20010107 Töks töks tyylillä

20010107 Mopo varttuu...

Loppiainen sivu mennyt etuisestko, tiedä en nyt, pyhät loppuu kuni naulaan -arkistani, mäkin kaulaan. Sehän totisinta puuhaa itsens ympäril kun luuhaa, ulkopuolen houkuttaissa -tuokin, että alamaissa. Vanhuus tunkee väkist sekaan ei jaks tarttuu ukko lekaan, hauista ei enää ole -pyörälkään, tuol tiellä pole. Mopo varttuu sulaa maata liukkahil ei mennä saata, äkkiä ois luita poikki -jalkamiesnä, sikspä loikki. Näinkin vipata voi nurin ellei alla täyden kurin, kallon iskeis jäiseen pintaan -töppöoloo kertyis rintaan. Hipsimällä pääsee peril eikä mikään kohta veril, kuhmuntulotkin ne estää -ikäjana, pitkään kestää.

20010107 Sianpersust mätti...

Juhla-aika tymäs mielen esitteli nurjanpielen, skriivuult hävis sanapohja -patainääreen, ukol ohja. Sianpersust mätti suuhun etäännystä tuli muuhun, kylläisenä pankonkupeel -ähkynlaadul, jopa upeel. Piirakoita, laatikoita suklaakonvehteja noita, torttuja, ja riisipuuroo -loppusoinnuil täysin kuuroo. Vähävähält tointuu alkaa teonoven rakoon jalkaa, härkäviikkoin vipellyksis -jospa taasen, ripellyksis. Riimit yhtä tyhjänkanssa miellekuvain pelkkä tanssa, aatos oireit yhä heittää -voipi vähyyttäns näil peittää. Tekeminen, lumehosuu harvemminhan nappiin osuu, mut kun pännä näpeis pysyy -sille haastehia kysyy.

20010107 Peltomait silt hoitaa...

Kohta kaikki lähtee täältä syjäkylän raitinpäältä, vauvoja ei tänne synny -asukkait vain, jokin nynny. Eläkkeellä ollessansa uuppuu tällätaval kansa, perheisii kyl tulopuolel -valikoitkoot kohtans huolel. Peltomait silt hoitaa joku traktoreist on tullut "poku," löpöä kun liruu kitaan -mennentullen, pesee hitaan. Rakas seutu meille, maasto täst ei tule konsa paasto, vedenvälke, ahonääret -liikkeelpitää tehost sääret. Venäjälle kivii ennen ajastaikain taakse mennen, louhiskeliit kallioista -kilkutellen, irti noista. Röniköitä jokapuolla ylempän, ja rannoil tuolla, muistomerkeiks ristanjoita -ihmetteleet, vieraat noita.

20010107 Myötämieli ohjurina...

Uusivuosi hyväs alus lumestakin, oiva jalus, näin ne pyhät kohtsilt ohi -arkehesi nähdä tohi. Härkäviikot pitkät eessä totuntojen kuorma reessä, laihdutteluu mässäilyistä -helponoloo, kässäilyistä. Nöyryyttävii pahat tavat niistä narskuu hampais ravat, itsekkyyden inhonsortti -tuolta, käsist ajokortti. Myötämieli ohjurina kestonsortti pohjurina, työssäkyyryi liikoi välttäin -ichiashan sieluu kälttäin. Kömpelyyt kyl kaikenparis extroist-luulo, se jo karis, hyv kun ankeisestkin taitaa -passeleimmist ulos aitaa. Pelko pois, ja ripeyttä unohdellen kipeyttä, vielä heiluu, sormi, varvas -hengenvaje, tuo kyl karvas.

20010107 Kuusi meil on...

Sunnuntaiseen aamuun herää tajuntähteet kokoon kerää, eik tää ookkin vielä pyhä -siistimmäks siis itses nyhä. Paita, housut, ehyyt yllä uneluist viel pieni vyllä, tästä noustaan vedenkeittoon -ikkunoitten, aukiheittoon. Öisen ilman ulosjuoksuu sisäsuuntaan, raikkaantuoksuu, muu on entistä, sen osaa -täyttäin rutiinisest posaa. Yöllä oli kova tuuli viuhunnan sen sisään kuuli, luntakinhan oli luvas verhot kiin viel, kämpäs, tuvas. Hetpä peiton syrjään viskaan tamineita niskaan kiskaan, parit viikot tuikut paloi -harrast mieltä, ne sit valoi. Kuusi meil on kestolaatuu paketissa, rahal saatuu, tuot ei vanhakannat huolis -silt on, rakentavanpuolist. Sorjast kynttiläiset tuikki tunnelmaisiin helpost luikki, pimeen syksyn torjuntana -henkisien, korjuntana.

20010107 Hyviikin summista...

Paljon on matkaa sielt, missä ei mitään sellaistkin sitä jop joutuilee pitään, keinojen loppuissa tiukista otteist -aiemmintulleista, sanoisko sotteist. Elämänmenoa tuokin se varmaan ottaen korista laatua harmaan, luulemat viskaten jyrkästi tieltään -alkaen niukkoja sietäen mieltään. Hyviikin summista ajoittain näkyi viskattiin taidosti joitakin täkyi, sen ajan keinoilla, tokipa juuri -tyytyvyystuntemus, ehdoitta suuri. Voi noita aikoja nuoruuden poluil kuinka sen muistaisi, kaikil mil koluil, erittäin ripeitä, hetkes taas toppiin -menemää verrata kait voisi roppiin. Kaverit tukivat tiukissa kohdis useilla älyillä, hyötyä pohdis, aukeni uusia uria mennä -siihen ei malliin tääl aatos nyt lennä. Nöyryyttä tullut on rutkasti mukaan arvaisi ykskään ei sellaisest kukaan, rintamat pysyvät linjassa täällä -myrskyjen tullessa, poutaisel säällä.

Pentti Pohjola 20010107 (20010107) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu