20010125 Selvitystiloja

20010125 Kullakin omansa...

Miksihän ihminen, tekee kuin tekee vedellen umpikinhankista rekee, tottumustavatko tuohon ne ajaa -paremmat etäälle saavutteist rajaa. Näitä voi pohtia, mielensämukaan selityskieltoo ei laatine kukaan, itse täs uppoilen tuollaisiin toimiin -saadaksein värejä, totunnanloimiin. Kullain myös omansa tekemätarpeet olipa huonotkin, perskaisenkarpeet, eihän näil ammuta mustahan pilkkaan -aivan vain saantoja, kuvitteenvilkkaan. Sivuille netin vaik tekemäin laitan esillepyrinnän tarpeeni taitan, olen vaan riimien väsäilyn vallas -murtunut kieltojen kapoinen kallas. Yhteisön vaikutust täytyykin sietää oma se paikkansa rivissä tietää, sormee ei nostella, huomionmerkiks -tuossahan jotkut vois kääntyä herkiks. Pelkästi yleisist peistänsä taittaa kieltoinen puolensa, huilimaan laittaa, silti saa kritiikkii myrskynä tulla -omat ne keinoni, puolusteeks mulla.

20010125 Jos taas sanon...

Liian varhain aamuin herää hermostusta siitä kerää, kuinka jaksan iltaansaakka -onkhan turhan raskas taakka. Rauhoittua huolist koitan tietoisuuden tuosta voitan, omal vastuul, koko nippu -surullist, jos reitilt tippu. Jos taas sanoo pahansanan avaa epäkelvoil hanan, silloin sydän päivän itkee -laatuisuudet, roskiin kitkee. Ajoittaisest homma sujuu ärsytteittä iltaan ujuu, kiitossanoi tuosta ylös -mullekaan, ei paikka hylös. Kovin huojuvaista kulku pilkisteiksee helpost sulku, näin kyl taitaa monil olla -ei niin, jetipassis holla. Onneakin kerrytellyt itsee hiukast verrytellyt, ettei tulis lunta tupaan -kaikinpuolin olot hupaan.

20010125 Uusi päivä mielekästä...

Aamulla kun unest herää itseänsä kokoon kerää, jaksaaksensa nousta ylös -hiffaamalla, nyt ei hylös. Uusi päivä mielekästä minullekin lohkee tästä, kunhan ilon erittelen -harmeistani perittelen. Riimikynäänkin saa tarttuu pikku ajatuksii varttuu, enemmästi ei ees tarvis -taidonvähää se vaan harvis. Työthän takana jo meillä eläköityin, ketkä teillä, harrasteittenpariin hoppu -pitkästymist tulee loppu. Vaikka naama ryppyisenä punaiselta hohtain nenä, ilman kaljanjuontii juuri -esteettisenkoitos suuri. Kaikenmoisten remppain myötä tehdään ihmisyyden työtä, ihan viime metreil saakka -vähenee näin harteilt taakka.

20010125 Aateltais, aurinko...

Ihmisii mitataan taitojen mukaan sellaiselt säästy ei luultavast kukaan, etenkin puutteisuus tutkitaan tarkkaan -juuri, jok helposti sanaiseen harkkaan. Tuollaisen seuraan ei monikaan pyri vaikka ei ilmiset selvästi, syri, perustainlinja on täytisest toinen -kohteeksijoutuvaa kiusannee moinen. Lisäksi kateisuus tuottavi huolta heikosta minuudest lähtevi tuolta, miksi tuo naapuri paremmin pärjää -kirkkaammil väreillä olemaans värjää. Nämä on arkisen kuljennan haittoi ehdoitta estävi täyttämäst aittoi, henkisenpuolelta, tarkoittain juuri -murheisten kannanta, kipeä, suuri. Aateltais , aurinko näkyvil hyppää karskinkin sielua sellainen nyppää, tyynessä kesäises, hopealankoi -rikollist ärtyillä, harrastain; vankoi. Eivät nuo vuotemme liioiksi ehdi pelkkiä auvoisii syliimme lehdi, huomattais, kaveruus lahjana meillä -että tuol jaksettais, elämänteillä.

20010125 Monet kyl tyytyvät...

Jotakin kivaa sit pitäisi löytää ilmanhan esteisiin kipeäst töytää, annettais riemulle myöntöä -saataisiin luontaista työntöä. Patikkamatkalle, omihin nahkoin sortumat hetkekskään vanhoihin jahkoin, löytämäl portteja uusihin -hohteista makua muusihin. Tyhjäähän aina on ihmisel tarjol monenkin muutoksen lupailun varjol, jotka sit poksahtaa palasiks -eikä tuu ikinä, halasiks. Monet kyl tyytyvät kulloiseen tietoon viitaten rajaiseen sielunsasietoon, jälkehenjäänti näin voimassa -hälytyskellotkin soimassa. Vahvuus on aina se, parhaittenlöytö siitä se erkanee oikea töytö, uskokaa ihmeessä, hittovie -koska tuo yksistään, kehitystie. Entisil kartoilla jos sitä tarpoo melkoisen varmasti vääristä arpoo, tieto kuin majakka vilkuttaa -järkeä pollahan kilkuttaa.

20010125 Jotkut täs iässä...

Ukkona liikettä pitelee tässä ettei se häveisi, vähäkin kässä, paiskaten pilttuuseen loikomaan -kankeena aatoksii oikomaan. Sen pian huomaa, ei enempää synny moittimanimeksi kelpaa näin nynny, tuost kyl ei välittäis ollenkaan -riimientuhrinnast täytet saa. Jotkut täs iässä ramppaavat kylil eivätkä alistu ikinä hylil, hauikses ärhentä toimia -olemain antimist poimia. Kunhan vaan jaksaisi virittyy reilust palkkionpuoltahan tulisi reilust, joku jos nykisi hihasta -äijänkin sais ulos pihasta. Yksinäänhommasta, lasta ja kakkaa vastuisentuntoa liiast se pakkaa, hidust vaik kuntoilun äärellä -tuosta jo suoritet säärellä. Aina tät jokaisel valoisal varttuu itseä niskasta senverran tarttuu, siitä ei luistakaan, hittovie -elämänjatkoonhan ainoo tie.

Pentti Pohjola 20010125 (20010125) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu