20010105 Kysymysluonteisia

20010105 Moinen antaa...

Työksi värssyt itsel miellän pätemisentarpeen kiellän, jotakinhan pitää puuhail -aatoksistaan itui luuhail. Moinen antaa kivoi väreit riskaannuttaa, kainalpäreit, ettei tolkku täysin huku -uuden löytöpuoli nuku. Rajallisest tälleen toimii loppusointui noit kun poimii, yksinäisen onhan leikkii -arjenpäälle, laittain meikkii. Eikä tunnet aina tapaa se ei puoli ihan vapaa, piilotella syvint koittaa -vähemmällä, jotain voittaa. Valikointi pois on luvust sivuunsiirtoi, ei täst puvust, hengenköyhyys vailla estet -arkisuus tään immeen kestet. Ystäviltä suuri apu kun täs äkkipäisest hapu, ilman taitojansa varmaan -uupuilisi piilois harmaan.

20010105 Voisihan yrittää...

Ei ole ukolla mielessä paloa tykkäämispuolelta tullutta valoa, orvon täs pelkästi kakusta haukkaa -ilojensuunnilt ei ihmeempää laukkaa. Tuumailutuokioi tässäpä pidän uusia aatoksii siltikin idän, hyöty ei moisessa tipankaan tärkee -ankeetaan yrittää riimeihin särkee. Maailma pyörii se nitisten uusiin kansat kun hakevat makuja muusiin, julmilla otteilla, tekevän näyttää -ihmisyysetäistä pelkästi täyttää. Voisihan yrittää sopia pulmat hioa haastellen loiviksi kulmat, ylen silt vaikeaa sopua löytää -istua nokikkain, rauhaista pöytää. Geeneissäsaatuuko julmaiset mielet että ne rytisee, olojenpielet, pyssyilläsihtoota, kivienheittoo -siinäpä sitä tuot pahuudenpeittoo. Onni ois oottamas melkeinpä nurkal sinne vaan sitkeäst jaksettais kurkal, rominat loppuisi yhteiseks hyväks -sellaisen siementä tarvitaan, jyväks.

20010105 Silloin vatsast eipä...

Funtsailuithan tässä riittää muistikuviin moniin liittää, että olkin eläväistä -harmejakin seuras näistä. Silloin vatsasta ei tietoo yhtä niukast kyllä sietoo, röniköinnist itsens tapas -elonparast moinen rapas. Naurukin kyl helpost syttyi tuossa sivus kertyi myttyi, markoista ol iso tarve -tilipäivist, liikaa harve. Tupakkaakin savutteli noilla-ajoin naris peli, lattialle saatiin sakki -siinä, pelimanni-nakki. Likkoihin ei usakallusta sehän sektor, harmaanmusta, tuo ei miksi muuksi muutu -ei sen puutteest enää suutu. Kannellaan vaan puita uuniin lähtemättä riuskast duuniin, ajanviettoo pelkkää enää -niukimmasti tuottaa tenää.

20010105 Taitoo ain on...

Miinuksiaan pitäis väistää plussapuolii, niitä päistää, johan lutviutuisi kulku -aukeis apposeläl sulku. Siitä rintaa röyhistäen ohi aremman tuon väen, näyttäen mist kana pisii -etulyönnit, senkun lisii. Ympäristö tuohon heräis kolehteja suurii keräis, jopa kelpais valois olla -tepastellen kartanolla. Taitoo ain on ylistetty intoisia, sylistetty, samahan kait levy soimas -puhutut, ne yhä voimas. Itse en kyl moiseen tapaa enhän estoisista vapaa, sinä reilu, istu tuhdol -jos vaan koet, olos puhdol. Kaikist löytyy tärppikohtii joita sietää yhä pohtii, ehkpä sinunsuuntaan kansa -olematta milleen ansa.

20010105 Omastpäinhän...

Arkisuus on tärkee juttu enimmilhän silleen nuttu, koska joutuut tekeen työtä -missä rivakkuuskin myötä. Henkistä voi viljel näinkin itse ulos tuost kyl jäinkin, kiinnostuksen puutteen takii -ei oo tankkaaminen, makii. Omastpäinhän, ulos puran ripsullensa joka huran, moni heittäis, paperhukkaan -tääl vaan talteisihin pukkaan. Varsinaisii keräilyitä eikä laadun peräilyitä, koko vuori taltioitu -osast jopa, haltioitu. Uudenlöytö vipparina vaistonvara kipparina, elonmerel tässä seilaa -kynänkärkee, sitä peilaa. Hymähteleet ukol tuosta jonninjouon, keryynvuosta, minusta kun aika jättää -liekkeinruuaks värssyt lättää.

20010105 Jouluna tul runsaast...

Keskitalven kuvitelmat hyvinvähät huvitelmat, vedenkeittoo, leipää kitaan -liikuntpuoli, etan-hitaan. Ylikorostust ehk tämä olontuntu se nyt rämä, joku virus pyrkii ukkoon -laittamalla metkat lukkoon. Jouluna tul runsaast syötyy rajoitukset, sivuunlyötyy, laatikoita, piirakoita -mitä hittoi olkaan noita. Marmeladei, suklaansorttii noilla rynkys rajainporttii, lääkärtädin neuvoist luisti -siinäpaikas, pätki muisti. Nyt siis menoi joku renkaa bakteeritko pulttii jenkaa, ettei vaan ois haitta pitkä -kehno-olo, ajas sitkä. Rykiäkin vähän pitää kutinoita keuhkois itää, vanhuudenkhan on jo vaivaa -kuoppastansa, keljuusk kaivaa.

20010105 Osa jo nuorena...

Henkinen puoli jos lamoja kokee -suurest ei haittaile, sitähän hokee, kuitenkin paineita niukkaisuus tuottaa -ettei voi kanttiinsa täydesti luottaa. Osa jo nuorena ryömeili kehoon vaikutti taantuisest ripeiseen tehoon, kaikilla aisteilla alemmat pinteet -näin ne ol käytetty, äkisti rinteet. Nykyinen tekniikka töpöl ei soinnu siitä ei jemptiä koostella voinnu, tietysti nuoremmil selkeää puuhaa -hehän sen ääressä jatkusti luuhaa. Pelon jos vallassa mielemme ääret notkuvat taatusti turhista sääret, vapaus, veljeys, nykyises muodos -siinäpä sointuvuus sopivas suodos. Iästä ristiä kertyilee niskaan äkkii silt aatoksen tunkiol viskaan, kehonhan kunto se liikunnat määrää -vointinsa mukaisest tietysti häärää. Tarpeeksi ronikoks jos sitä särkyy raitillaoleman kupla ehk järkyy, loikoiluluontoiseks itsensä kässää -vuoskymmenpainot ne tehosti rässää.

20010105 Pientä toki saatu...

Junkkaristi hieman kulkee olo esejänsä sulkee, mikä luonnollinen juttu -äkkinäisel, että suttu. Taito kaikes puolitiehen leimas eittämättä miehen, vaikka pyristeli vastaan -ei saa hommii koskaan nastaan. Kateuskin nostaa päätään eikä yllä sitä säätään, hävikkiä jokapuolla -ihminen ei itseens huolla. Olon ankkurissa pysyn -tääk se hyvää, sitä kysyn, miks ei löytynt johtolankaa -päiväinkulku yhä vankaa. Himpust saatu jotain pinoon jollainlailla, sekin vinoon, omamieli tuot ei määrää -saako kelpoo, taikka väärää. Sormituntuu hommist löytää esteisihin ajoin töytää, kiitossanoi toisil heittäin -vähyyttä sit suurint peittäin.

20010105 Ei voi mitään...

Luonteenheikkuus mul on harmi parhaita ei tälleen varmi, eteenpäin jos pyrkii nojaan -kaatuu samal heti ojaan. Sieltänousu vaatii voimaa mieli tietyst tuosta soimaa, ilkeätkin tuolleen olla -kaukana et aina holla. Ei voi mitään, tätä riittää olost yleens kyllä kiittää, muualtjohtoo sen on verran -kiitos, ylätalonherran. Vaatimuksii asettelin noitten ohi lasettelin, huomaamatta yhtäänmitään -kehnon aloin itsee pitään. Rattaat ei kaik synkronissa siitäpähän lähti missa, onnikaan ei paikanpäällä -vartuskeltiin kyllä täällä. Ikä kohta ukolt loppuu perusteinen silloin toppuu, jääkö edes hituu muistoo -kun ei eläissänsä, luistoo.

20010105 Eik se tuntuis...

Ylös ulos, hommainpariin keholliseen täyteen variin, riippumatta ajankohdast -myötämäen, vienninjohdast. Tosiaankin, reimaan menoon etuviistost käyden kenoon, unohtaen tulleet huolet -asioitten nurjat puolet. Eik se tuntuis kivemmalta otteenpuoli, rivemmalta, vastatessaan omast osast -lihottavast, tajunhosast. Seikkoi tulee, ehkpä eipä masuun saatava on leipä, rehdein konstein, toki juuri -merkitys tuol aivan suuri. Katsomalla reilust silmiin antaa luonnettansa filmiin, jota tehdään jokahetki -taltioidaan, elonretki. Pakkikohdist, ettei pelkoo ottamalla hommist selkoo, vihertelee pellonpinta -huokuelee hyvää rinta.

Pentti Pohjola 20010105 (20010105) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu