20010111 Moni jonoja

20010111 Laivoja lähtee...

Laivoja lähtee merentuoksua lämpöisiä katseita kaipuunsinistä ainutkertaisen, käsilläoloa -:- Nyt ei ollut se hetki löytää sanoja vakuuttaa ketään se huokui jokapuolelta tuntuen todellakin, toisarvoiselta -:- Muistit minut tämän vähän osasit ajatella laillani etten tahtonut tippaakaan vaan pelkästi viihtyä -:- Aamu alkoi valjeta yö kohosi sijoiltaan kastepisarat kevenivät uduntuntu haukotteli tervetuoloa, arki ja ikävä -:- Sävel laimeni iltaan laine asettui lepoon hieman haperoltahan tuntui ylistää sellaista mikä, poismenemässä -:- Tulevaisuus kaatui eteenpäin minun ovat markkinat osoitteisten asetelmat käykää peremmälle ystävät nyt ei jarruteta, vaan vääntyillään uusiin -:- Ihmeellinen mieli aina pitäisi purkaa aina saada, satuilla toimien tarpeettomissa ja unohtaen arjen -:- Toinen todellisuus sinua ei ole kutsuttu pidä vaan välimatkaa kokeile kaukaisia näet valheet -:- Toiveille taloa ihmeille asuntoa viihdynvaroin samettisin pinnoin lähtöjä odotellen -:- Juurihan vasta tulit ole edes nyt hetki kertoisin siitä miten puhdistuin muistojesi kalleuksilla -:- Aamu kurkisti horisontista pisarat välkähtelivät oksilla tätä ei voi unohtaa nyt elämä käynnistyy ja odottaja saa omansa -:- Rehdistihän sinä olit realisti kielsit sopimattomat perustellen myös ihan tärkeää, salkustasi -:- Hyvinhän täällä jäsenet jäykkinä niska lukossa mieli kyllä mittailee ja, uusia odotellen -:- Ihmiset ihmettelivät onko jotakin tapahtunut? Miksi helikopteri etsijöitä veneissään ja vain, leikillä ammuttu hätäraketti -:- Herää! sanoi aamu tarjoan uuden päivän rakenna siitä mallisesi luomalla, tarkoituksia -:- Näimmehän me ettei jokaiselle riittänyt miksi asiasta edes mainittiin ilmanjääneet allapäin tekemällä onnesta, kauppatavaraa -:- Taivaansini siivitti onnea lintusten lennellessä vesien välkeillä ihmisten osallistua hyvien herättyä -:- Kulkijamies yksitoista saappaissaan kiloja tuhannesti paikattuna siinä ei kiirehditty ja, ajatustenkaan osalta -:- Läheisyys velvoittaa olematta pyyteinen aina ei toki jaksaisi jakautua viitsimällä osallistua ja miinuksiahan siitä -:- Teeveen katsojia katsoitko eilen miten mitätöntä että viitsivätkin loppuunsaakkahan tässä -:- Media hoputtaa diki-aika tulossa uusikaa koneitanne ette jää jälkeen -rahaahan se vaan on -:- Juu juu, tullaanhan täältä älkää viitsikö hoputtaa otan juuri otsikoitani esille no, rähiskää kun haluatte minulle ei tarvitse edes jättää -:- Miellekuvat leikkivät tarjoutuivat, kieltäytyivät sitähän se aina poukkoilua, sinnetänne ja hyötynsä unohtaen -:- Sinullahan se oli etäisyysvirhe annoit oudot lukemat tulkinnat tukkiutuivat osoitteistonaan, entinen -:- Hipaisit silmilläsi tavoitit näin toisen leikillä tietysti etsimättä vastausta kysymyksistä puhumattakaan -:- Ei tarvitsisi muuta kuin sopeutua -loppu, helposti arvattavissa Jos kyllästyy itseensä -on sanonut jo näkemiin monille Se, ettei ole voimia -tuskin riittää aina vakuuttamaan muita Unohdetaan, mitä ei ole -ja avataan käsitteisten kansio Yhtämieltä, eritavalla -keino sopeutua Toteuttamatta itseään -kompastuu kateisiin Uusi päivä on täyttymys -vaikka vajaaksi jäisikin Ei sellaista tunnetta -joka ei kuohuta XXXXXXXXXXX

20010111 Kolmet rivit...

Minä olen nyt etsimseni jälkeen löytänyt levon -:- Toinen tiesi sen ratsulla oltaessa kokemuksina -:- Kukka nosti pään heräten unestansa sanoi, tänne jään -:- Meri hehkuili tarjoten omintansa kiitoksia siitä -:- Ulkona lunta lisääkin satelevi nytpä sit jaksaa -:- Sinähän siinä entistä pilkettä jaat kiitos tulosta -:- Ihastuin minä todellakin oli niin eikä kaduta -:- Toinen vaistosi kokemuksen suotavin heijaten uneen -:- Lähdetään heti minnekä, tosiaankin kaikkien kera -:- Jää on heikkoa kierretään kauemmalta elämä säilyy -:- Ketkä kaikki muusta välittämättä juuripa tuolleen -:- Sanat loppuvat tekojen poluille pian kiitoksia siitä -:- Tahto ja tunne pyydyksiä sieluille erot kaukana -:- Siellähän heitä paljouden pöksyissä naamat nauruissa -:- Käännös oikeaan sitten sisäistämällä leveät hymyt -:- Yhteinen tanssi mukavaista menoa uutuuden taikaa -:- Paljonkohan ois elämä et naurun tois ilon ainaisen -:- Tahtomatta ei aalto muas vei ilon hukkasi -:- Löysinhän mä sen ylimutkan viimeisen arvoo tiedä en -:- Sinäpä lähdit heitit takin niskaasi ollen oikeassa -:- Nyt ei säteile kaikkialla puuroa oh niin kuuroa -:- Kuka tietävä pinosta ottamassa tyhjää täyttäen -:- Varhainen aamu kesän paras hetkonen ulos ihanaan ___ _____ ___ ___ _____ ___

20010111 Kynäl sietäis antaa...

Vaikka kuinka miettii koittaa itsens uudel raiteel voittaa, kimpuralta tuntuu meno -yhä aina eessä teno. Riimit tursuu yhtäläistä hittojako kukaan näistä, moneenkertaan runttaeltu -tyhjänpäiväst, punttaeltu. Hakuja kun osais käyttää neljäl rivil aatost täyttää, sellaista, mis oisi järki -taulunkeskel nuolenkärki. Ikäväks ei tämä luonnu olen vähän puustapuonnu, mitä tulee älynvaloon tenkapoohan, aihii haloon. Kynäl sietäis antaa kyytii etsimällä vahvaa ryytii, harmillista, puute myöntää -vanhaa soopaa, tätä työntää. Puuhanilon tästkin löytää esteisihin vaikka töytää, ikä-ukon jutuis ollen -räväkkyyt ei löydy pollen.

20010111 Nuorna tää ei...

Tietä koitan uusiin hakee puhkuntarve tosi sakee, vainkin puuhaa yhä tyhjää -samas tantalukses nyhjää. Mikhän kumma pyrkii ajaan tehonniukka vaikka rajaa, kapea niin polunlaatu -myötäläisnä, syntyis saatu. Nuorna tää ei tullut mieleen -sovitettu, sanoi kieleen, ikäisenä vasta tarttui -riimiperäist mittaa varttui. Opittahan tätä paiskin kirjakieltä myöskin raiskin, vääntelyksii helpomp juottaa -raahain kivikoissa nuottaa. Järinperin, ilman maalii vaivatahan tässä kaalii, enemmät jää taakse oven -mielteisiin silt löytää loven. Aikaa kun on, vaikka jakaa sehän värssyilyitä takaa, pomppeile mun runonkoni -et kyl, näppärämmist loni.

Pentti Pohjola 20010111 (20010111) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu