20010129 Jostakin, jotakin

20010129 Vähiin me tyytyvii...

Talven nyt tuulia haisteltu täällä maaseudun rauhassa, tienoomme päällä, elämä totuttuu latua ujuu -vanhalla vauhdilla kaiketi sujuu. Ainahan toiveita paremmast vuottaa mielisii kiintoja, sellainen tuottaa, kuvitepuoli on lääkettä vaivaan -jokaisel esille, raahuuttaa taivaan. Vähiin me tyytyvii, yleensä eikö liian jok höyhenest, pilalle veikö, ihan vaan leikisti arjen tään seuras -kuin siinä oliskaan, henkisest teuras. Jokainen tarvitsee yhteisten apuu erakkon liiasti hämäris hapuu, kuljetaan, sietäen moniikin suuntii -aika noit paremmaks eittämät muuntii. Kipeitä kohtia jokaisen polul senverran sivussa liirattu kolul, erheitä ei tarvi ikäänsä itkee -parasta kullekin, mielestään kitkee. Hoksattais olemain sointuvuus parhain yhäkin edumpi, tuota et varhain, siinä ne säästyileis kirousmäärät -tuhistentehtyjen, rikkoisten häärät.

20010129 Jotkut jo laittaneet...

Salatut elämät useilla meillä kun tuota taapertaa olemainteillä, haaveita yhäkin repussa piisaa -mielkuvarikkauteen jotenkin viisaa. Ulkoinen olenta rauhaiselt näyttää sisintä siltikin kuohunta täyttää, oireina tuosta ne henkiset mielteet -toki myös osaksi, tulevat kielteet. Jotkut on laittaneet kampsunsa yhteen sitoneet yhdessä, avio-lyhteen, muutamat vapaata liittoa suosii -tänäisenpäiväistä, onhan se kuosii. Yksinkin yrmyileen monet ne joutaa paattiaan hiljakseen huomiseen soutaa, tuumien,- ehdimmät kaverit korjas -hitaammat pakosti, nurkkaansa orjas. Tyytyvänhaku silt jokaisel mieles kokemapuoles kun hiukka viel pieles, paljon kun saa, sitä tahtois viel lisää -lutsuttais auvosti, olemain-nisää. Pahinta, kiukutust rinnassaan kantaa -elämänilojen, tulla vaan antaa, lämmintä mieltä ja kaverisuhdet -parhaiten etäällä pitelee nuhdet.

20010129 Kaikkialt oottavat...

Elämänsaral ei pluffilla pärjää taito vast oikeaks tekoja värjää, monii on matkalla alhaisin avuin -silläkin sorttii, et puuttuvin pavuin. Tarkkailu lipsunut johtajain käsist suurempi arvostus riippuvi pläsist, nuoria nyvitään unhosta esil -muka et löytävät, markkojenpesil. Laulajat loiloaa alusta loppuun ennen sai sanonnan välillä toppuun, sävel on enää se tarpeinen paha -että tuos kiliseis kassahan raha. Kaikkialt oottavat, posastapoistoo ellet heil ojenna, mallailet roistoo, järistysuhreja pitäisi auttaa -monilta vammaisilt, kehotteit lauttaa. Vaan kun on eläke turkasen pieni mataluus varjonnut, kulkuisentieni, eipä täält heltiä pennosii monii -senpäsest kohteita tarkasti lonii. Ainahan maailmas riittävi puutet johan sit soisikin tulevan muutet, keinot vaan rajaiset, ikävä kyllä -enempiin pitäisi yltäillä vyllä.

20010129 Omia tekemii...

Vastrannan ukkohan monessa olen jalkaani nykyisist kiukkusest polen, rokkia, poppia, radiost syytää -entistä mukavaa! - jäinen tää hyytää. Missä nyt taitajat piiloissaan kykkää esille, mutsarjan painijoi lykkää, säveltä säästetään, vierestä rääkyy -inhotustuntuista, lampahanmääkyy. Omia tekemii! - ehdoitta juuri alhaisiin laatuihin kiusaus suuri, kustapa tietäisiit, mitä ol ennen -sorjia, sävelten-siltoja mennen. Usanhan puolelta villitys lähti takaper-soitannast syntyili tähti, nyt on jo levinnyt maailman ääriin -kaikki tuo laittavi, tumpelot hääriin. -Jäljessä olet! -mul sanotaan vastaan nykyinen aika tää hellivi lastaan, tollaista juuri, kun vanhoist ei tiedä -aarteisten-arkulle, kuunansa viedä. Kehitys kerryttää! - tuotapa hokeet mut oli ennenkin tiedossa tokeet, ammatti-ihmiset näyttivät suunnat -turhaisiks ulinoiks, nykyisis muunnat.

20010129 Kaikissa taiteissa...

Ulkona tässä on tänpäivän suunnist modernin hössäilyn dorkiksimuunnist, äärisii juttuja mielivät hakee -saavute todella, tympeänsakee. Performanslinjaiset järkeä vailla tuollainen pitäiskin kieltää jo lailla, hulluimmat piirteet jos esille kaivaa -eriste-osastol, itseään raijaa. Kaikissa taiteissa pyrkimys näkyy ultraisest uudesta, heittävät täkyy, tämä on arvokast, tämä on muotii -ihmisen parhaita puolia suotii. Tauluist ei tiedä, et miten ne kääntäis oikeaan linjahan esineen vääntäis, musiikki riitaisii sointuja suosii -vaatteittenpuollakin, hörhötteet kuosii. Lakkei ei päässä noit voine nyt pitää turhista hölmöilyist haittoja itää, pakkasil vähäkin järki se hukkuu -käytännön tarpeisuus, ikuisest nukkuu. Moni ol entinen, parasta juuri sävelkin-taide se ehdoitta suuri, tuolloin kun mestarit nuotteja piirsi -ihanaa asiaa, aisteille siirsi.

20010129 Rehtisyys on hieno juttu...

Kehuja ei kaikki siedä sitäkautta teuraaks viedä, ylimalka hyvin riittää -hymyy sekaan kunhan liittää. Rehtisyys on hieno juttu tuolla oikee moni ruttu, elonpelis yhytetty -onnekkaaksi ryhytetty. Seläntakan turvat tukkoon pahanpuheet heti lukkoon, jopa katsoo toista silmiin -kelpais vaikka, mykkäfilmiin. Moite lipsuu helpost toisist pysytellään eros moisest, toki totuudessa pysyin -varovaisest, noista kysyin. Leikin tässä sanoillani virnaelen hanoillani, ymmärtääthän kaikki pilan -ihmiselon, keveentilan. Yleensäkin riimit noita ensiviuluu enhän soita, vähilläkin näissä pärjää -kunhan varovuudel värjää.

20010129 Ain jos joku käskemässä...

Yksityisyys toki juuri lahjan arvoinen se suuri, voipi hoitaa hommat taval -eikä vähää olot raval. Ain jos joku käskemässä henkisisthän tulis rässä, orjanmuodon kun sen ottais -luonnonlaadun tuohan sottais. Omil aatteil huomentielle siinä riittää kivast mielle, kuvitteit saa pinoon paiskii -vähemmänhän jälkeen raiskii. Toisil myötäsuas olla ilontuntuu kartanolla, sisätilois toki myöskin -ahkerassa elontyöskin. Hiljaakin saa keinoi miettii jopa syväisimpii tiettii, mit ei huuda suurel suulla -valittuinkaan, passaa kuulla. Kokeminen tunnepuolel harkintaisuus, merkkaa huolel, ettei kengäs rutist kivi -olonpelis, oikee rivi.

20010129 Siinhän sitä olost...

Vaikka tarvis joskus tukee eipä osaa sanoiks pukee, sehän se on ankee juttu -nurinpäisest päällä nuttu. Hankalaa ois edes soittaa syrjäisyytens täten voittaa, mitä ihmisetkin sanois -taitamaton, tuo kun hanois. Siinhän sitä olost kärsii apatian mausteil järsii, tuntematta polunmutkii -edes vähimpiikään kutkii. Paperille sanoi laittaa heti rutisteiksi taittaa, enpä vaivaa ketään noilla -liikuskellaan totust soilla. Noin ne lievii kipeydet vaik ei handuis ripeydet, aika todellakin auttaa -huomistakin siten mauttaa. Aamuin silmänsä taas avaa entisyydet ohi ravaa, olemisen osa saatu -laisenansa, uusiin kaatu.

20010129 Onhan noita, teknist romuu...

Sanon, aika hitaast laahaa tyhjänpäivä mieles kaahaa, luetuttaa tarkast postin -viihdykkeeks, viel muita ostin. Lautasella taivaalt onkii Viasatin ilmet tonkii, hyvinvähän, helmenlaatuu -kuvitelmat niukiks kaatuu. Onhan noita, teknist romuu syvällisest ottain, tomuu, narraukseks enin hyöty -eväät, maustamatta syöty. Itsennupis pitäis itää tuota edistyksen pitää, kunhan jaksais virittyä -aina uusiin kirittyä. Yksinäistä pelkäst näissä vempaimien, holluupäissä, kyllästystä äkist tuottaa -pilvist, kamaralle puottaa. Sydämes meil tuolla aarre itsepäisest sinne kaarre, tekniikat on kylmää tietoo -ärsyttävät, liikoin sietoo.

Pentti Pohjola 20010129 (20010129) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu