20010113 Kaksia vuoroon

20010113 Hengel kunhan...

Joku voima pitää tiellä hieman toiveekkaalla miellä, omist ei se varmaan tule -niilläkeinoin, vähää kule. Yhteisölkin suuri arvo kipeimmin, ei tälleen tarvo, lohdunsanoi löytyy varmaan -niukentamaan, arjenharmaan. Hengel kunhan löytyy puuhaa sinne vähinensä luuhaa, tuloksist ei välii tuossa -ajankäytön hyödynvuossa. Pätemä kun yleens horjuu tietyst haasteisimmat torjuu, se on melkein elin-ehto -että keinuu taiten kehto. Saahan haperoida aina elohan tää pelkkä laina, lähtökutsu saattaa tulla -paistunut, kun kypsäks pulla. Onneks nauttii nätist luonnost vuodenaikain, toisiks juonnost, ihmehän se aina suuri -murtuu, pysyvyyden muuri. _._ Onhan voimakas varustunut hyvillä, tuntojen tukemin _._ Ilta väreili maljakossa kukkia, odotusta iloon -:- Turhaa kuvailla iloisilla sanoilla erheitten aikaa -:- Sankaruus totta päivin koettuna Nöyryyden myötä -:-

20010113 Paremminhan saisi...

Yrittäähän kaikkee pitää jotain uutta siten itää, eikä toljoo yhtä pistet -se on samal, torjuin mistet. Vaik ei olis vähää pakko rasittaisi liikaa lakko, hengenpäälle moisest stoppi -värssyinteko yhä roppi. Raskas työ, ei ukol sovi tuonne, suljettuna ovi, kyyristely laittaa syrjään -niukemmin vaan tässä nyrjään. Hyvä, että kiintää riimit siinähän sit hiljaa hiivit, pännää näpeissänsä pitäin -uusii aiheit tietyst itäin. Paremminhan saisi hoituu nyt vaan arkisesti koituu, jos sais runoremmin päälle -ylettyis ehk jetsust, näälle. Eihän täs oo keulakykyy matalammal iäst nykyy, silti kaikest nöyräst kiitän -huomiseeni toiveit liitän. -:- Autoithan sinä sytyttelit lamppuni Ohjailit tielle -:- Ehdotan jotain kuuntelisit tarkasti Puutun arkoihin -:- Siellä se oli vuori, jota kaipasin Ilojen tuoja -:- Ykseyden maassa täyttymyksen tarina Uudesti totta -:-

20010113 Mitkö muka noista...

Haluis irti menneen painost esitetään tätä kainost, oisko jotain linjaa muuta -ilonsuuntaan, et sais suuta. Varastoi on penkoeltu sadoin konstein venkoeltu, usein vielä jyvät hukas -etevil täält, mustasukas. Ylen lutus teonreppu näivettyiksee lisää heppu, luopua ei millään kehtais -näissä päiväinspäähän vehtais. Mitkö muka noista löydän kattaessain töhryil pöydän, siin on muas, sydänarvot -vaistojesi lailhan tarvot. Kiitoksia teille paiskaan runomuotoo jatkust raiskaan, ei kai laki tuota estä -jot voi mieltä, riimeil pestä. Pännänheilu, ihmelääket vähentelee sielunkääket, ellet usko, ala toimii -ilmas olleit, itui poimii. -:- Katsotaan eteen sieltä tulee tarpeisuus Vaikeus vähii -:- Nyt on arkea pitäisi erottaa edut Kestäen redut -:- Sanat kukkimaan arkisessa ruukussa Elojen ajaksi -:- Luulinhan juuri että sinä asetut meille malliksi -:-

20010113 Ain on ollut lähel...

Sisaruksein, kullantärkeet pitäin etäämmällä märkeet, joita virheet päivin tuovat -yhteisyyksil, kompii luovat. Etäämmälkin oivii kohteit joista väikkyy ilonjohteit, kunhan jaksais käydä kylil -vähemmästhän oisi hylil. Ikä toki nurkkaan ajaa väkisinkin kulkui rajaa, ongelma tuo ei oo tosin -välttämätönt, jopa osin. Pitkällänskin hyvin viihtyy esteisistä, noista kiihtyy, haasteeton on paras suunta -miksi hitos tuosta muunta. Ain on ollut lähel tilaa sen sit verran ilmaa pilaa, että riittää olonrakoo -yleisistä liioist, pakoo. Tällämallil loppuunsaakka kirpoaahan joskus taakka, riittäis tervehisii päivii -voisi kaihtaa, kivun näivii. -:- Kaikki tulivat paikat ihan täynnä Virta vaan jatkui -:- Laulamaan siitä, elämän valoisien Lisätuloksi -:- Lapaset käsiin pakkasen nipistellä ilojen tulla -:- Ethän tullutkaan olisi leikitelty paikattu päivä -:-

20010113 Pollan kun pistävi...

Sanoja yritän vääntäillä uusia puolia kääntäillä, miten se homma nyt hoituiskaan -pelkäksi eduksi, koituiskaan. Haaveilla sopii kyl monia juttui vaan pitäisi lonia, ettei nuo muurit ne pyssäisi -tekemähaluja tyssäisi. Pollan kun pistävi koville rynkyilee monille oville, siinäpä sitten se melkein lie -tytinätehtaalle äijän vie. Arvotusseikoista lepäillään omia avuja epäillään, levossa yrittäin toimia -itävät määristä poimia. Riimienrippeitä kasaillen päivienpaineita tasaillen, elämä etenee uusihin -terveyspitoista, muusihin. Yhdellä päällä kun tuumailee samoikin jälkiä tsuumailee, annetaan halulle periksi -koontua, kansioon keriksi. -:- Kukkia saimme ruusujen rakentavin hellyys, vaivoista -:- Toivoisin toisin rikastettuhan oisin Hellyytä loisin -:- Maailman napa älä ihmeessä tapa Laske aseesi -:- Kiikkerä vene älä tuhdolle mene oo ovelampi -:- Nyt tätä riittää enempää etsimään vähää metsimään -:-

20010113 Ahojen sivut ja lehmihaat...

Monia matkalla nähdä saa ihana meillä tää kotimaa, välkettä vesien värjyjen -kuohuvain koskeinkin ärjyjen. Ikisten metsien sylissä ykskään ei tipasti hylissä, elämä kesäinen viihdyttää -auvoisii muistoja tuosta jää. Lempeät laakeiset viljojen kukinnat, ummuista liljojen, silmille herkkuja tarjotaan -himmeetäpuoltamme varjotaan. Ahojen sivut ja lehmihaat näitähän Suomemme, meille jaat, uskoa uusihin enentäin sellaiseen satimeen täälkin jäin. Tuomien kukkien huumassa keskeises suvessa kuumassa, vehreää monissa laaduissa -ihan vaan ilmaitteks saaduissa. Vuodet ne jatkavat määriään innoitustäyteisii hääriään, annetaan arvoo myös onnelle -kaikelle sietäväin ponnelle. -:- Sallinette sen runoiluntaitoinen en Muita mussuan -:- Nyt se nousi aurinko lämmittämään tehtäisiin työtä -:- Olithan luona elämäsi kukkasin yksin ja paljon -:- Vahvat jaksavat etsiä vastauksia kysyen, ensin -:-

20010113 Tietoa uutta ain...

Miksi noit asioit mutkittais kireellä katseella tutkittais, se ei ois oikeaa laatua -ihmisel lahjaks tää saatua. Sietävänlippua salkohon alkaen nöyrästi talkohon, eiköpä siitä se jälki jää -jokainen kohdallais, siten nää. Vapaassa maassa kun asutaan saunoissa iltaisin pasutaan, huomattais luontomme puhtaus -tuonpa sen suuntaiseks suhtaus. Tietoa uutta ain tarjolla edistysmielisten varjolla, puuha ei koskaan oo hukassa -haalennust vaikka jo tukassa. Yhteistä seutuu kun rikastaa huomisenhyötyy siin tikastaa, annetaan vähämme yhteisiin -tullenee kokoa lyhteisiin. Kaikkinen unteluus hiitehen nättejä sävyjä niitehen, pyrkimätyylihän siihen vie -sorjana polveilee eessä tie. -:- Omistat kaiken parasta elämässä Sinun silmäsi -:- Ulkona tuulee sydän hakkaa pelosta Josko viel yltyy -:- Maan mainiota aamu herätti päivän Voiman pöngäksi -:- Varhainen aamu usvasta nousi päivyt pehmytvaloineen -:-

20010113 Jos sit kantaa...

Ihmisellä on nuo rajat sitä reittii sitten ajat, miten kunkin kohdal sointuu -riippuu, että haakseist toipuu. Jos sit kantaa kivee rinnas taatust ollaan hiki pinnas, kun tuon kevyemmin ottaa -hillitymmin aika mottaa. Ystäviä pitää hakee seurantarve, sehän sakee, muuten uupuu kesken tielle -olost tulee, pakkomielle. Peränpito jossain muual täällä vieraina vaan ruual, näin sen aprikoida koittaa -huomenpelon, tälleen voittaa. Ylä, sekä alamäkee molempia reissul näkee, jotkut kasaat lujast rahaa -eikä siinä tipast pahaa. Rajattua kaikil aika tajuttaisiin, elontaika, särkemättä yhtään hetkee -jaksain hyödynnellä retkee. -:- Kättesi taito oikeuden riemuvoitto Löytää parasta -:- Siinä se oli haaveisuus hyvinensä Tahto toimia -:- Unissa voima tarkoitusten avustein Sinulle kiitos -:- Ylhäältä tulit ansiona paremmuus laki ja voima -:-

20010113 Onnistuma erijuttu...

Jätettäisiin turha kiire huomisehen saatais siire, olis hengähdellä aikaa -ilontuntuu varmaan kaikaa. Päret polttain kahdestpäästä näin ei itseänsä säästä, kulutus on vaarallista -tehonsäikeet, haarallista. Sielu tarvii yhä ruokaa rauhallista, hälle tuokaa, uupumus ei iske kimppuun -väsymys jää tällöin himppuun. Onnistuma, eri juttu siin voi tahriintua nuttu, ellei itseänsä kuule -myötäisesti, joskus tuule. Keinoja on mones pinos toiset, jollainlailla vinos, huonompiin ei saisi tarttuu -oikeet pulssii kohdal varttuu. Höpinöitä nää on pelkkii äijä vähinensä telkkii, ehkpä idunsiruu löytää -baanalle kun rauhas töytää. -:- Minuus on vähän hakuhaluja riittää Älkää estelkö -:- Lukenut paljon mahtavat tietomäärät elo, suloa -:- Kestäviä keinoja -totuttua toimeliaaksi -:- Useinhan on niin -että väsyy vähyyksiin -:- Siitähän sitä lähdetään -ettei aina hänenä, viimeisenä -:- Opettaahan se maailma ainakin -toisten kantapäitä katselemaan -:- Muuttujia ei pidä pelätä -eivät en yllättäen selätä -:-

20010113 Tasaisehen tähtää kulku...

Riimejä täs yhä työnnän kiinnostuksen noihin myönnän, elon piristettä varmaa -yleissävy jo kun harmaa. Mitä muuta tässä voisi harmeja vaan lisää toisi, väsymyksen julma peikko -iskis kimppuun, mies kun heikko. Tasaisehen, tähtää kulku sillätaval, pienel sulku, riittäis monta elinvuotta -miksi hätäilisi suotta. Eipä kyllä eteen tiedä selvänäöl, jos ei viedä, milloin vihonviimein este -täydes topis, elinneste. Siitä huolt ei tarvi kantaa päivien vaan viedä antaa, maali tulee pakost vastaan -aika ohjailevi lastaan. Mukavaa on ollut ajoin toki jarrui, aika-ajoin, huoltotoimii tässä tarvii -kulutusta, sitä harvii. -:- Ihmistuntijat hei -aika ohjakset vei -:- Sallitaan itselle hupia -ilman noit saamarin lupia -:- Eletään päivämme ilolla -keltään ei elämä piloilla. Pentti Pohjola 20010113 (20010113) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu

Pentti Pohjola 20010113 (20010113) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu