20010122 Tylstyneillä hokeilla

20010122 Pudistellaan silloin...

Monta tapaa löytää rauha kunhan oikein näpeis kauha, sielunpuoli rehdist avoin -ymmärtämyst, kaikintavoin. Turhalt jaaritteelt vaik maistaa pilveinlovist, päivä paistaa, ihmisen kun osas täällä -riemuisia joskus näällä. Kulkin meillä joku orsi lepopaik, vaik riihenorsi, että huominenkin vapaa -tsiikaamatta omaa napaa. Hävittyi kyl monet jutut vieraantuneet, vanhat tutut, omaasyytä, juuri tälleen -arvenkohdat arii jälleen. Pudistellaan silloin päätä varistellaan, yltä jäätä, tavoitetaan lämmöntunne -kulkisimme ihan kunne. Muistot mielessähän säilyy hyvänhiput talles päilyy, tutkistellaan siten aikaa -rinnasta, et parast kaikaa.

20010122 Ristikkäisii toimenpiteit...

Kuka meistä kaiken tietää puutteisuutta pakko sietää, ain on eessä musta aukko -siin vaan henkeänsä haukko. Noinhan jakaantuvat kortit aukee osittaisest portit, luulemista ihan liikaa -värillisist laseist tsiikaa. Ottakaamme marja maasta saadaan usein ovi haasta, pienenpätkän eteen kulkee -tietämättä olleens julkee. Ristikkäisii toimenpiteit johan löytyy oikeit niteit, maailmankin , joskus mitas -täsmäisyyttä viuhuu vitas. Tutkineet on viisaat juttui oikoelleet samal ruttui, niin se homma todel pelaa -älyyvästi, järjel kelaa. Meidän pienten saanto niukas ripsutkin ne, tositiukas, sen kun muistaa, jaksaa olla -oman olons kartanolla.

20010122 Siellä ei hokit ne...

Ihmisen mielelt jos kipinä sammuu haittojenhetteiköis eittämät, vammuu, tarkoittaa sitä,- ei suuntia ole -kompassimaisesti, hetkeekään pole. Hitailu juuri se kavalin ansa moiseen on ohjattu useekin kansa, taantumus ratissa, viimeisenpäälle -olenta suistunut liukkaalle jäälle. Siellä ei hokit ne hiukkaakaan pidä tuoretta aatosta, aivoissa idä, keinot jo loppuneet, pussi se tyhjä -edessä hyödytön, alennusnyhjä. Vapaus oikeita osioi poimii sellaisel mielellä kansana toimii, entisist hyvistä seuloen jyvät -puhtaastiviljeltyi näinollen hyvät. Johtajain etsintä tärkeä puoli siitähän yleensä alussa huoli, mutta kun viitat ne oikeissa pysyy -ettei tuot aiemmin, - sitäkin kysyy. Yksin on hituna miljardein joukos lähtipä liikkeelle, taikka ei poukos, silti on velvoitus suuntia hakee -juuri tuost ihanast, mikä on makee.

20010122 Kiitoksenpuoltakin muistaen...

Uutuuksii pitäiskin ruokkia sellaisel asenteel kuokkia, peltonsa pehmeäks satuttaa -vähemmäst huominen hatuttaa. Aina ei timanttei tarjolla edes tuon säkänsä varjolla, harmaakin laillansa antoista -jos ei oo enempää kantoista. Kiitoksenpuoltakin muistaen edelteen-olemat luistaen, terveys ykkösen raameissa -hitsistkö, nujua kaameissa. Etteikö kaverei skarpannut yhteisel polulle harpannut, orpona siitähän päätä ei -haaveittenpolut vaik maaliin vei. Huomisis riittävi runoiluu asiain, yhtehen punoiluu, kulmikkait keinoja käyttäen -iduilla pollaansa täyttäen. Miksi näin olisi esteenä joillekin, hiertäväin kesteenä, eihän oo pakko noit lukea -kohdennusmiinoiksi, pukea.

20010122 Elämä antaa se oppia...

Hetket on elämän helmiä silloin sit pitäisi telmiä, järkätä kamujen avut nuo -haalata itsensä noitten luo. Tilaisuus sekunniks pilkahtaa sitten jo ohitse vilkahtaa, ellei oo hamuissa nopea -varmast ei tule ees hopea. Elämä antaa se oppia virkeemmin sietäis vain koppia, monttuja pitää noit ohittaa -parempaa, juur sitä kohittaa. Vaivoja ei pidä pelätä hereilläollen, nuo selätä, kivoja hihkuja moisest saa -pilvisenpuoliset jäävät taa. Yksiin kyl tuppailee tarttua vetäen viistosti karttua, kapeistkin porteista liippaillaan -tietyst myös rehdeissä hiippaillaan. Kaikista ei tule kiitosta -löydetä vähääkään liitosta, uusien etsintää pöytähän -ominta extraansa löytähän.

20010122 Ilo ois lääkettä...

Vanhana ei jaksa harrastaa ikä kun parhaan sen varrastaa, täytyy vaan tyytyä rippeisiin -lääkettä sekin on kippeisiin. Tumput jos ojossa vuottelee harmaita hiuksia tuottelee, ei anna vähyys se anteeksi -kertyy vaan selkähän kanteeksi. Ilo ois lääkettä parasta kauemmaks ehtisi harasta, tunnettui juttuja juuri nuo -ystävyys kukkia maljaan suo. Kaikkea mukavaa tarjolla toki myös paikkansa varjolla, enempään laittaa se pyrittään -väkisenvoimalla, yrittään. Ohhoh, kun virheitä suoltelen taidotont suuntaani puoltelen, enhän mä etevä missään lie -sattumanvillenä, eessäin tie. Siltikin kiittelen osasta markkoi vaik puuttuvi posasta, apua saanut oon sivusta -helpompaa, tempoa vivusta.

20010122 Erisuuntiin aseet...

Suomenkansa kyllä jaksaa potut, pottuina ne maksaa, senhän näytti sodankäynnit -kurimusten porteil näynnit. Erisuuntiin aseet kääntyi mielipiteet, moniks vääntyi, ennekuin tuo itsenäisyys -härmäläisen omapäisyys. Talvisodan aika koitti vihulainen rumpui soitti, letsikoita satamäärin -mielestämme, sehän väärin. Pommei putoil ympär metsii kohteitakin, alkoit etsii, terästä ol peräst puissa -sahainhampaat, suensuissa. Jatkorysket, koht taas eessä kaatuneita, rattail, reessä, tällainen on pieni kansa -isoimmilkin,- joskus ansa. Onnekkaita ollaan täällä kotikonnun rakkaan päällä, monilt meni, kodit, konnut invaliidin taakois onnut.

20010122 Metsänsuunnil kinoksissa...

Yhden äijän yritystä uudensuuntaan pyritystä, sitähän se tämä juuri -epävarmanmäärä suuri. Huojuellen lähdin matkaan vaikee kelvost siitä jatkaa, kompuroitu tännesaakka -aistittavis selväst taakka. Töitätehden, niinkuin piti laiskanpuoltkin joskus iti, näinpä karjankin tuon kanssa -ei silt, yksinmennen tanssa. Metsänsuunnil kinoksissa olotila usein, pissa, vyötämyöten tarpoessa -elon harmein arpoessa. Vanhuus sitten eteen tuli haaveet arkisuudeks suli, nyt vaan kronikoita laitan -riimiperäisiksi taitan. Kunniaa en näillä vuota omaa pelkkää, väistän suota, ettei hukka ukkoo peri -ihan, tunnottomaks keri.

20010122 Hiemankin kun jotain...

Vanha jaksaa hyvinvähän päätelmään oon tullut tähän, omalkohdal kun sen aistii -älyääpä hommist laistii. Hiemankin kun jotain tekee niinkuin vetäis kivirekee, sydän muksaa tiukast rinnas -vähäisist jo hiki pinnas. Pakko oivaltaa näin laatu hamast syntymästä saatu, nuorenakin otti kovil -revinnän, jos pyrki ovil. Nyt on toki vapaa-aikaa siinä määrätysti taikaa, ei oo karja hoputtamas -vastuuntunto, koputtamas. Silti jotenkin sit horjuu monii kivoi itselt torjuu, kavereit ei ketään näe -autottoman,- surunsäe. Lehdet, telkkar, riimeinväsyy noille laittain päälle räsyy, hyvinpientä tointa muuta -ettei kaluu yhtä luuta.

20010122 Iäst voisi olla iloo...

Vuottenlisä ongelmaistaa surumieli kaikest paistaa, eihän musta tullut mitään -harmejani joudun pitään. Näin on pohja ilolt poissa hikoellaan harmeis noissa, miksi synnyin edes tänne -kun ei riitä minneen jänne. Tätä asennetta kaihtaa vapaammalle, olo vaihtaa, eihän murheisista kiitä -omat,- remakkuutees liitä. Iäst voisi olla iloo sehän erheenpuolta siloo, esittäen toisen laadun -vasta, vanhempana saadun. Onhan täällä nätti luonto senpäseuraan, itsest juonto, hongikoitten holvistoihin -tutustumaan, perust noihin. Lahden rantamille hiipii surut puserostaan riipii, tarkkaellen kaikkee toisin -onnentunteen sieluun loisi.

20010122 Tavat siis saisivat...

Ihmisen ikä on tärkeä juttu sitä ei peittele hienoinkaan nuttu, uurteita kertyilee väkiste naamaan -mitä ei tykkäisi tietysti saamaan. Naisilla, miehiä kovempi paine laittamisvuorossa, nättiysaine, purnukkoin uppoilee tuhosti rahaa -joka ei tietysti itsessään pahaa. Huulia maalataan räikeillä sävyil ikäisten luulisi, sellaisest hävyil, miestenkin korvissa renkaita heiluu -jätkät vaik muuten ois luonteelta reiluu. Baarientarjoja immeet myös käyttää maltaisil juomilla masuaan täyttää, terävii toki sin välillä heittää -arkista harmaataan yrittäin peittää. Tavat siis saisivat, suhteessa ikään vanhana tartteis ei korostuu mikään, nöyrääpä mieltä vaan rinnastaan kaivaa -moisesta olis ei ihmeempää vaivaa. Suomessa hitaita tavoille ollaan jurous monelkin ujuilee pollaan, talkkista malkkia, lisäillen keittoon -pistettäis harmaus, tunkiolheittoon.

Pentti Pohjola 20010122 (20010122) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu