20010218 Arkisin asentein

20010218 Aiemmin sorkkeilin...

Eipähän jokainen värssyistäin piittaa luulisin, melkeinpä kintaalla viiittaa, olen vaan löytänyt sellaisen tavan -paiskailen joutessain vavan. Hakujenlaatu ei oikeelta näytä sydän ei suuria mittoja täytä, arkihan pelkästi näissä seilaa -tuskinpa kaatelee keilaa. Tarkastiottaen poskelle mennen sitä on tänään, sitä ol ennen, kiittelen vainenkin kohdalle tulleit -yrittein pussakat pulleit. Aiemmin sorkkeilin innoissain nuottei henkisen vähäni saantoja, tuottei, paljon sai mieltymii moisistkin esiin -näkimet eivät ne vesiin. Kummalta varmaankin sivusta näytti ukko kun puutteistens kuoppia täytti, tarkkaamat tippaakaan latujen varsil -edummast olis et, parsil. Jutuilla tarve näil esille tulla moinen on käsitys yhäkin mulla, selveilyhakua edelläin lykkään -olemanvuosissain kykkään.

20010218 Aatos juokse...

Riimit ovat takaportti yllätteisten tuossa kortti, helppo tapa löytää omaa -saapi viettää henki lomaa. Aatos juokse ohi nurkan ole monenlaisiii kurkan, eväshän ain uusi poikaa -tuossa kiitoslaulun joikaa. Vaik ei olla lapinmaassa ilmeilyilt ei ovet haassa, kiva kiirii selkäpiissä -viihdyntuntuu yhä niisssä. Monimutkiin eipä yllä selväähän se edelt kyllä, pieni riemunripe tässä -ettei nuku täysin kässä. Huoliakin yhä repus kaikenlaista häikkää hepus, ennen, sekä vielä nytkin -liiraileepi monis kytkin. Silti pitää riemuin mennä vaik ei leija etäs lennä, muistoja on isot vuoret -hitsiik siit, vaik vanhat kuoret.

20010218 Tietoja tueksi...

Yksin on ulalla paikkansa pulalla, jotakin vailla -töppöä mailla. Vähäkin autattaa toiveita lautattaa, mukavuus metkaa -nauruista hetkaa. Tietoja tueksi kirjoja lueksi, osaatpa vähän -tukeudu tähän. Pakene nukusta etäänny hukusta, kiitoksen aikaa -luottamust kaikaa. Oikeita haalimaan perinteit vaalimaan, laittaen pinoon -menneet jos vinoon. Iduille herkkuja sinnepä terkkuja, juuripa nastaan -lähdetään vastaan.

20010218 Lajunen hopeaa...

Lahti nyt mediavärkeissä myllää äm-ämmä kisat kun siellä ne jyllää, Suomikin saanut taas osansa -kirkkaimmit lätkit viel posansa. Takaista-ajoa tänäisest vahtaa Myllylä, Ismetsä keulaista jahtaa, ehkpä sielt kultakin pilkottaa -riitost jos hiklautoi vilkottaa. Jokunen tunti, taas mitalit jaos kenpähän sellaista oliskaan paos, lippu kun ylös se vedetään -metkujensaannissa edetään. Lajunen hopeaa eilenhän koppas Varis jo torstaina pronssihin toppas, pitkään viel kilpailut kestävät -edeltäkommentit estävät. Isossa mäessä Ahonen valttii toki siin tarvitaan harkintamalttii, muillakin sormensa pelissä -joltinen osansa kelissä. Kymmenen Suomelle, ennakkoveikkuu ehkäpä tuolla voi kantilla keikkuu, nautitaan urheilujuhlasta -median tuomasta tuhlasta.

20010218 Monetkin pettymät...

Tärkeys ei ole jokaisen juttu ainakin arvailee parempi tuttu, tälleenkin päivä se illassa -harmaus niskaises villassa. Monetkin pettymät kuhmuilee sieltä tulevat sotkemaan rauhaista mieltä, eikä voi tipastkaan estellä -helppointa keinoja kestellä. Omaa jos pätevyyt korostaa liikaa virheiselt tontilta varmasti tsiikaa, antamat järjelle puoltoja -yleisestottaen huoltoja. Kaikkea tällaista nuppihin tuppaa joutoisenolois jos aikaansa kuppaa, ruumenet jyvien joukossa -menemät haittaisiin poukossa. Aika se vääjäämät rataansa kulkee ihmisen ehtimät niukoiksi sulkee, tekipä oikein tai töpösti -jotenkin luullusti löpösti. Haetaan hyviä entisin aistein sieltä mis aurinko köllöttää paistein, näivetys tartu ei rintahan -eletyn lötsöys pintahan.

20010218 Tässäkin hahmossa...

Vaikea ihminen kantelee taakkaa yleinen asenne hänethän raakkaa, pitäisi kestellä kipua -rähinäsuuntaan ei lipua. Helppoa tuomita vikainen luonne kaikkisten jonojen hännille tuonne, miten vois asenteit kumota -sydämensyvillä lumota. Ärtymäintaakka on pinnoilta arka sellaisen heijasteis utuituu karka, myönnellä täytyy, et näin se on -ihminen laadultaan kelvoton. Tässäkin hahmossa toivoa itää vaikka tuot töttöröö käytössä pitää, jarruissa liiasti klappia -painamat vihreää nappia. Oikeanyrityst silmäinsäsihdis tuuri vaik pitelee, ilkeänpihdis, huomiseen jaksaa silt luotella -pahimpii kimpustaan puotella. Erakolt ystävät aikoi sit lähti sammahti himmeäks toiviontähti, konsteja uusia haetaan -täytistä tyhjyyttä paetaan.

20010218 Olijan pitää sit...

Ihminen toivoo elolleen jatkoo harmihan pahasti miettelyst katkoo, ankeus olkoon sit sivussa -jämäkäst kätemme vivussa. Entiseennojaten tähtäämme uusiin näin sitä löytynee extraista muusiin, hivutaan oikeitten äärille -siunauspuolista häärille. Kaikkiset flunssat ne yrittää liiviin ovia esteeksi, keinoilla tiiviin, pärskimätaudithan nuupattaa -normaaileväitä vailla maa. Olijan pitää sit juoksella ilol muutenhan huominen taatusti pilol, kalliita neuvoja kuunnella -passelinsopiviks muunnella. Vanhuus on vaivana jokaisen tiellä olipa kohdassaan milläkin miellä, nöryyt vaan käsille kaapien -sietävyyt päiviinsä raapien. Loppujenlopuksi hommat ne hoituu kaikkien parhaaksi varmasti koituu, jaksaen aamusta iltahan -hopealankoja siltahan.

Pentti Pohjola 20010218 (20010218) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu