20010208 Vähät eivät lopu

20010208 Ei pidä hakea...

Hiljalleen kulkee tää elämänvirta puissansa liikkuilee kaiteissa pirta, jokainen päivä suo osansa -siitä vaan täyttävi posansa. Millaiset olleetkaan nuorena rajat uuttapa polkua tänäisest ajat, vuosien tullessaan tuomina -tervyydenmyötäisten suomina. Kukaan ei hetkeekään omistaan varmaa päivä voi olla se, nätti tai harmaa, sinne vaan sekahan sotkutaan -toivosti oikeissa notkutaan. Ei pidä hakea hankalii puolii nehän on nimeltään juuri noit huolii, iloisen asennet etsimään -turmaista elontaa metsimään. Yksin ei tarvitse tallailla täällä pallomme pohjoisen sektorin päällä, annettais riemujen raikua -kiitoksensanojen kaikua. Rooli vaik olisi tarjolta pieni silti se mullekin ainoa tieni, enempää osais ees varttua -ylempiin tutkaimiin tarttua.

20010208 Aina voi tarttua...

Ihminen yrittää taitonsa mukaan senhän ei kummemmin luullusti kukaan, omien eväitten voimalla -uskolla tietysti roimalla. Jostakin jupinaa siltikin riittää persoonakohtaiseen voinenee liittää, tykkäämispuutteista peräisin -kuin sitä erilail heräisin. Harmi voi tarttua, liepeestä ottain jollakin kieroilunsortilla mottain, naaman et jänteet ne vinossa -sietämispuutteita pinossa. Markkinameininkii useekin suosii yhtenäist heilua kymmenii vuosii, ilkeitä kaunoja kantaen -sanankin, sanasta antaen. Ei pidä odottaa taivaalta kuuta timantinluontoista, mitäkään muuta, herätään huomaamaan likamme -pinttyneentyyliset vikamme. Näin sitä jakselee reppuaan raahail elämän turuilla joltisest kaahail, henkistenpuolella nimittäin -kongretisoinnisthan osat jäin.

20010208 Homma ei toki tää...

Värssyjä teen aina nipussa päivällä ei ole tipussa, aamu ois parasta pännätä -henkisest hepposest kännätä. Illal kun rojahtaa loikomaan alkaa näit mietteitä oikomaan, sehän se hengelle lepoa -juoksuttaa riimien hepoa. Homma ei toki tää tärkeä vähänkäänvertaa ei järkeä, loppuisii sointui vaan aattelee -sanoja jonoihin saattelee. Ennen noin nuottien parissa pyhät ja arjetkin, varissa, sellaista kaipaa ma hiukkaa en -unhoitan totaalist täysin sen. Riimitkin saattavat loppua mutta en pelkäile toppua, ajatus reittinsä hakeilee -sieltä, mis kulloisest sakeilee. Lähtemät saatu näin vähihin ei ole tuntumaa lähihin, onnekkaan aistiman silti nään -toiveitten valtahan pappa jään.

20010208 Arki ei karkaa...

Silloin kun olemaa ahdistaa riimit ne hetkiä tahdistaa, minulle parasta lääkettä -väistellä harmien kääkettä. Ulkoa katsoen pyterää sillä vaan sulaa se hengen jää, tartuntatautia todella -kivaahan moista on podella. Arki se karkaa näin mielestä jutut ne irtoaa pielestä, sanojen vähien varjolla -monasti uuttakin tarjolla. Kainolle ukol kyl koetus yleisest nähtävil, noetus, maine täs mennyt jo aikoja -takaisinsaannist ei taikoja. Muittenkin toimia katselen tuomariks rupee ma vähää en, oppimismieles vaan sihtailen -horoisii kohtiini tihtailen. Vanhuus on jäykännyt oloa lisännyt määrissä noloa, kaiken tään vallassa puljailen -muistojen sammioit huljailen.

20010208 Toiveista usein on...

Alettu viedähän loppuhun eikäpä sorruta hoppuhun, kohdistus kaikessa tärkeä -mukana sellaises järkeä. Toiveista usein on apua eduimmil, sisältää papua, millä käy jonot ne lyhyiseks -viimeinen rivissä ole et. Hännillä, todel siel kipeää muut kun he omivat ripeää, laittaapi pakosti tuumimaan -ala jo himputis tsuumimaan. Jokainen ei ole keulassa sopivaa lankaa ei neulassa, millä se eheys parantuis -rempseelle lijalle varautuis. Pienintkin piirtoa etsimään olemaintyhjyyttä metsimään, kuvitemaailmaa esille -solkkaillaan sellaisil vesille. Langat on monasti sotkussa täytistä tyhjyyttä potkussa, sitä ei surkeilla kannata -huomisenpuoltasi rannata.

20010208 Laitettu meidät on...

Suunnitteet monasti raukeaa arkisenovi kun aukeaa, ellei oo sisussa sietoa -väistyttää tärkeää tietoa. Laitettu meidät on porukkaan sellaisen osan vaan kakust saa, enempiin pääsy on terästä -huomaa vast kulkemain perästä. Koulujen ovet jos auenneet haittaisten salvatkin lauenneet, möllinä ei tarvi viihtyä -tietojenpuutteesta kiihtyä. Maisemiin löytyneet läheiset joitapa vailla sa mieli et, lapsosten leikkien vilskettä -runsaasti riemujen hilskettä. Housuissa jänö jos asustaa eipä siin täyttyile kansast maa, omassa nurkassa surkeilee -korvikelaatuja purkeilee. Vaaroikin tuleva tuottelee sinisin silmin jos vuottelee, lisätään ihmeessä virettä -pitäen silmällä kirettä.

20010208 Vaatimat on topissa...

Ukko täällä älisee omii niukkoi kälisee, etsii jyvii uusia -rikastaakseen muusia. Liika tasa nukuttaa ilonaiheit hukuttaa, turhanpäivää pinnalla -hyljäntuntuu rinnalla. Vaatimat on topissa elvytöntä ropissa, puhdistua pitäisi -arvokeinoi itäisi. Riimit läpi kaluttui siltikin niin haluttui, arjenpeitoks vedetty -tuollamielel edetty. Polkimis on tyhjiä jotka suosii nyhjiä, onko liikaa sanottu -ylimäärii anottu. Tällämallil edetään korttei hihast vedetään, huomenessa hopeaa -vaikutteista nopeaa.

20010208 Menestys se karannut...

Toiveet juuttui karille antoi aiheit varille, lähteäkö matkalle -pingotusta jatkalle. Menestys se karannut kohtans muualt varannut, tuopa selvä tarina -jäähtyneenä arina. Henkisesti heikoilla painotteita seikoilla, kuten, kaverjutuissa -vuositolkul, sutuissa. Silti uskoo mielessä perustat ei pielessä, kunhan jaksais tasailla -rippeitänsä kasailla. Valoo yhä jaannissa nöyrtymällä saannissa, tuonhan tietää jokainen -poikkeus mä myöskään en. Itsetunto hukussa harminpuolta tukussa, kuvitteisten määriä -nuo niit pointtei vääriä.

20010208 Jokainen yrittää pärjätä...

Sinne ja tänne me kuljetaan portteja takana suljetaan, vaikka ois hyviä jonossa -karkuisentuntua monossa. Henkinen hävikki pelottaa uskomanvähiä, kelottaa, mistä noit voimia löytäisi -etteipä huolihin töytäisi. Jokainen yrittää pärjätä kulkunsa pieliä värjätä, onnistus jos se on nollassa -ylisii haaveita pollassa. Pakkia silmähän satuttaa epäinen onni kun hatuttaa, ristisii riitoja mielessä -jotenkin hakuset pielessä. Huonoja ei pitäis muistella katumajäätiköil luistella, annettais itselkin anteeksi -ei tulis turhia kanteeksi. Tarpeisuus monastkin hukassa kipeänsorttista kukassa, vaikka tuol päiväkin paistaisi -miten siit nauttien maistaisi.

Pentti Pohjola 20010208 (20010208) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu