20010109 Tottumusten talutuksin

20010109 Ihmeeltä tuntuu...

Joillakin ihmisil muisti kuin tähti vastaus vaivatta heiltäpä lähti, ai se ol silloin, jost kymmenen vuotta -äläpä hätäile moisesta suotta. Ihmeeltä tuntuu tuo aatoksenvalo millainen onkaan se, henkensäpalo, jonne ei hämyä milloinkaan tule -röpelöpäisest, ei kuunansa kule. Omaans kun vertailee hetkittäin tuohon uppoaa yhäkin syvemmäl suohon, miksi en saanut ma tarkempaa muistii -sehän ois lisännyt juttujen luistii. Ykkösil julmetust järkeä lisäks tuota voi kutsua viisuuden isäks, näinhän sen pitääkin tietysti olla -handuissaan kestelee vaivoitta holla. Eristä paria ihmiset kovin viisaammat leveesti, aukoisin ovin, määreitä mättäen iloisna pinoon -tuosta ei pelkoa, sointuisi vinoon. Hatarat ihmeissä näkimii pyörii tsempparit vaivoitta vaikeiskin hyörii, kaikkee saa aatella opiksi meille -ehtii ketk hitaasti, tulosten teille.

20010109 Täytyy muistaa...

Ajatus se usein laukkaa kakunpaloi muistoist haukkaa, pureskellen noita aikans -löytämällä jutuil taikans. Kompastuksist, omist juuri löhjäelyin vaara suuri, omaatuntoo alkain torjuu -epätiedon palkil horjuu. Täytyy muistaa arjenpolut unohdella sielunkolut, itseäkin pitäis säästää -arvonlisää, esiinpäästää. Jospa kaikki uskoo tarut näkymät ne ehkpä karut, ilollekin löytää parsi -ettei väärältaval harsi. Yksi elo kulla täällä valtaremmi usein päällä, annettaisiin olol aikaa -heleämmin huomen kaikaa. Mielteitänsä paimennellen tärkeit halui, laimennellen, löytyy olemista kiitos -kaikkeen hyvään, tosiliitos.

20010109 Tumpeluus kait täällä...

Ihmetteleen monast laittaa mikä menoo tänään haittaa, kun on vastahakoist puuha -ärsyttää myös, joutenluuha. Tumpeluus kait täällä pesii seisottelee punkis vesii, hapantuiksee miehen mieli -vilkuttelee kutsuit, pieli. Ei täs tahtois unneloimaan pelei pitäis saada soimaan, henkisyyttään terottaen -runsut jyvist erottaen. Ponnistuksis nyt ei voimaa omatunto tuosta soimaa, älä hellää elonohjist -kasatuista, kestonpohjist. Himppuisest on epävarmaa siit kait väistyelee harmaa, kohta taas on ilontanssi -puhtoisena, teonlanssi. Voipi kyl myös huolta riittää ikä-ukon lakeist niittää, mitä ylhäält tarjoellaan -sillämallil, puita hellaan.

20010109 Luikkahiksi muuttuu...

Keskitalven pitäis olla mittarissa lukee nolla, lämmönpuolla, tarkast sanoin -ylätalo, lievihanoin. Luikkahiksi muuttuu pihat heilahtavat äkist hihat, kamara voi pipii tuottaa -varovuuteen sietää luottaa. Pakkaset ne meitä väistää leuto jatkuvasti päistää, ei oo nietoksia täällä -ohuest silt valkeet näällä. Taitaa jatkaa poistumista syksynharmaaks soistumista, ellei Ester muuta mieltä -pyrynpoikaa laita sieltä. Elohopee laskis alas kipunoitta ujuis jalas, sitä toivois talvelt moni -aisoissa jos heppa, poni. Näinkin menee toki talvi lämmin kun on uuninvalvi, säästöö syntyy kaikkialla -kun täält etäämpänä halla.

20010109 Rutinoiduil, kaver...

Tunnekuohut ikä toppaa yksinolon rivast koppaa, voihan hitsi, orvon oloo -menevälle täähän noloo. Rutinoiduil, kaver hihas kiiltokylki auto pihas, lapset leikkii ympärillä -nostovoimaa, kovast sillä. Orpo tuumaa, mönkään meni alkupääst jo lähtö teni, ei ees osittaisest jetist -päässyt liukkahasti petist. Jolloinkin noit julmast suri elonarjelt tul silt kuri, asettaiksi äijän ruotuun -puolipakol, esiintuotuun. Virheitänsä haikeest luki nehän leimallisest puki, antoi sijan jonon hännil -käyttöä tul, lyijypännil. Samaa rataa yhä kulkee riimeintekoon pakost sulkee, kiitoksia, sin sun tänne -toivoisi et riittäis jänne.

20010109 Noin se alkaa...

Harraste on muotisana sillä aukee taatust hana, jolla tiedon esteet laukee -ilonovi, seppoks aukee. Tuosta vaan sen omans ääreen aloittaen kestost hääreen, koht ei muista ikävätä -riippaa entist, harmii tätä. Ystäviikin sieltä löytää ilomieliin, pakost töytää, tukipuita elonkulul -laittamassa harmei sulul. Noin se alkaa uusi elo häipyy tunne, mä oon kelo, jaksamisest tulee tarve -loikoiluista, niistä harve. Kiinnosteista valikoiden hänkrätessä paris noiden, oma tulee taatust vastaan -elo heijaa sujust lastaan. Aiemmin kun vakityötä harraste siin, häntän myötä, sorvia ei tartte toppail -tyhjänreunast ikun koppail.

20010109 Tiedä, mitä löytyis...

Ihminen hän vartoo uutta hakein yhä tilaisuutta, et vois aivojansa käyttää -kivoil, olemustaan täyttää. Siit ois hyötyy kaikinpuolin usein "kupoolihan" huolin, annettaisiin ituin purra -turhahan noit menneit surra. Tiedä, mitä löytyis tuolta käytäis, aurinkoisenpuolta, omistuksii joitain löytäis -edistyksensuoneen töytäis. Harrasteis kun jaksais juosta mieli viriis pakost tuosta, antain, oikeudenmukaan -esteleis ei nimeks kukaan. Asioit kun laittaa pinoon jotain saattaa mennä vinoon, huominen taas kaiken silii -näin sit nostaa, plussatilii. Yhdes pitäis tuumaella teonsorttei tsuumaella, löytyis parahin se hyöty -monta kärpäst, läpsyl lyöty.

20010109 Pikkujutut isoiks...

Hätävalhe suuri juttu jos sen tarjoo hyvä tuttu, omatunto tuosta soimaa -vähentelee hengenvoimaa. Kalvaa vuosikaudet mieltä ei tuu pyytäenkään sieltä, anteekskaan ei ilkee pyytää -ärseästi oloo hyytää. Noit jos vielä, useenmäärin tuntee tehnehensä väärin, itsel selitellä koittaa -aikaa puolellensa voittaa. Rehellinen ihmiskunto silti hätää kärsii tunto, eik se ongelmana paha -kysees vaik ei ole raha. Pikkujutut, isoiks kasvaa löytäin oletteluist rasvaa, näinhän lumipallo pyörii -ympärilleen hakein nyörii. Arvelukset tälleen viskaa plussamerkit tietyst riskaa, varoin, ettei sattuis nilkkaan -kuvitteluinmäärän vilkkaan.

Pentti Pohjola 20010109 (20010109) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu