiast jos kilkulla. Tuuli nyt puhaltaa itäiselt suunnalt koilliseen ehkäpä onkin jo muunnal, hyppyreist vaikeaa poukata -palkintopallille, tsoukata. Kansaa on riittänyt tukkoiseen saakka järjestyspuolelta kevenee taakka, budjetti vihreäl valolla -lotkita päähän ei halolla. Yksi vaan juttu men pahasti pieleen särön se jätti niin auvoisaan mieleen, tuota kun vailla ois pärjätty -mainetta ehommin värjätty. Penkilläurheilu silmiä koittaa korviskin tinnitus laulujaan soittaa, trio on päiviä tähteenä -härmäisten, ehennyslähteenä.

20010223 Myllylä hän ankkurina...

Vanhakin täs tuntee ilon yleisest vaik alla pilon, Lahdes tuli viestivoitto -siitä maammelaulun soitto. Myllylä hän ankkurina eikä puuhast tullut kina, nelikko vet pitkäntikun -ulkolaiset, saivat hikun. Eilen naiset printis kovii aukoilivat, kultaovii, tätä lisää antaa tulla -paistuiksee sorjast pulla. Yhä mitaleita kertyy viikonlopul joukko vertyy, mäenlaskus, hiihtoladuil -suomipoika eipä kaduil. Tuulihaittoi pitkinmatkaa saloissansa liput vatkaa, kuinka mäes tyyli säilyy -pisteenpaljot hallus päilyy. Jotkut moittii, mitä milloin talkootöist, ei snaijaa silloin, hattu ilmaan Lahden vuoksi -sutjakasti hommat juoksi.

20010223 Välil tuntuu...

Arkityyleil välil vitsaa Lahti tarjoo makuist pitsaa, hiihtolajein kirjontiimoilt -joukot yhyttelee siimoilt. Notkeutta, potkunvoimaa asentoa mäes roimaa, näitä tsiikain telkun ääres -sivuun jääpi muunlai hääres. Väliin tuntuu, ei tuu mitään Suomi jumbosijoi pitää, koht taas aukee mitskuinovet -tykyttelee innost povet. Urheilu on vahva huume siinä nousee, ykköskuume, tuolillansa, ois kuin naruis -vierasmainen jos hän karuis. Tempaseehan väkist mukaan juntturankin, myötäsukaan, elämäs on uutta tenhoo -juoksutellen virras venhoo. Mielenkiinto, ykkösehto näin se heijaa kivast kehto, ensiviikol arki saapuu -yllevetäin, arjenkaapuu.

20010223 Näin sitä korskuaa...

Ihminen yrittää toimia kivast saadakseen ottehen elämänrivast, luodakseen jotakin ominta, uutta -hyödyntäin tällailla sit tilaisuutta. Aina ei kuitenkaan paistele päivä edes oo laatuisest tipankaan häivä, pitäilee rypeillä monttujen yli -siksi sit tilaisuut, eikäpä hyli. Onnella osansa varmasti tuossa muutenhan hapuilis ikuisest suossa, läheiset puolia meidänkin pitää -kiitoksentarvetta suuntaansa itää. Näin sitä korskuaa iltaansa kohti aallokonlaatua huomassaan pohti, vähillejääneisyys rasittaa kyllä -silti ei enempään mitenkään yllä. Uutisii mielellään hengelleen syöttää olemans, sellaisel toiveella vyöttää, ehkäpä enemmät jostakin löytää -koristais kukkaset, arkisenpöytää. Hoksaten ihmisten monetkin mutkat piiloisenpuolensa, salatut kutkat, rehdeillä keinoilla, noillapa juuri -merkitys asioil hirmuisen suuri.

20010223 Apostolkyyti nyt...

Vanhan täs pitäilee vaivata mieltä hakea rippeiset käyttöhön sieltä, sehän on selvästi mukavaa -tyhjyydentunne jää kauas taa. Eläkkeentynkää saa tililtään nostaa leivälle rasvaakin hipenest ostaa, suurempiin ei ole tuhlata -kroisoksest täällä nyt suhlata. Mediavärkkejä hieman kun kasaa saldonhan äkkiä miinuksil tasaa, tuossapa raja se vastassa -koipi vaik tiukasti, nastassa. Apostolkyyti nyt ukkoa heivaa suvella mopolla raitille veivaa, toisten siis apujen tarpeessa -ruoat jos kaapista, karpeissa. Onneksi en asu ihan tääl nollast värssyjä kaivelee viihdyksi pollast, tok noit ei harpulla soittele -uunperää, edemmäs koittele. Päivät ne kuluvat kaikessa tässä liikuntapuolestkin höyhenest rässä, elämänturuilla jatketaan -pakost vast aikanaan katketaan.

20010223 Korjailtiin pinnoilta...

Ihmeinen juttu tää olommekulku vaikka tok eduimmilt vastassa sulku, joitakin puoleemme haalittu -entistkin olentaa vaalittu. Asunto aiemmil sijoilla seisoo nykyisist työtavoist, tuolloin ei veisoo, töllei noit vierekkäin mätetty -vatpassi, unhohon jätetty. Linjat ol tällensä, mitäpä milloin jemptinen jetisyys hukassa silloin, pennin se venytyst kerrassaan -haitatkin muhivat merrassaan. Korjailtiin itsekin aiemmin vähän rahanhan niukkuus se pakotti tähän, silti tääl juuremme tiukassa -viihty ei rantoihin hiukassa. Tottumus ohjailee askeltenmäärii kovin nyt nuukasti vanhana häärii, onneksi veikka viel rivakka -hällä kyl enempi hivakka. Maistellaan elämää, niukkojenmyötä tehty on todella raskastkin työtä, nyt siitä satoa korjataan -iltaista ehtoota sorjataan.

20010223 Naapuriapua...

Naapuriapua tarvittais yhä yksin ei pyydyksiins parhaasti nyhä, senhän jo tajusi ihmiset ennen -toistensa jelppooseen auliisti mennen. Vaikka ois kiristeil haitoista langat aukenee sovuksi yleensä vangat, mieltä voi muuttaa, jos kiusat ne jurppii -itsepäispöhkö, se syrjäisis lurppii. Kauan jos kiistoja hengissä pitää näiverrysmieltähän moisesta itää, annetaan itselle helpotust tuosta -metkempi elämän polkuja juosta. Omalta kohdalta sopeutus voimaan hauskemmat piiskaantuu tuolloinhan soimaan, leppeyslauluja hyristen hiljaa -päivät ne kultailee, tyytymäinviljaa. Riemu ei sietele muhkuramieltä siivoillaan hitoissa syrjemmäl sieltä, yöt voi siin vedellä reimasti hirsii -kaikesta sietoisuus esille tirsii. Meille kyl luotu nuo omamme puutteet tuollaisist muotoutuu kinkkiset juutteet, näin ei saa vuosia yrmeenä mennä -onnistuskeihäs, se tuolloisest lennä.

Pentti Pohjola 20010223 (20010223) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu