20010201 Keventeitä

20010201 Joutomiehen rooli...

Aamuin varhain herää miettimyksii kerää, pitkään mielis nukkuu -siin sais voimat, tukkuu. Joutomiehen rooli hieman hapan booli, sit vaan täytyy ryystää -hetkest toiseen jyystää. Hoteroinkin aattein kömpelöisin saattein, virettänsä hakein -sielt, mis suma sakein. Itsekäs en ole vaik tuol raitil pole, jaksuttimet vähis -elonilta nähis. Kiitosmieltä löytäin arkeen pehmeest töytäin, vaik se näyttäis kurjalt -mahasyöksylt hurjalt. Uusii päivii eessä innostustkin reessä, hymyy naamal koitan -jälkeist viuluu soitan.

20010201 Olemist näist äännän...

Ihmisille teille tulkaa joskus meille, vaik ois tunkka-tupa -riemuin, olla lupa. Siivoillaanhan tässä perusjutuist kässä, hitaammalkin mielel -kertyin sanoi kielel. Ukko mä väh rosta ei noit piirteit osta, tyytyminen niukkaan -ilmeilyhyn tiukkaan. Lämpöö purkee rinnast kurttusestkin pinnast, olen oottotunnol -jotenkuten kunnol. Tekemist näist äännän hanaa auki käännän, salaperät hiiteen -värillisii niiteen. Kynään totust tartun ajatteita vartun, ihan niukist lähteist -monest, vanhain tähteist.

20010201 Riimeily tää auttaa...

Itsestä sen huomaa paljon turhaintuomaa, lähtemiset topis -jässää, kotikopis. Ulkona ois nättii tuotkin, lumenmättii, kyläänkin vois kääntyy -yksin sielu nääntyy. Riimeily tää auttaa ajatuksii lauttaa, otetaanpa vaari -nousee siedonkaari. Maalitauluks, hyvä välittämä syvä, arjenharmaa sivus -handu, ohjuuvivus. Kiva täällä olla vähäin kartanolla, eihän parast vartu -juttuun riuskast tartu. Terve teille kamut sieltä saanhan namut, että jaksan uskoo -olema ei, fuskoo.

20010201 Tienoo on hiljainen...

Kotihan ihmisel kasvamispaikka siellä se lämpöinen liesi, muualla olla jos raaskiskin vaikka -polun tuon kotoisen tiesi. Äiti mis valmisti makoisat maistit ruuan sen lapsille laittoi, leivät ja keitot, kuin myöskin nuo paistit -ihmeen ihanalt maittoi. Tienoo on hiljainen, Äiti kun lähti sydäntä suru se raastoi, hän oli meille tuo kirkkahin tähti -lempeäl äänellä haastoi. Jospa tuon tunnelman aitona löytäis vanhan nykyisest ollen, eipä niin herkästi harmeihin töytäis -rauhaisat askeleet pollen. Ankeelta tuntunut aikojenmyötä olemaa koristaa harmaa, kun ei ees jaksele tehdäkseen työtä -polulle lähtö ei varmaa. Sisaruspohjalta ponnisteit riittää varvas viel vipattaa tahtii, jokaisest hitusest mielivi kiittää -totunnan tartuntoi vahtii.

20010201 Alkamalla opetella...

Ihmiset on luotu työhön avaimia pantu vyöhön, että aika avartaisi -riemuinen tääl olla saisi. Alkamalla opetella turhanpäivääns lopetella, sitkeästi yrittäen -kehittymään pyrittäen. Taka-askeliikin tuolla ain ei veitsel kultaa vuolla, sen saa intoinenkin kokee -nurjaa tulee, sitä hokee. Sitten pilvet taivaalt väistyy kaikenlaiseen hyötyyn päistyy, huomaten, et tää mun osa -täytelläänpä näillä posa. Mieli kerää kansioita parhaimmil, jop ansioita, yleensä vaan kivast sujuu -huomensuuntaan ruuhi ujuu. Kiitetäänpä nöyräst tuosta ettei tarvi suolla juosta, helpommalla toki päästään -jopa, markkojamme säästään.

20010201 Kaikenlaista uutta...

Ajatuksin ukko liikkuu keinustuolis vaikka kiikkuu, hengenpuol saa vapaast olla -etäänpän, ja kartanolla. Medioista aiheet löytää eksoottisiin paikkoin töytää, tropiikeista, napapiireil siin saa mielikuvii jiireil. Kaikenlaista uutta tietoo lisäämässä, huomensietoo, onneks tekniikoita apuin -nykyisin ei pelkäst hapuin. Luontoaiheet, metropolit hetkessä jo tuolla olit, käyskeleikset ympär palloo -ääntelet, et heippa, halloo. Euroopasta, etäämpihin jon ei askel, ikun mihin, mielikuvin helpost laukkaa -olonilon kakust haukkaa. Sisältöä tulee tuolta aistii kyllä paljoo huolta, maat et järkkyy jalkain alla -hirvityksistkin noist malla.

20010201 Rannoilla mökit...

Uppoa ei vielä laiva vaikka mon kimpussa vaiva, huomiseen mieli tuo harppaa -joitakin iloikin skarppaa. Kevät koht meille taas tulos lämmön ja vehreän sulos, aukenee jäisistä lahti -vilkkaantuu elämän tahti. Rannoilla mökit viel hiljaa portailla lumi se siljaa, mutta kun ryntäys alkaa -siinä sit läpsyttää jalkaa. Maisemat vehreiksi muuttuu ankenharmainen, puuttuu, sisältöö runsaast on edes -välkynnän-kiloa vedes. Saunat ne iltaisin lämpii asujat lauteille kämpii, tuossa saa hikisyys hatkat -puhtoisna poikana jatkat Elämänsaldo se nousee haaveitten viritään jousee, aika on kaveri meille -ohjaten mukavainteille.

20010201 Toisella äärellä riittää...

Syrjäinen kyläkin elää lasten tuol naurua helää, enemmäks yhä se muuttuu -tälkertaa valmist viel puuttuu. Pytinki rakenteil lähel vanhojen silmäini nähel, naperoo tuos pyörii monta -kerkeetä, ei neuvotonta. Toisella äärellä riittää plussaiseks lukua liittää, kahden sen perheenkin voimal -iloisii ääniä, soimal. Näin täält ei autioo löytäis perus kun juttuihin töytäis, vanhempii kuitenkin tippuu -puoltankoon, saatellen lippuu. Muutama talous viree leivän vaik saanti se kiree, uusii kun määryyksii tuhost -näytteenä Brysselin uhost. Kesäisin kimmeltää lahti sitähän silmämme vahti, tuoksuaa kukkaiset rinteet -ottaa se niskasta pinteet.

20010201 Ihmisii kylässä vähän...

Ainahan huomiselt varttuu mitäpä pyydykseen tarttuu, onkohan kivoikin kohtii -sitä tuot edeltä pohtii. Näkeekö valoa mieles taikkako hommat ne pieles, kutittaa jotenkin aistei -löytyykö mehevii paistei. Ihmisii kylässä vähän pakosti törmäiksee tähän, raitilla pelkkää on ilmaa -eristys maisemii filmaa. Jotkut ehk täydesti orvost ryyppäillen niukkien korvost, valituslauluitta silti -iloisentuntuisest, milti. Sellainen vanha on sääntö kenestkään huonoin ei vääntö, lähemp kyl kaveruus puuttuu -turvaiseks päivä silt muuttuu. Juttuisii rinkei ei synny mon siinsuhteessa nynny, liekö tuo oikea määre -vaikopa, surkuuden kääre.

20010201 Hulikopter pyyhkäisi...

Ennen värkkäs innoin nuottei riemurinnoin omii tuottei, tänään kynä värssyi piirtää -huolta tuonnemmaksi siirtää. Jotain pitää pakost olla ihantyhj ei kartanolla, siispä vaikka sitten tätä -tunteitta ei täysin jätä. Itsee pitää niskast ottaa tekemäisentielle mottaa, ehk viel joku siru talteen -väistäekseen, huolenkalteen. Tää ei vielä masennusta ehk jop uutten asennusta, hitsistäk tuot edelt tietää -mitä lopuilt immein sietää. Hulikopter pyyhkäis yli tarkkailuu ei veikot hyli, vilkkuvalo mahanalla -useastkin täällä ralla. Kun ei ole jutunaiheit merkitäänpä ylös kaiheit, yksinäisen ukon taholt -pienen, luultavast jo laholt.

20010201 Ympärpyöree olonlaatu...

Toiveit pitää aina olla että jaksais kelail polla, nähdä jyvät akanoista -virheit ettei samoi toista. Ympärpyöree olonlaatu evähäksi lapsest saatu, sillä pitäis siilaella -mukaviikin viilaella. Konstista ehk, jokahetki välil laaksommassa retki, sieltä toki rinteil kipuu -löytäessään uudest vipuu. Merenaaltoin tuntuist olo perusmääre, kotikolo, joka tosin pointti tärkee -etäisyyshän kuplan särkee. Juurtunut on tähän kylään eikä aina näänny hylään, on vaan harmaampia päivii -aistiessaan menois näivii. Sisarusten turvin toki täytelyytkin matkal koki, lahjakssaatui ei ain tajuu -metsäänmeno, se kun rajuu.

20010201 Huuteluita heitän...

Joutenolo, sehän huoli aktiivi jos mielest kuoli, tilal antain puisenmakuu -mist ei hitsisestkään hakuu. Olemalla tyhjänpantti ihmispolo, lisäks hantti, tietämättä, miten pärjäis -kohtapaikkaans kelvost värjäis. Huuteluita heitän tuuleen kaikuja noit alan kuuleen, tinnitus vaan sävelt soittaa -harmi pitäis tyynest voittaa. Pollasta kait kerä lopus innostuksenpuoli topus, ruttuakin tovin revin -muka tuolla, oloo kevin. Omii polkkii selaelin laatuisiikin pelaelin, sormiverryttelyy mulle -vaik ei ihmeemmäksi tulle. Klapei uuniin, tuhkaa ulos se on papan päiväntulos, nauttimista opettelen -suremista lopettelen.

20010201 Entinen on jossain...

Tylyä on silloin olla kun tuo meno kesannolla, naurua ei itsest raivaa -ihan kun tuot ojaa kaivaa. Entinen on jossain takan uudet vielä sisäl pakan, levoksi ei tätä sanois -mielis olla vaihteeks hanois. Lehdet päivän lueskeltu vinttitilois poleskeltu, muuhunhan ei voima riitä -ihan matti olen siitä. Illal telkkarin taas ääreen löytämällä olol kääreen, silti aina yhtä samaa -tääpä pirunmoista jamaa. Sikäli kun eväät vähii kaipais pienest toverlähii, mut ei siihen jaksa nousta -jännitellä, riitost jousta. Yhtä tätä, riimintekoo toisensniskaan, senkun lekoo, onhan edes tämä valtti -hukuksis ei täysin maltti.

Pentti Pohjola 20010201 (20010201) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu