20010117 Taittuvaa valoa

20010117 Eläke se pienkin...

Hyvii kaikki tahtois luokse jutut vaan ei siten juokse, nurjaapuoltkin tarvii kokee -ohi menee, - sitä hokee. Yössä häipyy päiväin surut huomes soivat uudest urut, miksi keräis sieluuns jäätä -valost jaksan, - tuolleen päätä. Ikä muokkaa kehoo, mieltä ohjeistukset tulee sieltä, jaksank jotain, taikka eipä -saatavis ain suuhun leipä. Eläke se pienkin auttaa toisilt suunnilt harmei laukkaa, orvontunne, yksi noista -sehän laittaa tarpoon soista. Muutokset kyl kivenalla häiritsevää, eri malla, totutuissa mielin lepää -siksi toivottuikin epää. Puhdas mieli antais rauhan vaientaisi, ryskeen, pauhan, tuota etsimähän lähtein -olemisen kaikin tähtein.

20010117 Toki vois toisinkin...

Elämää umpioon ei pitäis päästää olemii sillensä jotenkin säästää, mitä kul edessä, sitä ei tiedä -toivottavasti ei vaikeisiin viedä. Vanhoja laitoksis näkee ja kuulee apeita ajatteit, olevan luulee, yksityismäärästä, nipsaistu muual -ei pääse täydesti, sielunsa ruual. Toki voi toisinkin todella olla sopeutushelpoilla handuissaan holla, kuitenkin epäilynsiemen se itää -vaihtoisit ehdoitta, oleilla pitää. Kotona aina on pienoista tointa veeksellä lähelleen harrasteen lointa, aika siin nopeast kipittää karkuun -ei edes aikaa ois itkuun ja parkuun. Heräteperäistä innosteen nostoo kaikelle mälsälle, pienesti kostoo, ulotteet toki jo herroina talos -pakkokin katsella sellaises valos. Liiankin ahtaasti arkamies asuu tyytyy, kun eteens saa ruokaista vasuu, sehän ei tokikaan täydesti riitä -kokemusperäisest, selvillä siitä.

20010117 Ilolla peittyilee...

Paljonhan riippunee toimista täällä oommeko juttuja rauhassa näällä, etteivät läheiset tervyyttä hukkaa -sellainen harmaantais varmasti tukkaa. Vaikka ei päivittäin tuollainen esil uhka voi viipyillä läheisil vesil, toki jo iänkin rasitteen myötä -lähemmäs siirtelee, henkisten yötä. Ilolla peittyilee pienemmät huolet pidetään tärkeinä, naurujenpuolet, jaksamme etsiä uusia siirtoi -elämän uurteita, puhtaita piirtoi. Katua toki noit virheitään tarvii vaikka ehk entisis, teräväinsarvii, huomiseen satsaus antaa kyl koron -pahinta se, että hyväksyis, horon. Jatkuvast mietimme yleensä tärkeit rehtiä puhetta, ohittain märkeit, aatellen, voisiko vähillään kuittail -seurannan arvoisii, eteemme uittail. Hyvähän juuri se meidänkin juttu kaikille toisilkin, sellaisist kuttu, rinnassa rauhaa ja toivoa vahvaa -parhaitten hakuihin, mieleistä kahvaa.

20010117 Ohhoh noita selityksii...

Komentelen itsee täällä löhöellen pedinpäällä, mieltä tahdon saada kuriin -olemaani, aidonuriin. Hitaast liikkuu ukos tieto järjensortti ihan mieto, tällaiselko pitäis pärjäil -olonlankoi, kirkkaiks värjäil. Ohhoh, noita selityksii luoksevedon telityksii, äijäpaha mieti kerran -et oo saappahissa herran. Toki tämän mielin myönnän arkisuuden kelkkaa työnnän, lapsena jo löivät leiman -et oo koskaan kirjois reiman. Plussapisteet puuttuvina harhaluulot muuttuvina, ollaan äkkipäisest sivus -tuntematon, ohjuuvivus. Mielipitein sokkeloissa eksyttyyhän usein noissa, tehokkuuttain pakoonsoudan -akkiloimaan kaikkee joudan.

20010117 Joskus pakko huonuus...

Uppiniskaisuudest haittaa haraamaan se vastaan laittaa, ärsytteistä tulee tarve -oikehista, puolest harve. Tietäin kyl, ei itse osaa kaikesthuolimatta hosaa, onhan tämä minun mieli -sanoi vorvaa, oma kieli. Sinun tieto, hitot tuosta aion määräisiini juosta, enkä lakkaa uskomasta -tämä linja, se vast nasta. Joskus pakko huonuus myöntää konttureita käskyst työntää, selkäranka tuolloin poikki -väliaikaisest näin loikki. Itsekkyys on yleishaitta tuollaisest ei täyty aitta, useinkin sil tiellä ollaan eikä paremp mahdu pollaan. Hyvyys olis nurkantakan siirteleis vaan silleen pakan, jukuran kun saisi toppiin -lähtis, viisahitten oppiin.

20010117 Uutteruut ei kukaan...

Huomaamalla, yht sun toista alkaa kiinnostua noista, elämäs on kohokohtii -joita sopii terost pohtii. Väsymystä aina kaihda levyn toinenpuoli vaihda, missä ilon laulut soivat -sieltä löytyy mielenhoivat. Uutteruut ei kukaan morkkaa se ei toiveitasi korkkaa, antaa keinot, hoitaa hyvin -sihtaukset, tasajyvin. Kuvitteistkin viljel pitää oraalle siit monii itää, mullistella voi se saadun -nostain, askelmilla laadun. Jossain myöskin, vastavirtaa vaihda silloin puissa pirtaa, enenevät tälleen eväät -ilontuvat, huomenkeväät. Vartioitse sietoisuutta kehittele tietoisuutta, tällaist kertyy papan mieleen -omat hieman, sanoisk; pieleen.

20010117 Suuntia rajatta sinulla...

Harrasteihmisil ei ole huolta viihtymyt kun tulee, myötäisenpuolta, eihän se yksinään polulla pidä -sentähden helkkaris, muutakin idä. Suuntia rajatta sinulla käytös pollan tuon omamme, hyötyisentäytös, tarvii vaan viitsiä innostuu noissa -huomaa, et lölleryys onkin jo poissa. Ominta tosin kyl valkata sietää hitusen edeltä laadusta tietää, musiikkikorvaa jos sulla ei ole -älähän urkujen äärehen pole. Matikkapää jos se ota ei vastaan jonnekin toisaalle siirtäilee lastaan, voi myöskin olla, et oppi on tervaa -kaikkinen pänttäys, päätäsi hervaa. Tuonne voi sukeltaa rennosti aivan unohtain täydesti vastuisen vaivan, kaveriporukka huumorii tuottaa -siihen saa takuulla vähempkin luottaa. Kouraistaan ruotelinvarresta tiukast äkkii voi pullistel rintaansa hiukast, tälläpä konstilla, portaita ylös -etäälle viipottaa, kauemmaks hylös.

20010117 Tukikaulust koneen ääres...

Kynäkokeiluita jatkan ainakin nyt, jonkunmatkan, iso ruko noita vuottaa -heikkoojälkee, monet tuottaa. Loikoilles kun riimei rustaan päätynyt oon vahvaan mustaan, olis kuulakynäl sujuu -mut se värittömäks ujuu. Istuhommas tuolla pärjäis taatunvarmast, jälkee värjäis, mul on niska silleen rapaa -lojommas vaan olo vapaa. Tukikaulust koneen ääres hetkenverran sujuu hääres, sit jo kulu vaivaa tuottaa -äijän vaakatasoon puottaa. Romuks laittaa pitkä ikä se on harmi, jos tuot mikä, ulkopuolt ei tuota arvaa -kuinka sisikuntaa karvaa. Viel tuo pahin, korvainvinku siin se lähtee, soitonhinku, tulpantyrkköö, ainoo tapa -parast näin ei kuunaan lapa. -

20010117 Kynii olin monii...

Loikokirjain, pännät hyvii et saa näyl aatosjyvii, kuulakynät harvoin mallaa -tyhjänpuolle viiru kallaa. Onhan lyijykynii toki hataraks silt jäljen koki, tushi ainoo, mitä mielii -mustastjäljest, se kun kielii. Helpomp nähdä koneen ääres puhtaakskirjoituksen hääres, kun tuo näkö ei oo paras -sotkuteksti, arvuun varas. Kynii otin monii esil näil ei pääse, kareit vesil, ylen hämärältä näyttää -puodinpuol vast tarpeen täyttää. Mikähän ois kynäinluku sehän tieto, ihan juku, tulis niistä aika pino -useen suuntaan tietyst vino. Tushi ehdottomast paras sen oon ollut vuosii varas, huolimatta kokeilusta -nappinen vaan, sysimusta.

20010117 Suoritteist ei tarvi...

Paperei ja kynii loppuu sen on verran skriivuunhoppuu, aatoksien tynkii paiskin -jouto-ukon äreet raiskin. Elämä on vanhal niuhaa ulkoisest ei lapa piuhaa, niinkuin toimii innoin nuoret -täs vaan tähtehinä kuoret. Mielentyhjää silt ei siedä pässiä ei narus viedä, oma tahto kyllä määrää -että jotain pollas häärää. Suoritteist ei tarvi pisteit kunhan kiertää kaukaa misteit, elon pelottavii noita -äijä, väistää suota koita. Hiljaisia haaveit itää ollahan niit kaikil pitää, sieltä voi sit tarpees lappaa -jouto-aatamiaan tappaa. Tällälailla kuluut päivät vouhotukset taakse jäivät, kiitoksia, et on pännii -mielelle tää, sujunkännii.

20010117 Tehtävii ei jäisi...

Parhainta elämä olisi silloin harmit kun häveisi ijäksi milloin, aina ois auttamas rehdillä taval -sydämen nättiyt, hehtaarei aval. Vastukset unohtuis, kontturanhiiteen lankoja pujottuis sävyisnä niiteen, olemain hymyilles leveellä suulla -myönteistä kelpaisi kaikkien kuulla. Tehtävii ei jäisi ikuna jonoon löytäisi vauhtia riitosti monoon, ystäväinkanssa tuot piiriä pyöris -kaikissa suotavis, vikkeläst hyöris. Löytyisi taatusti tieltänsä täytet osaamisalttuuden kohdentais näytet, ilo ja riemu se ainaisest läikkyis -tuloisenpuolelta, kultaista väikkyis. Riimeikin lukisi tuhanten joukot alimmilt oksilta, latvuksiin poukot, yksisen repun vois tunkiol heittää -muotisil kuteilla kroppansa peittää. Elämän sisältö tällaist jos oisi utalat kontrastit nöyrälle toisi, siltkään en tällaisest entisest luopuis -katinhan kultaa, mis moisessa juopuis.

20010117 Tyhjänpäinkin leikkii...

Sanoja on kiva piirrel ajatuksii esiin siirrel, jos viel niissä hiukan mieltä -antaa tulla reilust sieltä. Nuhjuolo laittaa väsyyn mallaentuu, tiskiräsyy, rivakammat esil ottaa -valoisammanpuolest, kottaa. Huumoria esiinsaattaa kaikkee tympeet, alkain maattaa, johan muuttuu ääni kellos -ollaan niinkuin porsaat pellos. Tyhjänpäinkin leikkii passaa huoli joskus silti rassaa, valmennetaan itsee kuntoon -avitetaan rehtii tuntoon. Vähyyksistä piittaamatta myönnytyksii niittaamatta, antain ajan hoitaa loput -täyttyvät näin kelvoil roput. Sihti jemptist hakupisteel näinhän välttää eessä misteen, rakennelma kohoo suuri -yhytetty, hyvätuuri.

20010117 Viestejä tuost suunnast...

Pressa lähti salaa lomal vapaa-ajallansa omal, hävisi kuin tuhka tuuleen -ymmyrkäistä, monen huuleen. Viestejä tuost kohta tuli yllätteisyys enin suli, kaukomaille paril reitti -sinne kone ylväät heitti. Nautiskeleet kaikes rauhas ilmanalas, luulis lauhas, voi kyl siellä iho palaa -öljyellen, metkaa valaa. Saavat katsel valtamerta toki se ei ensikerta, matkailulle ovat tuttui -aiemminkin, etäkuttui. Ministerit laivaa ohjaa eikä pelkoo, soimo pohjaa, tanakkaa tään purren suunta -parempaank, veis lijanmuunta. Natisee kyl joskus vantit ihan kuin ois ruoris hantit, keulan edes vaahto pärskii -sillaltmääryyt, ajoin härskii.

20010117 Mediast saa vaikutuksii...

Turhaahan mä huolta kannan morkkauksiin syitä annan, kohtuukivast tässä juontuu -itsetutkitkin, ne luontuu. Elämää on ulkopuolla sieltä voisi aiheit vuolla, näkemyst kyl pitäis olla -sitten löytyis jemptinholla. Mediast saa vaikutuksii noittenpariin kääntäin suksii, hikilautoi en tuol tarkkaa -tunnesyrjält, pelkäst parkkaa. Kohkailuksi tätä luuleet vähän ukon ääntä kuuleet, aina seas pikku vinkki -rapistunut, vaikka hinkki. Rajallisuus hyvin tiedos kestävyyttä eipä siedos, juoksuttaa vaan mielikuvii -hitsinmoista, täähän huvii. Nollaolon, pesee kyllä vaikkei sfääreihin näin yllä, tyhjänpäiten tuumiskelen -omis kiusois, kuumiskelen.

Pentti Pohjola 20010117 (20010117) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu